sunnuntai 14. elokuuta 2016

Toivepostaus; haasteita entisen ravurin kanssa, laukannostot ja laukan hallinta

Vihdoinkin sain valmiiksi kolmannen ja viimeisen osan Aidan lähettämään toivepostaukseen koskien entisten ravureiden ratsuksi kouluttamisen haasteita. Edelliset postaukset voit lukea täältä ja täältä. 

Tässä postauksessa perehdytään tarkemmin laukannostoihin ja laukan hallintaan.

Hevosen rakenteesta riippuen joillekin hevosille laukannosto voi olla helpompi käynnistä kuin ravista, on siis tärkeää tunnistaa oman hevosensa heikkoudet ja vahvuudet ja tehdä erityisesti alussa laukannostot hevoselle helpoimmasta askellajista.

Syy miksi laukannosto on entiselle ravurille usein vaikeaa, on yksinkertaisesti lihasten, erityisesti selkälihasten voimattomuus. Kun selkälihaksissa ei ole voimaa, vaikuttaa se suoraan hevosen kantokykyyn eikä se kykene ottamaan painoa takaosalle vielä kunnolla. Ja koska tasapainoinen laukannosto vaatii sen että hevonen on "takajaloillaan",  on laukannostot usein melko vauhdikkaita ja epätasapainoisia.

Erilaisin tapoja opettaa laukannosto on käyty läpi ratsun oppikoulussa, ei perehdytä niihin sen enempää, mutta pohditaan tässä itse nostojen parantamista ja laukan hallintaa.

Nostojen parantaminen lähtee siis hevosen takaosan paremmasta hallinnasta, ja onkin syytä teettää hevosella mahdollisimman paljon tehtäviä jotka auttavat sitä löytämään omat jalkansa ja samalla lisäävät voimaa. Helpoin ja tehokkain tapa on ehdottomasti kävely pitkin ohjin mahdollisimman epätasaisessa maastossa, mielellään lähes umpimetsässä jossa hevonen joutuu lähes joka askeleella katsomaan tarkkaan mihin jalkansa asettaa ja näin ollen se käyttää lihaksiaan todella tehokkaasti, ikäänkuin kooten itseään jatkuvasti. Ja mikä parasta, ratsastajan ei tarvitse kuin istua kyydissä! Vielä jos metsäreissulta sattuu löytymään ylä- ja alamäkiä, on treeni täydellistä! Toki ylä- ja alamäessä ratsastajakin joutuu vähän töihin jotta ratsukon tasapaino säilyy, mutta muuten tämä on ratsastajalle todella huoleton ja helppo treenimuoto.

Metsässä samoilun lisäksi maapuomit ja kavaletit ovat erinomaisia koordinaatiota ja selän ja takapään lihasten voimaa parantavia harjoituksia. Maapuomeilla tärkeätä on varsinkin alussa olla tarkka että maapuomien väli on kyseiselle hevoselle juuri sopiva, sen pitää pystyä rentoutumaan maapuomeja ylittäessä jotta niillä saavutetaan maksimaalinen hyöty, ja lisäksi tempo pitäisi pysyä mahdollisimman alhaalla, mieluummin alitempossa puomeille kuin kiiruhtaen.

Näiden kahden treenimuodon lisäksi otetaan kolmanneksi vielä mukaan väistöt ja taivutukset. Taivutukset auttavat sekä suoruuden parantamisessa että tasapainon säilyttämisessä, ja väistöillä saadaan se takapää paremmin mukaan työskentelyyn, erityisesti siis laukannostoissa.

Itse laukannostoissa kaarevalla uralla tapahtuva nosto on varsinkin alussa hevoselle helpoin tapa, ja noston voi joko suorittaa lyhyen sivun lopussa, jolloin edessä siintää pitkä sivu eikä hevonen ahdistu  jarruttavista aidoista niin nopeasti. Mikäli pitkä sivu tuo mukaan jopa liian reippaan vauhdin, kannattaa nosto ajoittaa pääty-ympyrälle siten että ympyrän avoimelta sivulta suoritetaan nosto, jolloin pitkän sivun aita hieman hillitsee hevosen menoa, ilman että ratsastajan tarvitsee heti pidättää.

