Otetaanpa tähän väliin muistutus kontrollin tärkeydestä.
Kuten me kaikki tunnolliset ratsastajat tiedämme, kontrolli on kaiken ratsastuksen a ja o. Luonnollisesti kontrollia on hyvä olla jotta voimme olla varmoja siitä että saamme hevosen menemään juuri sinne minne haluamme juuri siinä vauhdissa joka meille sopii. Tämän lisäksi kontrolli on äärimmäisen tärkeä turvallisuustekijä, sillä kun hevonen on kontrollissa, jää joskus jopa vaaralliseksikin äityvät pakoreaktiot pienemmiksi kuin jos kontrollia ei olisi.
Millään ilveellä emme valitettavasti hevosista saa pakoreaktiota kokonaan pois, saaliseläimiä kun ovat, mutta saavuttaessamme täydellisen luottamuksen hevosemme kanssa saamme tuota pakoreaktiota olenneisesti pienennettyä ja hevosen kuulolle. Kuulolle tarkoittaa tässä tapauksessa tapaa että hevonen ikäänkuin kysyy ihmiseltä mitä sen kannattaisi tehdä pelottavassa tilanteessa, sen sijaan että juoksisi ensin vaistojensa varassa karkuun. Kun ihminen omalla rauhallisuudellaan ja päättäväisyydellään näyttää hevoselle että tilanne on hallinnassa, se todellakin on hallinnassa, jopa hevosen mielestä! Tähän tulisi meidän kaikkien pyrkiä, sekä ratsain että maastakäsin hevosten kanssa työskennellessä.
Tovi sitten kävin läpi "vaihtoehtoisia" hevosen liikutustapoja täällä, tuossa postauksessa on paljon asioita jotka ovat hyviä arkiharjoitteita luottamuksen ja sitä kautta kontrollin parantamiseksi.
Tämän jokapäiväisen hevosen käsittelyn lisäksi on lukematon määrä erilaisia harjoituksia joiden kautta kontrolli paranee, otetaan tässä nyt käsittelyyn muutama joita voi tehdä vaikka nyt kun pohjat ovat välillä hieman haastavat vallitsevien keliolosuhteiden johdosta!
Ensimmäinen, ja varmasti eniten tehty harjoitus on yksinkertaisesti hevosen pysäyttäminen. Pysäyttämisen lisäksi tässä harjoituksessa hevosen tulisi jäädä paikalleen seisomaan ilman ohjastuntumaa. Normaalistihan emme menetä tuntumaa pysähdyksessä, vaikka pidättävä ote rentoutuukin, mutta tässä kontrollia parantavassa harjoituksessa ohjat saa olla ihan löysät! Harjoituksen alussa pysäytä hevonen uralle, silloin saatte hieman tukea kentän aidasta. Suorita siis ihan normaali, hyvin valmisteltu pysähdys, ja kun hevonen on asettunut hyvin paikoilleen (paino tasaisesti kaikilla jaloilla ja suht hyvässä tasapainossa) siirrä molempia käsiä hevosen suuta kohti niin paljon että ohjat roikkuvat löysänä. Hevosen tulisi jäädä paikalleen ja myös kantaa itsensä vaikka ohjan tuntuma hetkeksi häviääkin. Tästä siirrä hevonen käyntiin, edelleen ilman tuntumaa. Ota ohjat tuntumalle vasta kun hevonen on kävellyt muutaman askeleen.
Mikäli hevonen lähtee liikkeelle heti kun tuntuma häviää, pysäytä se rauhallisesti uudestaan, ja toista sama tuntuman kevennys. Vaikka hevonen lähtisi jälleen liikkeelle, rauhallinen pysäytys ja tuntuman kevennys. Yleensä muutaman toiston jälkeen hevonen ymmärtää mitä siltä tässä harjoituksessa vaaditaan.
Toista näitä pysäytysharjoituksia kumpaankin suuntaan ja kun ne sujuvat, eli hevonen jää aina paikalleen seisomaan itsensä kantaen, voit tehdä harjoituksesta hieman haastavamman ja tehdä seuraavat pysähtymisharjoitukset poissa uralta, vaikka pituushalkaisijalla tai ihan missä vaan!
Muuta myös pysähtymisharjoitusta siten että suoritat liikkeellelähdön myös tuntumalla, eli kun hevonen on pysähdyksissä ilman tuntumaa, otat ensin ohjat tuntumalle ja vasta sen jälkeen siirrät hevosen käyntiin.
