Toivepostaus; haasteita entisen ravurin kanssa, laukannostot ja laukan hallinta

Vihdoinkin sain valmiiksi kolmannen ja viimeisen osan Aidan lähettämään toivepostaukseen koskien entisten ravureiden ratsuksi kouluttamisen haasteita. Edelliset postaukset voit lukea täältä ja täältä. 

Tässä postauksessa perehdytään tarkemmin laukannostoihin ja laukan hallintaan.

Hevosen rakenteesta riippuen joillekin hevosille laukannosto voi olla helpompi käynnistä kuin ravista, on siis tärkeää tunnistaa oman hevosensa heikkoudet ja vahvuudet ja tehdä erityisesti alussa laukannostot hevoselle helpoimmasta askellajista.

Syy miksi laukannosto on entiselle ravurille usein vaikeaa, on yksinkertaisesti lihasten, erityisesti selkälihasten voimattomuus. Kun selkälihaksissa ei ole voimaa, vaikuttaa se suoraan hevosen kantokykyyn eikä se kykene ottamaan painoa takaosalle vielä kunnolla. Ja koska tasapainoinen laukannosto vaatii sen että hevonen on "takajaloillaan",  on laukannostot usein melko vauhdikkaita ja epätasapainoisia.

Erilaisin tapoja opettaa laukannosto on käyty läpi ratsun oppikoulussa, ei perehdytä niihin sen enempää, mutta pohditaan tässä itse nostojen parantamista ja laukan hallintaa.

Nostojen parantaminen lähtee siis hevosen takaosan paremmasta hallinnasta, ja onkin syytä teettää hevosella mahdollisimman paljon tehtäviä jotka auttavat sitä löytämään omat jalkansa ja samalla lisäävät voimaa. Helpoin ja tehokkain tapa on ehdottomasti kävely pitkin ohjin mahdollisimman epätasaisessa maastossa, mielellään lähes umpimetsässä jossa hevonen joutuu lähes joka askeleella katsomaan tarkkaan mihin jalkansa asettaa ja näin ollen se käyttää lihaksiaan todella tehokkaasti, ikäänkuin kooten itseään jatkuvasti. Ja mikä parasta, ratsastajan ei tarvitse kuin istua kyydissä! Vielä jos metsäreissulta sattuu löytymään ylä- ja alamäkiä, on treeni täydellistä! Toki ylä- ja alamäessä ratsastajakin joutuu vähän töihin jotta ratsukon tasapaino säilyy, mutta muuten tämä on ratsastajalle todella huoleton ja helppo treenimuoto.

Metsässä samoilun lisäksi maapuomit ja kavaletit ovat erinomaisia koordinaatiota ja selän ja takapään lihasten voimaa parantavia harjoituksia. Maapuomeilla tärkeätä on varsinkin alussa olla tarkka että maapuomien väli on kyseiselle hevoselle juuri sopiva, sen pitää pystyä rentoutumaan maapuomeja ylittäessä jotta niillä saavutetaan maksimaalinen hyöty, ja lisäksi tempo pitäisi pysyä mahdollisimman alhaalla, mieluummin alitempossa puomeille kuin kiiruhtaen.

Näiden kahden treenimuodon lisäksi otetaan kolmanneksi vielä mukaan väistöt ja taivutukset. Taivutukset auttavat sekä suoruuden parantamisessa että tasapainon säilyttämisessä, ja väistöillä saadaan se takapää paremmin mukaan työskentelyyn, erityisesti siis laukannostoissa.

Itse laukannostoissa kaarevalla uralla tapahtuva nosto on varsinkin alussa hevoselle helpoin tapa, ja noston voi joko suorittaa lyhyen sivun lopussa, jolloin edessä siintää pitkä sivu eikä hevonen ahdistu  jarruttavista aidoista niin nopeasti. Mikäli pitkä sivu tuo mukaan jopa liian reippaan vauhdin, kannattaa nosto ajoittaa pääty-ympyrälle siten että ympyrän avoimelta sivulta suoritetaan nosto, jolloin pitkän sivun aita hieman hillitsee hevosen menoa, ilman että ratsastajan tarvitsee heti pidättää.

Jos väistöt ovat hevoselle jo hallussa, suosittelen laukannostojen teettämistä siten että ratsasta vähän uran sisäpuolella, väistä hevosella muutama askel uralle, ja heti viimeisestä väistöaskeleesta nosta harjoituslaukka. Saman voi tehdä myös ympyrällä, väistäen ympyrän avoimella sivulla takaosaa muutaman askeleen ajan ympyrän ulkopuolelle, ja nostaen laukan uralle palattaessa.

