Toivepostaus; haasteita entisen ravurin kanssa, laukannostot ja laukan hallinta

Vihdoinkin sain valmiiksi kolmannen ja viimeisen osan Aidan lähettämään toivepostaukseen koskien entisten ravureiden ratsuksi kouluttamisen haasteita. Edelliset postaukset voit lukea täältä ja täältä. 

Tässä postauksessa perehdytään tarkemmin laukannostoihin ja laukan hallintaan.

Hevosen rakenteesta riippuen joillekin hevosille laukannosto voi olla helpompi käynnistä kuin ravista, on siis tärkeää tunnistaa oman hevosensa heikkoudet ja vahvuudet ja tehdä erityisesti alussa laukannostot hevoselle helpoimmasta askellajista.

Syy miksi laukannosto on entiselle ravurille usein vaikeaa, on yksinkertaisesti lihasten, erityisesti selkälihasten voimattomuus. Kun selkälihaksissa ei ole voimaa, vaikuttaa se suoraan hevosen kantokykyyn eikä se kykene ottamaan painoa takaosalle vielä kunnolla. Ja koska tasapainoinen laukannosto vaatii sen että hevonen on "takajaloillaan",  on laukannostot usein melko vauhdikkaita ja epätasapainoisia.

Erilaisin tapoja opettaa laukannosto on käyty läpi ratsun oppikoulussa, ei perehdytä niihin sen enempää, mutta pohditaan tässä itse nostojen parantamista ja laukan hallintaa.

Nostojen parantaminen lähtee siis hevosen takaosan paremmasta hallinnasta, ja onkin syytä teettää hevosella mahdollisimman paljon tehtäviä jotka auttavat sitä löytämään omat jalkansa ja samalla lisäävät voimaa. Helpoin ja tehokkain tapa on ehdottomasti kävely pitkin ohjin mahdollisimman epätasaisessa maastossa, mielellään lähes umpimetsässä jossa hevonen joutuu lähes joka askeleella katsomaan tarkkaan mihin jalkansa asettaa ja näin ollen se käyttää lihaksiaan todella tehokkaasti, ikäänkuin kooten itseään jatkuvasti. Ja mikä parasta, ratsastajan ei tarvitse kuin istua kyydissä! Vielä jos metsäreissulta sattuu löytymään ylä- ja alamäkiä, on treeni täydellistä! Toki ylä- ja alamäessä ratsastajakin joutuu vähän töihin jotta ratsukon tasapaino säilyy, mutta muuten tämä on ratsastajalle todella huoleton ja helppo treenimuoto.

Metsässä samoilun lisäksi maapuomit ja kavaletit ovat erinomaisia koordinaatiota ja selän ja takapään lihasten voimaa parantavia harjoituksia. Maapuomeilla tärkeätä on varsinkin alussa olla tarkka että maapuomien väli on kyseiselle hevoselle juuri sopiva, sen pitää pystyä rentoutumaan maapuomeja ylittäessä jotta niillä saavutetaan maksimaalinen hyöty, ja lisäksi tempo pitäisi pysyä mahdollisimman alhaalla, mieluummin alitempossa puomeille kuin kiiruhtaen.

Näiden kahden treenimuodon lisäksi otetaan kolmanneksi vielä mukaan väistöt ja taivutukset. Taivutukset auttavat sekä suoruuden parantamisessa että tasapainon säilyttämisessä, ja väistöillä saadaan se takapää paremmin mukaan työskentelyyn, erityisesti siis laukannostoissa.

Itse laukannostoissa kaarevalla uralla tapahtuva nosto on varsinkin alussa hevoselle helpoin tapa, ja noston voi joko suorittaa lyhyen sivun lopussa, jolloin edessä siintää pitkä sivu eikä hevonen ahdistu  jarruttavista aidoista niin nopeasti. Mikäli pitkä sivu tuo mukaan jopa liian reippaan vauhdin, kannattaa nosto ajoittaa pääty-ympyrälle siten että ympyrän avoimelta sivulta suoritetaan nosto, jolloin pitkän sivun aita hieman hillitsee hevosen menoa, ilman että ratsastajan tarvitsee heti pidättää.

Jos väistöt ovat hevoselle jo hallussa, suosittelen laukannostojen teettämistä siten että ratsasta vähän uran sisäpuolella, väistä hevosella muutama askel uralle, ja heti viimeisestä väistöaskeleesta nosta harjoituslaukka. Saman voi tehdä myös ympyrällä, väistäen ympyrän avoimella sivulla takaosaa muutaman askeleen ajan ympyrän ulkopuolelle, ja nostaen laukan uralle palattaessa.