Harjoituksella haetaan siis sitä että hevonen oppii odottamaan ratsastajan apuja. Olet varmasti huomannut että todella usein hevonen lähtee liikkeelle ikäänkuin ajatuksen voimalla, ennen kuin ratsastaja on ehtinyt käyttää eteenpäinvievää apua. Sama pätee käännöksissä, hevonen kääntyy automaattisesti kentän kulmassa, välittämättä ratsastajan avuista, ja silloin käännös on epätasapainossa, ja tuntuu siltä että hevonen kaatuu sisäapujen päälle.
Tätä pysähtymisharjoitusta voit käyttää myös kulmassa kääntämiseen. Tee siten että pysäytät hevosen juuri ennen kulmaa, ja pyydät että se odottaa rauhassa paikallaan ja sen jälkeen käännät sen kulmassa sisäohjalla ja ulkopohkeella suoraan pysähdyksestä. Tätäkin harjoitusta voit "vaikeuttaa" päästämällä tuntuman pois pysähdyksessä, ja ottamalla ohjat tuntumalle vasta silloin kun lähdet hevosta kulmassa kääntämään.
Nämä molemmat harjoitukset ovat monelle varmasti tuttuja Kyran kirjasta, niin yksinkertaisia juttuja joilla on niin iso merkitys! Kiitos Kyra!
Seuraavaksi voidaan hyödyntää hieman puomeja kontrolliharjoituksissa. Aseta pituushalkaisijalle kaksi puomia käyntivälillä, eli noin 60-80 cm.
Tule pituushalkaisijaa pitkin käynnissä ja valmistele pysähdys siten että hevonen pysähtyy etujalat lähes kiinni ensimmäisessä maapuomissa. Hevosen pitää tässäkin odottaa pysähtyneenä niin kauan kunnes ratsastaja pyytää sitä käyntiin. Tämä harjoitus on niin "lyhyt" että tässä on syytä pitää ohjat tuntumalla koko ajan. Kun hevonen on seissyt pysähtyneenä jonkin aikaa, siirrä se käyntiin siten että hevonen ottaa yhden askeleen, eli etujalat ylittävät tämän ensimmäisen puomin. Ja taas pysähdys siten että etujalat ovat juuri ylittäneet ensimmäisen puomin. Hetken odotus, ja vielä uusi käyntiaskel jotta hevosen takajalatkin tulevat puomien väliin. Tässä vielä hetken odotus ja sen jälkeen käyntiin ja pituushalkaisijan loppuun käynnissä. Tämä harjoitus on todella vaativa, ja vaatii hevoselta ehdotonta kuuliaisuutta ja ratsastajalta tarkkaa apujen käyttöä ja rauhallisuutta.
Myös pohkeenväistössä on hyvä välillä tarkastaa että hevonen kuuntelee kaikkia apuja, ei pelkästään sivullevieviä. Aloita helpolla pohkeenväistölinjalla, lyhyen sivun keskivälin jälkeen käännä pitkälle sivulle, eli jäät reilusti uran sisäpuolelle. Ratsasta käyntiä suoraan muutama metri ja sen jälkeen ratsasta muutama askel pohkeenväistöä uraa kohden. Muutaman askeleen jälkeen pysäytä hevonen ja pyydä että se jää paikalleen seisomaan, ohjat tuntumalla. Kun hevonen malttaa rauhassa odottaa, siirrä se käyntiin ja muutaman käyntiaskeleen jälkeen jatka taas väistöä samaan suuntaan, eli kohti uraa. Taas muutaman askeleen jälkeen pysähdys, rauhallinen odotus ja jälleen uusi siirtyminen käyntiin, ja jos tilaa vielä on, voit tehdä uralle asti väistöaskeleet ja ota vielä uralle viimeinen pysähdys.
Tätä harjoitusta voit muuttaa siten että pysähdysten jälkeen vaihdat väistön suuntaa, eli jos olet tullut oikeassa kierroksessa linjalle ja väistänyt ensin uraa kohti eli vasemmalle, suorita pysähdyksen jälkeen siirtymä käyntiin ja ratsastakin väistöä oikealle. Näin saat aikaiseksi siksakkiväistöä, mutta maltillista sellaista!