Ja jos hevonen on jo tottunut kavaletteihin tai jopa pieniin esteisiin, voi niitä hyödyntää laukannoston opettamisessa, usein hevonen jatkaa laukalla pienen esteen jälkeen, jolloin voit parantaa apujesi ajoitusta helposti.

Kun laukannostot ovat kunnossa, tulee seuraavaksi haasteeksi se itse laukka. Se on lähes poikkeuksetta tasapainotonta, jännittynyttä kaahotusta! Valitettavasti. Jotta siitä saadaan edes vähän ratsumaisempaa, on tärkein tekijä siinä aika, kärsivällisyys ja oikeanlaiset harjoitukset. Ja tietysti pitää muistaa hevosen rakenteelliset haasteet, entinen ravuri harvoin saa laukkaa täysin kolmitahtiseksi, vuosienkaan huolellisen työn jälkeen. Pitää siis olla valmiina tyytymään laukassa siihen että se on hallinnassa, tasapainossa ja ratsastettavissa, täydellistä pyörivää laukkaa ei kannata lähteä tavoittelemaan.

Tärkein tekijä laukan parantamisessa on ehdottomasti tasapaino. Olet varmasti nähnyt ja luultavasti itsekin ratsastanut hevosella joka kyllä osaa nostaa laukan, mutta noston jälkeen etenee todella reippaassa tempossa ympäri kenttää, vahvasti sisäänpäin kallistuneena ja jännittyneenä. Jotta tästä päästään vähän rauhallisimmille vesille, on ratsastajan tärkein tehtävä parantaa koko ratsukon tasapainoa. Vaikka luonnollinen reaktio olisi "työntää" hevosta pois sisäpohkeesta ja sisäohjasta joihin se tuntuu nojaavan,  ei pidä voimistaa kumpaakaan sisäapua yhtään, päinvastoin, anna sisäpohkeen olla omalla paikallaan, mahdollisimman rentona, ja pidä sisäohjalla ainoastaan tasainen tuntuma, voimistamatta sitä yhtään. Varsinainen työ tehdään nyt painoavulla ja ulko-ohjalla.

Kun olet nostanut laukan, siirrä omaa painoasi enemmän ulkojalustimelle, ja voimista tai nosta ulkokättäsi hieman. Ulkopainoavulla saat aikaiseksi sen että hevosen painopiste siirtyy sisältä enemmän ulos, eli hevonen ikäänkuin nousee pois sisäpohkeen päältä, ja ulko-ohjalla saat sekä pidettyä sen kontrollissa että samalla auttaen tasapainoa säilymään. Ulko-ohja voi tarvittaessa myös hieman pidättää, ilman että se kuitenkaan rikkoo laukkaa raville, jonka sisäohjasta pidättäminen usein saa aikaiseksi.

Ja tässä vaiheessa ei luonnollisestikaan pohdita sisäohjalla asettamista tai muitakaan "normeja" vaan annetaan hevosen edetä laukassa, pitäen itse ainoastaan huolta tasapainosta, ja hevonen varmasti on asettunut tai jopa hieman kallistunut ulospäin, mutta se on tässä tapauksessa varsin toivottavaa! Jos olet seurannut hevosta vapaana, se laukatessaan kaarteissa usein kääntää päätään hieman ulospäin, juuri tuon tasapainon säilyttämisen vuoksi. 

Laukan parantaminen vaatii toistoja, ja mielellään toistoja siten että itse laukkapätkät pidetään melko lyhyinä, esimerkiksi yhden tai kahden kierroksen mittaisina, jonka jälkeen hevosen annetaan kävellä hetki vapaalla ohjalla jotta se saa vähän hengähtää ja rentoutua sille vaikean harjoituksen jälkeen ennen uuden laukan nostamista. Myös sitä kannattaa miettiä mihin kierrokseen päättää päivän laukkaharjoitukset, jotta hevoselle jää mahdollisimman hyvä mieli tunnin jälkeen. Itse teen siten että aloitan laukkaharjoitukset hevoselle helpommasta suunnasta, sen jälkeen vaihdan suuntaa tehden laukkaa siihen vaikeampaan kierrokseen ja lopuksi vielä vaihdan suuntaa siten että saan lopetettua harjoitukset hevoselle helpompaan suuntaan.

Toivottavasti tästä on vähän apua entisten ravureiden laukkaharjoitusten kanssa, vaihdetaan ajatuksia kommenttiboksissa!