Jos väistöt ovat hevoselle jo hallussa, suosittelen laukannostojen teettämistä siten että ratsasta vähän uran sisäpuolella, väistä hevosella muutama askel uralle, ja heti viimeisestä väistöaskeleesta nosta harjoituslaukka. Saman voi tehdä myös ympyrällä, väistäen ympyrän avoimella sivulla takaosaa muutaman askeleen ajan ympyrän ulkopuolelle, ja nostaen laukan uralle palattaessa.

Ja jos hevonen on jo tottunut kavaletteihin tai jopa pieniin esteisiin, voi niitä hyödyntää laukannoston opettamisessa, usein hevonen jatkaa laukalla pienen esteen jälkeen, jolloin voit parantaa apujesi ajoitusta helposti.

Kun laukannostot ovat kunnossa, tulee seuraavaksi haasteeksi se itse laukka. Se on lähes poikkeuksetta tasapainotonta, jännittynyttä kaahotusta! Valitettavasti. Jotta siitä saadaan edes vähän ratsumaisempaa, on tärkein tekijä siinä aika, kärsivällisyys ja oikeanlaiset harjoitukset. Ja tietysti pitää muistaa hevosen rakenteelliset haasteet, entinen ravuri harvoin saa laukkaa täysin kolmitahtiseksi, vuosienkaan huolellisen työn jälkeen. Pitää siis olla valmiina tyytymään laukassa siihen että se on hallinnassa, tasapainossa ja ratsastettavissa, täydellistä pyörivää laukkaa ei kannata lähteä tavoittelemaan.

Tärkein tekijä laukan parantamisessa on ehdottomasti tasapaino. Olet varmasti nähnyt ja luultavasti itsekin ratsastanut hevosella joka kyllä osaa nostaa laukan, mutta noston jälkeen etenee todella reippaassa tempossa ympäri kenttää, vahvasti sisäänpäin kallistuneena ja jännittyneenä. Jotta tästä päästään vähän rauhallisimmille vesille, on ratsastajan tärkein tehtävä parantaa koko ratsukon tasapainoa. Vaikka luonnollinen reaktio olisi "työntää" hevosta pois sisäpohkeesta ja sisäohjasta joihin se tuntuu nojaavan,  ei pidä voimistaa kumpaakaan sisäapua yhtään, päinvastoin, anna sisäpohkeen olla omalla paikallaan, mahdollisimman rentona, ja pidä sisäohjalla ainoastaan tasainen tuntuma, voimistamatta sitä yhtään. Varsinainen työ tehdään nyt painoavulla ja ulko-ohjalla.

Kun olet nostanut laukan, siirrä omaa painoasi enemmän ulkojalustimelle, ja voimista tai nosta ulkokättäsi hieman. Ulkopainoavulla saat aikaiseksi sen että hevosen painopiste siirtyy sisältä enemmän ulos, eli hevonen ikäänkuin nousee pois sisäpohkeen päältä, ja ulko-ohjalla saat sekä pidettyä sen kontrollissa että samalla auttaen tasapainoa säilymään. Ulko-ohja voi tarvittaessa myös hieman pidättää, ilman että se kuitenkaan rikkoo laukkaa raville, jonka sisäohjasta pidättäminen usein saa aikaiseksi.

Ja tässä vaiheessa ei luonnollisestikaan pohdita sisäohjalla asettamista tai muitakaan "normeja" vaan annetaan hevosen edetä laukassa, pitäen itse ainoastaan huolta tasapainosta, ja hevonen varmasti on asettunut tai jopa hieman kallistunut ulospäin, mutta se on tässä tapauksessa varsin toivottavaa! Jos olet seurannut hevosta vapaana, se laukatessaan kaarteissa usein kääntää päätään hieman ulospäin, juuri tuon tasapainon säilyttämisen vuoksi. 

Laukan parantaminen vaatii toistoja, ja mielellään toistoja siten että itse laukkapätkät pidetään melko lyhyinä, esimerkiksi yhden tai kahden kierroksen mittaisina, jonka jälkeen hevosen annetaan kävellä hetki vapaalla ohjalla jotta se saa vähän hengähtää ja rentoutua sille vaikean harjoituksen jälkeen ennen uuden laukan nostamista. Myös sitä kannattaa miettiä mihin kierrokseen päättää päivän laukkaharjoitukset, jotta hevoselle jää mahdollisimman hyvä mieli tunnin jälkeen. Itse teen siten että aloitan laukkaharjoitukset hevoselle helpommasta suunnasta, sen jälkeen vaihdan suuntaa tehden laukkaa siihen vaikeampaan kierrokseen ja lopuksi vielä vaihdan suuntaa siten että saan lopetettua harjoitukset hevoselle helpompaan suuntaan.