Kun käynnissä kontrolliharjoitus on kunnossa ja hevonen pysyy ehdottoman rentona läpi koko harjoituksen, voit tehdä samat asiat harjoitusravissa, tai jopa hieman kootussa ravissa. Eli ravissa väistö, pysähdys, siirtymä raviin ja taas väistö.
Tärkeintä näissä kaikissa harjoituksissa on se että hevonen jää aina rentona paikalleen seisomaan. Ei siis riitä että hevonen pysähtyy ja seisoo paikallaan jos se kuitenkin mielessään on koko ajan menossa. Joskus hyvä tunnusmerkki hevosen rentoutumisesta on se kun hevonen hengähtää syvään, tai huokaisee. Siitä tiedät että juuri sillä hetkellä hevonen on "luovuttanut" päätäntävallan ratsastajalle, eikä itse aktiivisesti ehdota seuraavaa liikettä!
Ja tähän päästään ainostaan äärimmäisellä kärsivällisyydellä, ratsastaja ei saa missään vaiheessa menettää hermojaan vaikka hevonen alussa hermostuneena steppailisikin edestakaisin. Mitä enemmän ratsastaja tästä hermostuu, sitä kauemmin harjoituksen onnistuminen kestää ja sitä vähemmän hevonen luottaa ratsastajaansa.
Jotta varmasti sisäistätte näiden harjoitusten tärkeyden, kannattaa välillä pysähtyä miettimään sanontaa "hevoseni toimii ajatuksen voimalla". Sinänsä tuo on varsin tavoiteltava asia, mutta aika usein siinä käy niin että hevonen toimii oman ajatuksensa voimalla, eikä ratsastaja ikäänkuin ehdi vaikuttaa hevoseensa ennen kuin se on jo tehnyt seuraavan tehtävän, mitä ikinä se kuvitteleekaan seuraavan tehtävän olevan. Koska vaadimme hevosiltamme täydellistä reaktiota apuihimme, niin eteenpäinvieviin kuin pidättäviin, on meidän syytä vaatia niiltä myös täydellistä ratsastajan apujen "odottamista" eli sitä että apuihin reagoidaan juuri silloin kun niitä käytetään, ei hetkeä ennen eikä hetkeä liian myöhään.
Aika usein huomaan että monet ratsastajat eivät voi harjoitella kouluratojen ratsastamista riittävästi, sillä heidän hevosensa kuulemma oppivat radat ulkoa. En ole niin perehtynyt hevosen aivokapasiteettiin että voisin kumota tämän myytin täysin, mutta en voi myöskään olla miettimättä voisiko tilanne johtua vain siitä että hevonen ei malta kuunnella ratsastajan apuja juuri ollenkaan, ja ikäänkuin ehdottelee ratsastajalle erinäisiä liikkeitä??
Oletteko te törmänneet tähän ilmiöön, hevosen liialliseen ennakointiin tai siihen että hevonen ajattelee ratsastajan puolesta?
Kiitos tästä - olemme varsin iloisen eteenpäinliikkuvan 15v ruunani kanssa paljon kontrollia treenanneet valkun kanssa. Siirtymät ovat tässä olleet aivan etunenässä harjoitteena, aluksi käynti-pysähdys-käynti, sit käynti-pysähdys-ravi ja ravi-pysähdys ravi. Paljon yritämme saada myös lisättyä käyntiä (kontrolli on hyvä heppaan käynnissä) ja ravissa taas erityisesti hitaampaa ravia (ravissa ja laukassa kontrolli häviää/pidätteet eivät mene aina ns. läpi).
VastaaPoistaEtenkin ravissa tunnen sen hetken takamuksessani kun esim pääty-ympyrällä kääntyessämme lyhyen sivun kulmalta kohti pitkääsivua ja siitä ympyrälle, nousee hevosen kierrokset. Ikäänkuin se kaikki tila mikä kentästä aukeaa, kannustaa hevosta "lähtemään". Toisinaan tämä tuntuu vain tahtirikkona (mennään lujempaa ravia, muttei riko laukalle) mutta toisinaan erittäin ikävänä pomppuna jossa takapää "tipahtaa" ja liike-energia nousee ylöspäin. Aluksi tätä hevosta ratsastaessa tämä pomppu vähän säikäytti, sillä irtosin itse helposti satulasta tai jalat tippui jalustimista. Nykyään pysyn näissä pompuissa jo hyvin mukana, eli ne ei enää hirvitä :)
Kuitenkin, tämä "kontrollin menetys" ärsyttää ja valmentajani kehoittaa aina ennakoimaan jos pomppu on tulossa niin jarruttaa ravia pidätteellä jo siellä ympyrän päässä jossa pomppua ei yleensä tule. Jos se tulee, sit pysähdytään sillä se on vaarallinen ja väärä reaktio mistä pitää oppia pois.