Sari

Askeleen pidennys ravissa

Yksi ratsastajien yleisimmästä haasteista on askeleen pidennyksen ratsastaminen. En tässä nyt puhu keski- enkä lisätyistä askellajeista, vaan yritän pitää tässäkin asiat yksinkertaisena, siksi käytän nyt termiä "askeleen pidennys". Askeleen pidennys on ensimmäinen askel (!) kohti keski- ja lisättyjä askellajeja, ja onkin erittäin tärkeää että ratsastaja hallitsee ennen niitä askeleen pidennyksen ratsastamisen.
Askeleen pidennyksen idea on saada aikaiseksi kontrolloitua, voimakasta liikettä takajaloista lähtien, siten että hevonen tukeutuu kuolaimeen ollen kuitenkin kevyt etuosastaan, ja samalla ratsastajan käden tulee olla koko ajan menossa "eteenpäin".

Ihan ensimmäiseksi ratsastajan pitää tarkastella hevostaan, sen koulutustasoa, luontaista liikettä sekä rakennetta. Kovin aikaisessa koulutusvaiheessa oleva hevonen ei ole vielä valmis pidentämään askeltaan ratsastajan pyynnöstä, johtuen niiden puutteellisesta tasapainosta. Jos hevonen on luonnostaan normaalia etupainoisempi, on askeleen pidennyksen ratsastaminen juuri sillä hevosella aavistuksen vaikeampaa kuin hevosella jolla paino on enemmän takaosalla.
Jotta hevonen kykenee pidentämään askeliaan tasapainossa, tulee sillä olla luontaista eteenpäinpyrkimystä sekä sen tulee olla riittävän notkea. Ratsastajan tulee myös muistaa että kyseessä tulee olla pidempiä, ei nopeampia askeleita. Mikäli hevonen kiiruhtaa askelissaan (usein huonosta tasapainosta johtuen), johtaa se hevosen koko kropan jäykistymiseen ja tämä vaikuttaa negatiivisesti askellajin laatuun.

Kun olet tekemässä ensimmäisiä askeleen pidennyksiä ravissa, suorita ne kentän pitkillä sivuilla. Näin hevonen saa aidoista hieman "tukea". Askeleen pidennyksessä on erittäin tärkeää että ratsastaja säilyttää tasapainoisen istunnan. Liian usein näkee että ratsastaja nojaa askelta pidentäessä reilusti taakse (ja samalla tulee vetäneeksi ohjista taaksepäin) joka johtaa juurikin hevosen jäykistymiseen ja nopeisiin askeleisiin. Ratsastajan istuessa tasapainossa, hieman istuntaansa avaten on hevosen fyysisesti mahdollista pidentää askeliaan niitä kiirehtimättä. Näin ratsastaen hevonen myös pystyy kantamaan etuosaansa siten että se ei rojahda koko painollaan ratsastajan käsien kannettavaksi. Kun istunta on kunnossa, suorita pidäte (sekä ohjalla että istunnalla) varmistaaksesi että hevonen ottaa painoaan enemmän takajaloilleen ja tämän jälkeen kumpikin pohje aktivoi hevosta pidentämään askeleitaan, samalla istunta "aukeaa" eli antaa hevoselle tilaa pidentyä. 
Tuntuman tulee "ottaa takajalkojen voima kevyesti vastaan" kuitenkin samalla antaen hevosen kaulalle tilaa pidentyä. Ajattele siis aina kädellä eteenpäin, kuitenkaan menettämättä tuntumaa, sillä silloin hevonen painuu etupainoiseksi. Ja mitä ikinä teetkin, älä missään nimessä vedä ohjasta taaksepäin, sillä siitä hevonen saa ristiriitaisia apuja, pohkeen pyytäessä impulssia takaa eteen, ohjan samalla kuitenkin jarruttaessa.

Ensimmäisten askeleen pidennysten määrä kannattaa pitää pienenä, mieluummin vain muutamia hyviä askeleita kuin monta huonoa. Pidä pohkeet koko pidennyksen ajan lähellä hevosta ja aktivoi niillä askeleita tarvittaessa. Tarkkaile hevosen luontaista eteenpäinpyrkimystä, heti kun tuntuu siltä että eteenpäinpyrkimys jostain syystä kärsii, lopeta pidempien askelien ratsastus ja tee se hetken päästä, huolellisen valmistelun jälkeen uudestaan. Mikäli hevonen rikkoo ravin laukalle, älä missään nimessä pidätä sitä rajusti, vaan ratsasta aivan normaali siirtymä raviin ja vaikka vielä käyntiinkin, rauhoita tilanne ja aloita alusta. Laukalle rikkominen on merkki siitä että hevonen ei vielä ole fyysisesti aivan valmis pidentämään askelta niin paljon kuin sinä pyysit, mutta rauhallisesti treenaamalla tämäkin asia jää pikkuhiljaa pois. Tee seuraavalla kerralla vähän vähemmän pidempiä askeleita, jotta hevoselle jää harjoituksesta päällimmäisenä hyvä ja onnistunut fiilis.