Toivottavasti tästä on vähän apua entisten ravureiden laukkaharjoitusten kanssa, vaihdetaan ajatuksia kommenttiboksissa!

Sari


9 kommenttia:

  1. Tästä postauksesta ja koko blogistasi on ollut kyllä paljon apua oman hevosen kanssa. Kirjoitat kaiken selkeästi ja perustelet hyvin miksi pitäisi tehdä juuri näin. Mukavaa että ylläpidät tätä blogia, ja kiitos kaikista vinkeistä ja materiaaleista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiitos kauniista sanoistasi!

      Homma jatkuu, kiva kun olet mukana!

      Sari

      Poista
  2. Moikka!

    Olisiko sinulla vinkkiä hevosen kanssa, jonka laukka menee aina ristilaukalle ja se alkaa hyppiä lähes tasajalkaa pää taivaissa ja selkä notkolla?

    Hevonen on ihan ratsuksi koulutettu ja muuten ihan osaava, mutta laukka sileällä ei onnistu millään. Se laukkaa yleensä noston jälkeen muutamasta askelesta jopa puolikkaaseen kierrokseen kentällä puhtaasti (varsinkin itselleen helpompaan kierrokseen), mutta sitten se menee ihan pomppimiseksi. Huonompaan kierrokseen se menee ristille useimmiten jo muutaman askelen jälkeen.

    Hevosella ei ole mikään mainio lihaskunto tai tasapaino, joka varmasti vaikuttaa laukan laatuun. Jos ratsastaja on kevyessä istunnassa, sen on helpompi ylläpitää puhdas laukka.

    Omituiseksi asian tekee se, että hevonen kyllä OSAA laukata ihan puhtaasti esim. juoksuttaessa (välillä pomppii tässäkin, mutta ei läheskään aina), maastossa (paitsi innostuessaan ja lähtiessään liian kovaa, menee ristille mutta sen saa uuden noston kautta korjattua) ja esteillä, joita se rakastaa hypätä. Esteillä hevonen laukkaa todella sujuvasti ja tekee laukanvaihdot oikein pyynnöstä yms, samoin kuin erilaisilla maapuomitehtävillä.

    En haluaisi uskoa, että se "kiusallaan" menee ristilaukkaa sileällä ja laukkaa hyvin kun on itselleen mieleinen tehtävä.

    Ristilaukka on tullut mukaan oikeastaan sen jälkeen, kun se sai varsan ja synnytyksessä tapahtui jotain pientä vammaa lanteen tienoille. Ennen varsaa se laukkasi normaalisti, mutta siirtymisessä raviin teki "tasajalkahyppyä" muutaman askelen, jota se tekee nykyään paljon enemmän. Olen miettinyt, voisiko sillä olla jotain kipua siinä synnytysvammassa, jota se protestoi laukkaamalla "väärin", paitsi maastossa ja estetehtävissä, joista se tykkää niin paljon, että "laittaa kivun taka-alalle"??

    Meillä on käynyt hierojaa ja fysioterapeuttia, mutta niistä ei ole mitään ihan mullistavaa apua ollut.

    Osaatko neuvoa miten hevosen laukkaa voisi lähteä parantamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka

      Nyt kun teillä on selvä syy-yhteys laukan huonontumiseen, lähtisin ensimmäiseksi tutkimaan sitä lanteen aluetta. Jos hevonen on jo ennen synnytystä ravissa vähän "hyppinyt" ja synnytyksen jälkeen laukassa hyppelyt selvästi lisääntyvät, on suurin ongelma lanteen alueella. Onko hevosen selkä ja lanne kuvattu tai ultrattu? Se voisi antaa jotain osviittaa siitä mitä sieltä on mennyt ja miten, ja sen jälkeen kuntoutuskin on helpompaa.

      Se että hevonen laukkaa puhtaasti juuri maastossa ja esteillä, johtuu juuri siitä että niistä se pitää niin paljon, että adrenaliini vähän peittää sitä kipua joka tylsässä sileän työskentelyssä tulee helpommin esille. Eli hevonen ei kiusallaan mene ristilaukkaa.