Onko sulla muita vinkkejä kuinka päästä eroon tästä poistun-paikalta-kun-tekis-mieli-mennä reaktiosta? Hevonen pysähtyy kauniisti pienenpienestä pidätteestä, suurimman osan ajasta pidäte menee ravissakin läpi ja tahti hidastuu, mut sit välillä nämä pomput ottaa vallan. Laukata emme voi pitkää matkaa, sillä yhden tai kahden ympyrän jälkeen tahti yleensä kiristyy ja heppa jännittyy ja ne pomput laukassa ovatkin jo hankalampia kyydissä pysymisen vuoksi. Näissä pompuissa hevonen ei hyppää pystyyn, pukita, tai vedä sivuloikkia.
Hepasta esitietoina sanottakoon hän on vanha kenttähevonen, tuttaritasolta. Herkkyyttä löytyy (usein jo mun heilahtaminen satulassa saa aikaan nopean reaktion, ihan jo käynnissä). Hän on ollut myöskin vähemmällä käytöllä viimeisen vuoden ja aloin ratsastamaan pollea joulukuussa. Hepassa on ekstrakiloja ja kuntoa tässä rakennellaan koko ajan. Itse palasin takaisin ratsastuksen pariin viime vuonna, ja ainakin valmentajan mukaan istunta on ihan kuosissa ja kädet ja jalat aikalailla paikallaan. Itseltäni loppuu kunto kesken jos paljon kevennellään ja ratsastetaan nopeammissa askellajeissa, ja tuon hetken jälkeen yleensä pyrin loppukeventelyihin ja kävelyihin koska en koe hevosen kiusaamisella perunasäkki selässä olevan paljon hyötyä.
Valmentajan kanssa puhuimme ruoan säännöstelystä (lähinnä muslia vähemmän että energiaa ois vähän vähemmän), magnesiumia mukaan ja paljon treeniä esimerkiksi hitaassa ravissa, pitkiä mutta rauhallisia ratsastuskertoja (käyntityöskentelyä paljon jottei lihakset ole jumissa 24/7) ja AINA siihen pomppuun reaktiota, eli pysähtymistä. Heppa on ihan fine pysähdysten kanssa eli ei tunnu ottavan niistä kierroksia, ei steppaile. Välillä yrittää lähteä kävelemään omia aikojaan mutta parilla toistolla päästää pienen pärähdyksen joka on selvästi "okei, seistään sitten".
Toivottavasti tästä selviää sulle jotain ja jos on vinkkejä niin niitä otetaan mielellään vastaan! Valitettavasti asumme Australiassa eli ei varmaan päästäis kasvotusten tapaamaan ihan heti heh.
Niin ja piti vielä sanomani että itse luulisin ongelman olevan monisyinen: Hevosella on ikää ja ylimääräistä painoa joka aiheuttaa jäykkyyttä ja tasapainon ja voiman puutosta. Etenkin temmonhidastaminen ravissa ja laukassa on liian rankkaa jolloin on helpomi yrittää ottaa ns. Ritolat. Ruuasta saadaan liikaa energiaa, ja oma tasapainoni ei ole tarpeeksi kehittynyt tukemaan hevosen horjuvaa tasapainoa.
VastaaPoistaHevosen omistaja joka siis mulle ylläpitoon tämän hevosen on antanut tykkää ratsastaa hevosta tiukalla tuntumalla ja niin että hevosella on todellakin oma moottori. Itse taas mielummin ottaisin vähän vähemmän vauhtia, ja toisaalta itseään kantavan hevosen jotta minkäänlaiseen vetokilpailuun ei ole syytä.
Heippa Milla ja terkut sinne maailman toiselle laidalle!