Mikäli et kentällä saa hevoseesi riittävää eteenpäinpyrkimystä askeleen pidennyksiä varten, hae sitä maastosta. Ota maastoon kaveriksi ratsukko, jonka hevosella on aktiivinen ravi, siis isompi askel kuin omalla hevosellasi. Ravatkaa vierekkäin tiellä siten että hevosesi joutuu hieman "pinnistelemään" pysyäksesi toisen hevosen vauhdissa, rikkomatta kuitenkaan askeltaan laukalle. Toista itse samoja apuja joita juuri äsken kävimme läpi, istunta, pohkeet ja ohjastuntuma, eli "ratsasta" pidempää askelta, vaikka hevonen tässä tilanteessa tekeekin sen melkein itsestään!

Joku ratsukko on myös kokenut helpottavaksi tavaksi lähteä pidentämään askelta 10-12 m voltilta uralle palattaessa. Voltilla ratsastus pakottaa ratsastajan kontrolloimaan istuntaansa ja muiden apujen käyttöä, ja näin ollen askeleen pidennys usein lähtee paremmin heti voltin jälkeen, kun "pakka" on vielä kasassa.

Entä pitääkö askelta pidentäessä istua perusistunnassa vai keventää? Tämä on täysin ratsukkokohtaista, ja on tärkeää että ratsastaja vaihtelee istuntaansa tilanteen mukaan. Vaikka monelle ratsastajalle askeleen pidennys keventäen voi olla tasapainon puolesta helpompi tapa, käy siinä usein niin että ratsastaja tulee keventäneeksi "liikaa" ja tämän johdosta hevonen menettää tasapainonsa. Tarkkaile omaa istuntaasi ja tee askeleen pidennys itsellesi helpoimmalla tavalla, tämä vaikuttaa positiivisesti myös hevosesi liikkumiseen.

Askeleen pidennys on hevoselle todella kuluttava tapa liikkua, joten maltti on valttia näitä harjoitellessa.

Näin talvikaudella onkin hyvää aikaa tarkastella askeleen laatua ja pituutta, ja rakentaa hevosen lihaksistoa siten että kevään kisakauden alkaessa teiltä irtoaa ne upeimmat askeleen pidennykset!

Tsemppiä treeneihin!

Ratsun oppikoulu, osa 4, lisää ravityöskentelyä

Aiemmassa osassa otettiin haltuun ravisiirtymät, ja erityistä huomiota niissä kiinnitettiin etuosan keveyteen, ts. painon saamiseen enemmän takaosalle siirtymän aikana. Tämä on asia joka tulee pitää mielessä koko ratsun uran ajan, mutta tässä alkuvaiheessa siitä tulee enemmän muistuteltua! Eli, vielä kerran kertauksena, jos siirtymä isompaan askellajiin tuntuu etupainoiselta, tai hevonen lähtee kiihdyttämään tai puskee apuja vastaan, ota silloin ensin aavistus tempoa alas istunnalla ja ääniavuilla, nosta sen jälkeen etuosaa molemmilla ohjilla (ihan vaan nostamalla molempia käsiä ylös) ja kun etuosa on aavistuksen kevyempi, suorita siirtymä pohkeella vasta sitten. Myös jos hevonen puskee "lapa edellä" siirtymässä, tuossa etuosan nosto-vaiheessa korjaa hevosen etuosa samalle uralle takaosan kanssa, eli suorista se ennen siirtymää.

Nyt ollaan tilanteessa jossa hevosen kanssa aletaan jo ravailla vähän pidempiä matkoja, sekä lisätään mukaan käännökset ravissa sekä pehmeät siirtymät käyntiin.