      Jos päätätte kuvata/ultrata hevosen, on sen jälkeen lääkärin kanssa hyvä käydä läpi millä keinoin hevosta lähdetään kuntouttamaan, mutta lähtökohtaisesti itse tekisin väistöjä, avo- ja sulkutaivutuksia ja maastossa rauhallista kiipeilyä. Kun takaosa vähän vahvistuu, ottaisin mukaan maapuomit, ja ylittäisin niitä todella hitaassa tempossa.

      Nämä ovat tämmöisiä yleisiä takaosan vahvistustehtäviä, olen tainnut niistä tehdä ihan postauksenkin joskus aikanaan!

      En oikein uskalla tämän tarkempia ohjeita antaa kun kyseessä on hevonen jolla on jonkinasteinen vamma, joka pitää ensin kuntouttaa. Sen jälkeen vain taivas on rajana mitä harjoituksia hevosella voi teettää!

      Toivottavasti sait tästä ympäripyöreästä vastauksesta vähän apua tai tukea.

      Sari

      Poista
  3. Jee! Meillä oli alussa todellinen ongelma ne kentän aidat. Oli vissiin tottunut, että entisessä elämässä ne aidat ei tulleet niin nopeesti lähelle. Pikkuhiljaa rentoutui käynnissä ja ravissa sekä ymmärsi, että aidan vieressä ihminen haluaa, että kuljetaan. Laukassa se ongelma tuli takaisin ja se pyöri vain pienenpientä ympyrää keskellä. Ymmärrettävistä syistä sehän oli ihan täysi katastrofi, kun eihän siinä ole mitään mahdollisuuksia mahtua laukkaamaan. Eli hevonen viisveisasi painoavuista, sitä ei kiinnostanut tippaakaan kiskooko ulko-ohjasta vähän vai paljon. Lapa edellä sisään ja sen jälkeen se alkoi tölttäämään. Joo ravuri ei osannut laukan jälkeen enää edes ravata. Aikaa myöden se helpotti, kun vaan tyynesti hyväksyin, etten osaa nyt tehdä asialle yhtään mitään. Loppujenlopuksi keskiympyrän koko ja muoto oli aikalailla hyvä ja vauhtia enää liikaa. Tämä kaveri lopetettiinkin nyt sitten massiivisten kasvainten takia, mutta onko tuollaiseen vastaavaan sisäänpäinkaatumiseen mitään vinkkiä?

    Maastoilu oli sille vaikeaa, koska se ei osannut nostella jalkojaan. Johtuisiko sekin siitä, että edellisessä elämässä kärryjen edessä hevosen tarvinnutkaan olla huolissaan siitä, onko baana tasainen? Mutta käytiin runsaasti mäkisessä maastossa ja pienillä poluilla tallustelemassa.

    VastaaPoista
  4. Jee! Meillä oli alussa todellinen ongelma ne kentän aidat. Oli vissiin tottunut, että entisessä elämässä ne aidat ei tulleet niin nopeesti lähelle. Pikkuhiljaa rentoutui käynnissä ja ravissa sekä ymmärsi, että aidan vieressä ihminen haluaa, että kuljetaan. Laukassa se ongelma tuli takaisin ja se pyöri vain pienenpientä ympyrää keskellä. Ymmärrettävistä syistä sehän oli ihan täysi katastrofi, kun eihän siinä ole mitään mahdollisuuksia mahtua laukkaamaan. Eli hevonen viisveisasi painoavuista, sitä ei kiinnostanut tippaakaan kiskooko ulko-ohjasta vähän vai paljon. Lapa edellä sisään ja sen jälkeen se alkoi tölttäämään. Joo ravuri ei osannut laukan jälkeen enää edes ravata. Aikaa myöden se helpotti, kun vaan tyynesti hyväksyin, etten osaa nyt tehdä asialle yhtään mitään. Loppujenlopuksi keskiympyrän koko ja muoto oli aikalailla hyvä ja vauhtia enää liikaa. Tämä kaveri lopetettiinkin nyt sitten massiivisten kasvainten takia, mutta onko tuollaiseen vastaavaan sisäänpäinkaatumiseen mitään vinkkiä?