Ja jos hevonen on jo tottunut kavaletteihin tai jopa pieniin esteisiin, voi niitä hyödyntää laukannoston opettamisessa, usein hevonen jatkaa laukalla pienen esteen jälkeen, jolloin voit parantaa apujesi ajoitusta helposti.

Kun laukannostot ovat kunnossa, tulee seuraavaksi haasteeksi se itse laukka. Se on lähes poikkeuksetta tasapainotonta, jännittynyttä kaahotusta! Valitettavasti. Jotta siitä saadaan edes vähän ratsumaisempaa, on tärkein tekijä siinä aika, kärsivällisyys ja oikeanlaiset harjoitukset. Ja tietysti pitää muistaa hevosen rakenteelliset haasteet, entinen ravuri harvoin saa laukkaa täysin kolmitahtiseksi, vuosienkaan huolellisen työn jälkeen. Pitää siis olla valmiina tyytymään laukassa siihen että se on hallinnassa, tasapainossa ja ratsastettavissa, täydellistä pyörivää laukkaa ei kannata lähteä tavoittelemaan.

Tärkein tekijä laukan parantamisessa on ehdottomasti tasapaino. Olet varmasti nähnyt ja luultavasti itsekin ratsastanut hevosella joka kyllä osaa nostaa laukan, mutta noston jälkeen etenee todella reippaassa tempossa ympäri kenttää, vahvasti sisäänpäin kallistuneena ja jännittyneenä. Jotta tästä päästään vähän rauhallisimmille vesille, on ratsastajan tärkein tehtävä parantaa koko ratsukon tasapainoa. Vaikka luonnollinen reaktio olisi "työntää" hevosta pois sisäpohkeesta ja sisäohjasta joihin se tuntuu nojaavan,  ei pidä voimistaa kumpaakaan sisäapua yhtään, päinvastoin, anna sisäpohkeen olla omalla paikallaan, mahdollisimman rentona, ja pidä sisäohjalla ainoastaan tasainen tuntuma, voimistamatta sitä yhtään. Varsinainen työ tehdään nyt painoavulla ja ulko-ohjalla.

Kun olet nostanut laukan, siirrä omaa painoasi enemmän ulkojalustimelle, ja voimista tai nosta ulkokättäsi hieman. Ulkopainoavulla saat aikaiseksi sen että hevosen painopiste siirtyy sisältä enemmän ulos, eli hevonen ikäänkuin nousee pois sisäpohkeen päältä, ja ulko-ohjalla saat sekä pidettyä sen kontrollissa että samalla auttaen tasapainoa säilymään. Ulko-ohja voi tarvittaessa myös hieman pidättää, ilman että se kuitenkaan rikkoo laukkaa raville, jonka sisäohjasta pidättäminen usein saa aikaiseksi.

Ja tässä vaiheessa ei luonnollisestikaan pohdita sisäohjalla asettamista tai muitakaan "normeja" vaan annetaan hevosen edetä laukassa, pitäen itse ainoastaan huolta tasapainosta, ja hevonen varmasti on asettunut tai jopa hieman kallistunut ulospäin, mutta se on tässä tapauksessa varsin toivottavaa! Jos olet seurannut hevosta vapaana, se laukatessaan kaarteissa usein kääntää päätään hieman ulospäin, juuri tuon tasapainon säilyttämisen vuoksi. 

Laukan parantaminen vaatii toistoja, ja mielellään toistoja siten että itse laukkapätkät pidetään melko lyhyinä, esimerkiksi yhden tai kahden kierroksen mittaisina, jonka jälkeen hevosen annetaan kävellä hetki vapaalla ohjalla jotta se saa vähän hengähtää ja rentoutua sille vaikean harjoituksen jälkeen ennen uuden laukan nostamista. Myös sitä kannattaa miettiä mihin kierrokseen päättää päivän laukkaharjoitukset, jotta hevoselle jää mahdollisimman hyvä mieli tunnin jälkeen. Itse teen siten että aloitan laukkaharjoitukset hevoselle helpommasta suunnasta, sen jälkeen vaihdan suuntaa tehden laukkaa siihen vaikeampaan kierrokseen ja lopuksi vielä vaihdan suuntaa siten että saan lopetettua harjoitukset hevoselle helpompaan suuntaan.

Toivottavasti tästä on vähän apua entisten ravureiden laukkaharjoitusten kanssa, vaihdetaan ajatuksia kommenttiboksissa!

Sari