Ota huomioon että yhä edelleen hevosen tasapaino on varmasti epämääräinen, joten kaikessa tekemisessä on syytä tarkkailla oman istunnan vakautta ja sitä miten istut hevosen selässä mahdollisimman "huomaamattomasti". Mikäli siis havaitset hevosen ravissa tai muussa liikkumisessa yhtäkkiä muutoksia aiempaan verrattuna, tarkasta ensin onko hevosen tasapaino järkkynyt jostain syystä, ja jos tasapaino on kunnossa, sen jälkeen on syytä tarkastella hevosen terveydentilaa tarkemmin. Nuoret ratsunalut sekä ravurista ratsuksi-projektit kipeytyvät lihaksistaan varsin nopeasti ratsutuksen alussa, sillä niiden selkälihakset eivät ole tottuneet kantamaan ensinnäkään satulaa, saatikka ratsastajaa. Tähän kun lisätään uuden asian oppimiseen liittyvät ajoittaiset jännitystilat, on hevosen kroppa varsin kovilla, ja sinun tehtäväsi on olla erityisen tarkka ja tarvittaessa annettava hevosen pitää riittävän usein vapaajaksoja, joissa lihakset saavat levätä ja palautua.

No niin, sitten itse asiaan, eli miten edetään kun projektimme kanssa olisi tarkoitus ravata jo pidempiä matkoja mahdollisimman hyvässä tasapainossa ja muutenkin harmoniassa? Ensimmäinen huolellisuutta vaativa asia on luonnollisesti siirtymä, jonka tulee olla niin tasapainoinen kuin se juuri sillä hevosella on mahdollista saavuttaa. Kun tasapainoinen siirtymä on suoritettu, tarkkaile omaa istuntaasi (istu mieluiten perusistunnassa, ainakin alussa, ettet häiritse hevosta suunnattomasti) ja anna hevosen ravata mahdollisimman kevyellä ohjastuntumalla. Muista aina viedä kättä hevosen suuta kohti, ei ikinä taaksepäin! Varmasti ajoittain tuntuu siltä että vauhtia on reippaanlaisesti, mutta jarruta hevosta äänellä ja istunnalla enemmän kuin ohjalla. Varsinkin näin alussa on tärkeää saada hevoselle hyvä eteenpäinpyrkimys. Varaudu siihen että hevosen pää ja kaula nousee vähän ylemmäs, ikäänkuin parempaan ryhtiin raviin siirryttäessä, ja sinun käsiesi tulee luonnollisesti seurata hevosen pään ja kaulan asentoa siten että koko ajan kuolaimesta kyynärpäähäsi säilyy suora linja. Eli nosta käsiäsi ylöspäin hevosen mukana. Tämä kyynärpään ja kuolaimen välinen suora linja on yksi ratsastuksen vanhimmista "säännöistä" ja sitä nykyään näkee aivan liian harvoin noudatettavan. Se on kuitenkin ainoa keino säilyttää joustava tuntuma hevosen suuhun ja näin ollen saada ohjasapu "perille" oikeaan aikaan, joten pitäkää siitä huolta!

Jos ratsastat kentällä jossa lyhyen sivun kaarteet tulevat aika nopeasti vastaan, tasapainota hevosta aina kaarteissa ottamalla ulko-ohjalle vähän parempi tuki (vaikka nostamalla ulkokättä vähän ylemmäs) ja tuomalla omaa painoa aavistus enemmän ulkopuolelle (painamalla vähän ulkopuolen kantapäätä alemmas). Lisäksi voit ääniavulla vähän jarruttaa hevosta ennen kaarretta, jotta teillä on edes teoreettinen mahdollisuus säilyttää tasapaino kaarteen läpi.

Mistä sitten tunnistaa onko hevonen kaarteessa tasapainossa vai ei?
Se on helppo tunnistaa niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin vauhdin hurmasta! Jos hevonen kiihdyttää kaarteissa ja tuntuu vähän painavan "lapa edellä" sisäapuja vastaan, on se merkki tasapainon järkkymisestä. Älä yritä korjata tätä missään nimessä potkimalla sisäpohkeella (jota näkee aivan liian usein tehtävän), tai "työntämällä" hevosta sisäohjalla ulospäin,  vaan suorita yllämainittu ulko-ohjalla ja painolla tasapainottaminen, sitä kautta hevonen "kevenee" sisäavuillekin.

Kun olet ravannut kierroksen tai pari vasemmassa kierroksessa, siirrä hevonen hetkeksi käyntiin ja anna sen kävellä vapain ohjin. Vaihda suuntaa, ota ohjat taas tuntumalle ja jatka ravia oikeaan kierrokseen parin kierroksen ajan. Pidä alussa ravipätkät tällä tavalla maltillisina, mutta pikkuhiljaa lisää ravin kestoa. Aina suunnanmuutosten aikana kehotan kävelemään hetken vapaalla ohjalla, näin alkuvaiheessa hevonen tarvitsee kaikki mahdolliset hetket lihastensa "lepuuttamiseen".