    Maastoilu oli sille vaikeaa, koska se ei osannut nostella jalkojaan. Johtuisiko sekin siitä, että edellisessä elämässä kärryjen edessä hevosen tarvinnutkaan olla huolissaan siitä, onko baana tasainen? Mutta käytiin runsaasti mäkisessä maastossa ja pienillä poluilla tallustelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Kiva kuulla että käynnissä ja ravissa saitte sentään homman toimimaan. Ei mulla kyllä ole mitään varsinaista kikkakolmosta tuohon sisäänpäinkaatumiseen, muuta kuin ne painoavut ja ulko-ohja, mutta erityisesti entisten ravureiden kanssa todellinen haaste se laukka joka tapauksessa on, eikä kaikki vaan pääse laukassa tasapainoon. Aikaa se joka tapauksessa vaatii, mutta voi olla että ei kaikki vaan pitkän ajankaan jälkeen pääse sinuiksi laukan kanssa.

      Ja mitä tuohon jalkojen nosteluun tulee, voi hyvin olla että hevosen ei ole aiemmin "tarvinnut" varsinaisesti nostella jalkojaan, jolloin sen liikeratakin on aivan erilaista kuin jalkoja kunnolla nostellessa. Varmasti tasaisella ravaava hevonen on aivan eri luokassa koordinaationsa ja lihasmuistinsa kanssa kuin maastossa ratsastettu hevonen.

      Joskus suosittelen pitämään taukoa ratsastustreenistä ja jatkamaan "ratsutusta" ohjasajaen, jolloin hevosen selkä saa vähän levätä ja rentoutua, sillä se on aika kovilla ratsukoulutuksen aikana, kun joutuu kasvattamaan selkään ihan "uutta" lihasta. Jos hevonen ohjasajossa kykenee ympyrällä laukkaamaan tasapainossa, on kyse vaan ratsastajan tai satulan aiheuttamasta jännityksestä.

      Mulla oli aikanaan kaverin hevonen viettämässä eläkepäiviään meillä, eikä se raukka osannut alussa kävellä epätasaisessa tarhassa askeltakaan kun oli tottunut tasaiseen hiekkatarhaan. Ja kyseessä oli kenttää ja esteitä kisannut hevonen, että oli se niitä jalkojaan joutunut ratsastaessa nostelemaan mutta vapaana ollessaan oli aivan shokissa! Muutama kuukausi siinä meni ennen kuin uskaltautui kaverin perässä tarhassa kävelemään, saatikka ravaamaan ja laukkaamaan!

      Näiden ravureiden kanssa voi olla ihan vastaavia haasteita, niiden treeni väkisinkin on tasaisella tiellä tapahtuvaa, eikä se oikein muunlaisesta liikkumisesta edes tiedä!

      Sari

      Poista
  5. Hei! Hevoseni nyppii ohjia vähän väliä kun ratsastan kentällä. Ongelmaa ei esiinny kun ratsastan kuolaimettomilla. Eikä maastossa myöskään. Mikä avuksi? Ja siitä seuraavaan kysymykseen.. Hevoseni on vasta opettelemassa ratsun tavoille. Onko parempi opettaa se ensin kuolaimilla vaiko suoraan kuolaimettomilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Pahoittelut että tähän kommenttiin vastaaminen oli jäänyt, muistan lukeneeni kommentin mutta vastaus on jäänyt kirjaamatta.

      Vaikuttaisi siltä että ohjien nyppiminen liittyy tuntuman vierastamiseen ja kentällä liikkumiseen liittyvään jännittyneisyyteen.

      Näin isoa ongelmaa lähtisin ratkomaan siten että palaan alkuun, eli opetan hevoselle tuntuman ihan alkeista alkaen. Ensin tuntuma selväksi hevoselle maastakäsin ja siitä pikkuhiljaa jatketaan tuntuman tavoittelua ratsailla, kentällä.

      Itse opettaisin hevosen ensin kuolaimilla, juuri tämän tuntuman vuoksi, ja sen jälkeen on yleensä todella helppoa siirtyä ratsastamaan kuolaimettomilla.

      Lisää neuvoja tuntuman opetteluun löydät tämän saman postaussarjan osasta; Haasteita entisen ravurin kanssa; tuntuma, asetus ja kääntämiminen.

      Toivottavasti saat siitä lisäapua tekemiseenne!

      Sari

      Poista