Kun vähän pidempään ravaaminen on hevoselle kohtalaisen helppoa, voi mukaan ottaa loivat käännökset ravissa. Toki tähänkin asti olet varmasti kääntänyt hevosta aina päädyissä ravissa, mutta otetaan ne käännökset nyt vähän paremmin haltuun! Aloitetaan ensimmäiset kääntämisharjoitukset siten että siirrä hevonen raviin pitkän sivun alusta, ja pitkän sivun keskeltä käännä hevonen isolle keskiympyrälle. Ratsasta yksi kierros keskiympyrällä ja jatka sen jälkeen uraa pitkin. Toisella pitkällä sivulla sama juttu. Muista aina ennen käännöstä kääntää ensin oma katseesi käännöksen suuntaan, näin istuntasi sijoittelu kertoo jo hevoselle mihin ollaan kääntymässä. Lisäksi lyhennä sisäohjaa hieman, jotta et vahingossakaan vedä sisäohjasta taaksepäin käännöksen aikana, sillä se hidastaa hevosen liikettä. Ja vielä, varaudu siihen että joudut hieman tasapainottamaan hevosta ympyrän aikana, aivan samalla tavalla kuin päädyissä, eli ulko-ohjalla ja painolla. Nyt ei taivuteta hevosta ympyrällä ollenkaan, nyt ainoastaan keskitytään kääntymiseen, ja ravin säilyttämiseen käännöksen aikana! Ratsasta taas pari kierrosta vasempaan tehden aina keskiympyrät, ja sen jälkeen vaihda suuntaa vapaassa käynnissä ja tee sama raviharjoitus myös oikeassa kierroksessa.

Ja vielä loppuun tarkkaillaan hevosen siirtämistä ravista käyntiin, mahdollisimman pehmeästi. Alussa voit hyödyntää kentällä kulmia niiden jarruttavan vaikutuksen vuoksi, mutta heti kun siirtymät ovat edes kohtalaisesti hanskassa, tee siirtymiä muuallakin kuin kulmissa, ettei hevonen ala automaattisesti jarruttelemaan jokaiseen kulmaan! Käyntisiirtymässä tärkeintä on ratsastajan käden toiminta, on erityisen tärkeää että käsi ei jarruta yhtään enempää kuin on tarvis. Oikeastaan, käden tulisi lopettaa pidäte jo siinä vaiheessa kun hevonen on vasta siirtymässä käyntiin, eli hevosen tulisi saada suorittaa käyntisiirtymä rennolle tuntumalle. Jos ratsastaja pidättää siirtymän "loppuun asti", eli siihen asti että hevonen jo kävelee, tulee siirtymästä aina töksähtävä ja käynti ei etene luonnollisesti. Muista hyödyntää ääniavut ja istunnan pidättävä vaikutus aina ennen ohjan pidätettä, ja lopeta pidättäminen jo siinä vaiheessa kun tunnet että hevonen on ottamassa sitä ensimmäistä käyntiaskelta! Tämä saattaa alkuun olla itsellekin vaikeaa, tilannetta on helpompi harjoitella jos saat jonkun sanomaan sinulle milloin pidäte pitää lopettaa. Se on helppo katsoa maastakäsin, kun hevonen ikäänkuin "notkahtaa", tulee pidätteen jo loppua ja näin ollen hevonen pääsee tekemään koko siirtymän rennolle ja pehmeälle tuntumalle.

No niin, nyt ollaan päästy projektimme kanssa jo kohtalaiselle tasolle, kävellen ja ravaten eteneminen alkaa sujua! Olenko muistanut muistuttaa maastossa ratsastamisen tärkeydestä? Jos en, niin nyt muistutan! Vie hevonen maastoon aina kun siihen on mahdollisuus. Kenttä on aina hevosen liikkeelle (ja mielelle) jarruttava tekijä, joten heti jos tuntuu siltä että hevonen ei etene kunnolla, älä suotta jää jahkaamaan asiaa kentälle, vaan lähde maastolenkille ja anna hevosen edetä siellä reilussa tempossa!

Kohta taas jatketaan tällä projektipostaussarjalla!

Kohti parempaa tasapainoa myötä- ja vastalaukassa

Kuvittelepa tilanne; nostat onnistuneesti myötälaukan isolla ympyrällä. Jatkat laukkaa ympyrällä ja se sujuu kuin tanssi, kunnes päätät jatkaa suoralla uralla ja silloin tuntuu että koko pakka leviää käsiin. Hevonen kiihdyttää vauhtiaan, et pysty enää istumaan laukassa, jonka seurauksena hevonen rikkoo laukan raville jo suoralla tai viimeistään kulmassa. Jos se ei ehdi rikkoa laukkaa raville, se vaihtaa sen kulmassa ristilaukalle.

Nämä tulevat ohjeet koskevat hevosia joilla on jo riittävän kehittynyt lihaksisto ja kyky ylläpitää laukkaa, eli ihan nuorille ratsunaluille nämä ohjeet eivät sellaisenaan ole ihan yhteensopivia.

Syy miksi hevosen laukka "leviää" suoralla uralla johtuu ratsastajan apujen hetkellisestä häviämisestä. Ympyrällä laukatessa sisäohja asettaa hevosta, hyvin vähän kylläkin mutta asettaa kuitenkin, ja sisäpohje tukee hevosta satulavyön kohdalla. Uralle käännettäessä ratsastaja usein hävittää molemmat sisäavut, ja hevonen jää ilman tukea ja sen oma tasapaino järkkyy. Tähän kun vielä lisätään ratsastajan asennon muuttuminen hieman etupainoiseksi, on soppa valmis. Muista siis säilyttää sisäohjalla pieni asetuksenomainen ote ja ennen kaikkea, tue hevosta sisäpohkeella! Ulko-ohja pidättää tarvittaessa, mutta luultavasti hevosen laukka pysyy kunnossa jo pelkillä sisäapujen avullakin, älä siis jarruttele hevosta "varmuuden vuoksi". Ulkopohje voi siirtyä ihan aavistuksen satulavyön taakse, pidä se passiivisena mutta kuitenkin lähellä hevosta.

Näin ollen pääset ratsastamaan tasapainoisessa laukassa kohti kulmaa, ja sinun on ihan oikeasti mahdollista ratsastaa kulman läpi rauhallisessa laukassa!

Jos hevonen toistuvasti painaa kädelle laukatessasi suoraa uraa, vaikka siis teet kaiken yllämainitun sitä auttaaksesi, tarkista ensin oma istuntasi; ethän vaan nojaa itse eteen ja lisää sillä sitä etupainoisuutta? Jos oma istuntasi on moitteeton, on sen jälkeen syytä epäillä hevosen lihaksiston voimattomuutta, ja tähän ei ole muuta lääkettä kuin ratsastaa paljon siirtymiä. Ravista laukkaan, käynnistä laukkaan, laukasta raviin. Laukasta käyntiin siirtymiä en suosittele ratsastamaan tässä vaiheessa kun hevosen lihaksistoa vielä rakennetaan, sillä se on vielä liian vaativa siirtymä, ja hevonen tulee siinä väkisinkin liian etupainoiseksi ja jännittyneeksi. Ratsasta laukka-käynti siirtymiä vasta kun hevosesi on niin timmissä kunnossa että se kykenee etenemään vastalaukassa sujuvasti, se on hyvä mittari tälle vaativalle siirtymälle! Jos hevonen näiden yllämainittujen siirtymien aikana tulee kovin etupainoiseksi (ja varmasti tuleekin, ainakin aluksi) voit nostaa molempia käsiä vähän ylöspäin juuri ennen siirtymää, näin saat hevosen vähän ottamaan painoa enemmän takaosalle. Ole todella varovainen ettet vedä ohjista taaksepäin tai kiskaise hevosta yhtäkkiä suusta. Harjoittele käsien nostamista vaikka pysähdyksessä ja käynnissä, ja ole tarkkana että hevosen vastaa siihen kevenemällä etuosastaan, eli pään ja kaulan pitää vähän nousta kätesi mukana!

Sitten siihen vastalaukkaan. Vastalaukkahan ei ole hevoselle yhtään sen ihmeellisempi asia kuin myötälaukkakaan, hevonen kykenee vapaana ollessaan etenemään ihan yhtä sujuvasti sekä myötä- että vastalaukassa. Siinä kohtaa kun se joutuu kantamaan ratsastajaa selässään, menee tasapaino vähän sekaisin ja kun siihen lisätään ratsastajan epämääräiset avut, ei ole mikään ihme että vastalaukan ratsastaminen tuntuu välillä vähän hankalalta. Ratsastajaa helpottaa jonkin verran jos hän pyrkii ajattelemaan ratsastavansa aina laukan suuntaan. Ymmärsitkö? Eli jos laukkaat vasemmassa kierroksessa oikeata laukkaa, sinun tulisi ajatella ratsastavasi oikeassa kierroksessa, silloin kroppasi sijoittuu satulassa oikein. Tätä on vaikea selittää, mutta kun itseksesi sitä harjoittelet, lupaan kyllä että muutaman toiston jälkeen ymmärrät mitä tässä haen takaa. 

Laukatessa on tärkeää pitää huolta sisäavuilla hevosen tasapainosta, eli hevosta tulee tukea sisäpohkeella ja aivan loivasti asettaa tai pitää taivutuksenomaisesti sisäohjasta laukan aikana, oltiin sitten ympyrällä tai suoralla. Näinhän me juuri opimme. Pidetään siis nämä ohjeet mielessä.

Aloitetaan vasemmassa kierroksessa, vasemmassa, eli myötälaukassa. Ratsasta uraa pitkin siten että toisella pitkällä sivulla ratsastat loivan kaaren pitkälle sivulle, kaari saa olla maksimissaan 3 metriä uran sisäpuolella. Kaarelta kun tulet takaisin uralle, sen pätkän hevonen siis etenee vastalaukassa. Muista säilyttää tuki sekä vasemmalla pohkeella (ihan satulavyön kohdalla) sekä pieni asetus vasemmalla ohjalla. Vastalaukkaharjoituksissa asetuksen pitää todellakin olla pieni, sillä haluamme voida kääntää hevosta kuitenkin käännöksen puoleisella (eli oikealla tässä harjoituksessa) ohjalla. Pyri siis pitämään hevonen lähes suorana, ja ennenkaikkea säilytä tuntuma kummallakin ohjalla. Muutaman kierroksen ajan voit syventää pitkälle sivulle tehtävää kaarretta niin, että lopuksi kaari tulee n. 5 m uran sisäpuolelle, siitä takaisin uralle kääntäminen on jo ihan hyvä pätkä vastalaukkaa! Tee tämä loiva kaari harjoitus molemmissa kierroksissa niin että se on itsellesi ja hevosellesi helppoa.

Sen jälkeen voit siirtyä harjoittelemaan vähän selvempää vastalaukkakaarta. Aloita vasemmassa kierroksessa pitkällä sivulla nostaen vasen laukka, laukkaa pitkän sivun loppuun jossa tee täyskaarto siten että palaat samalle pitkälle sivulle jatkaen muutaman metrin siis vastalaukassa uralla. Siirrä hevonen raviin ennen kulmaa. Toista tämä muutama kerta, kumpaankin suuntaan, ja muista ennen kaikkea hakea tässä sitä oikeaa fiilistä itsellesi, tue hevosta laukanpuoleisilla avuilla, ja varmista että pääset kääntämään sitä kuitenkin käännöksen puoleisella ohjalla.

Kun nämä edellemainitut harjoitukset sujuvat (tässä puhutaan siis ihan muutamien viikkojen, joskus jopa kuukausien treenistä) siirry ratsastamaan vastalaukkakaaria käyttäen esimerkiksi kolmikaarista kiemurauraa radan poikki, siten että ensimmäinen ja viimeinen kaari on myötälaukkaa ja keskimmäinen kaari vastalaukkaa. Näin sinulla on ensimmäisellä kaarella aikaa tarkkailla ja parantaa laukan laatua tarvittaessa, tarkistaa omien apujesi vaikutus ja pääset toiselle kaarelle tasapainoisella hevosella. Vastalaukkakaarta ratsastaessa tarkkaile tempoa, jos hevonen kiihdyttää tempoa se kertoo aina sen huonosta tasapainosta. Silloin on aika palata vähän helpompaan harjoitukseen ja ottaa taas ne omat avut paremmin haltuun. Vaikka keskimmäisessä, eli vastalaukkakaarteessa, tulisi pieni kupru vaikka tasapainon menettämisen vuoksi, älä hermostu, sillä sinulla on vielä se viimeinen kaarre jossa voit taas kerätä itsesi ja ratsusi ja ratsastaa hyvää myötälaukkaa!

Tästä tuli nyt vähän turhan pitkä pohjustus vastalaukkaharjoituksille, joita on siis tulossa lisää, mutta toivottavasti sait tästä apuja sekä myötälaukan parantamiseen että vastalaukan ratsastamisen helppouteen! Muista aina ajatella meneväsi laukan suuntaan, eli vaikka vasemmassa kierroksessa ratsastaessa oikeata laukkaa, ajattele ratsastavasi oikealle niin istuntasi sijoittuu silloin oikein!