PoistaNyt kun teillä on hevosen omistajan kanssa melko erilaiset tyylit ratsastaa hevosta, on varauduttava siihen että aikaa kuluu hieman normaalia enemmän ennen kuin saat hevosen "tasaantumaan" sinun avuillesi. Vaikuttaa siltä että omistajan kanssa hevonen on hieman kierroksilla ja jännittyneenä, jos tuntuma on kovin tiukka. Ja jos saan sanoa, niin tuo sinun tyylisi on kyllä hevoselle kuin hevoselle mieluisampi, joten jatka valitsemallasi tiellä, eli hevonen kantaa itse itsensä, liikkuu toki omalla moottorilla mutta ei apujasi vastaan ja sinä vaan käytännössä säätelet ratsastussuuntaa ja vauhtia!
Nuo kiihdyttämiset vaikuttavat juontavan osittain juurensa juuri siitä että hevonen on vielä voimaton kantamaan itseään, ja vauhdin kiihdyttäminen on sille helpoin tapa päästä pois tuosta tilanteesta. Seuraa vähän hevosta, jos olet työskennellyt liian pitkään aina ennen kiihdyttämistä, voi se olla seurausta ihan vaan lihasten kipeytymisestä. 5-10 minuuttia työskentelyä ohjastuntumalla on kerrallaan sopiva aika, sen jälkeen edes hetkeksi suotu vapain ohjin kävely antaa hevoselle mahdollisuuden hengähtää ja lepuuttaa lihaksiaan jonka jälkeen se jaksaa taas 5-10 minuuttia työskennellä tuntumalla. Tämä aika vähän pitenee sitä mukaa mitä hevonen kuntoutuu, mutta kaiken kaikkiaan aika lyhyt se aika on mitä hevonen kestää olla koottuna.
Se että saat hevosen hidastamaan tai jopa pysähtymään nopeasti tuon pompun jälkeen on hyvä, jotta hevosen kierrokset laskee yhtä nopeasti kuin ne on noussutkin! Voisin myös käyttää volttia, eli jos esimerkiksi hevonen usein pitkällä sivulla lähtee kiihtymään, käännä se voltille (rauhallisilla avuilla toki) ja anna voltin hidastaa vauhtia, näin hevonen ei jännity siitä syystä lisää että joudut sitä kovasti pidättämään. Voltteja voi tehdä vaikka 2-3 peräkkäin, muista vaan vähän tukea hevosta ulko-ohjalla ja pitää oma paino vähän enemmän ulkojalustimella jotta hevonen ei kaadu voltilla sisäänpäin.
Ja pitkän tähtäimen suunnitelma on tehdä paljon, siis todella paljon, siirtymiä lyhyissä pätkissä alkuun että hevonen ei kipeydy. Siirtymissä pidä huolta että hevonen kantaa itsensä, esimerkiksi siirtymissä isompaan askellajiin (vaikka käynnistä raviin) kokoa käyntiä ensin muutaman askeleen ajan, sen jälkeen nosta hevosen etuosaa nostavilla ohjasotteilla (pehmeästi nostamalla käsiä hieman ylös) ja tee siirtymä tästä kun hevonen on edestä hieman ylhäällä. Näin siirtymä tulee suoritettua paino enemmän takaosalla, se vahvistaa takaosaa ja tekee siirtymästä pehmeämmän. Sama pätee siirtymässä "alaspäin" eli kokoa ravia ensin, nosta hieman etuosaa ja tee siirtymä siitä. Muista lopettaa pidäte heti kun tunnet että hevonen on siirtymässä käyntiin, jotta itse siirtymä tulee ratsastettua rennolla kädellä, eli hevonen ei joudu siirtymään pidättävää kättä vasten.
Erittäin tehokas siirtymä on ravista siirtymä "melkein käyntiin" eli niin että hevonen ikäänkuin käy käynnissä, ja ponnistaa siitä jo heti uudestaan raviin. Tämä jos mikä aktivoi takaosaa, on toki hevoselle henkisesti ja fyysisesti aika raskas mutta suosittelen lämpimästi!
Olen tehnyt muutamia postauksia herkällä tai kuumuvalla hevosella ratsastamisesta, mm. "voiko hevonen olla liian herkkä pohkeelle tai ohjalle", "tuntisuunnitelma herkästi kuumuvalle hevoselle" sekä esteisiin keskittyvä, mutta tasaisellekin hyviä vinkkejä antata "tuntisuunnitelma, esteillä kuumuva hevonen". Käy katsomassa jos saisit näistä vielä lisää apuja!
Toivottavasti sain autettua sinua edes jollain tasolla, ja kysele ihmeessä lisää ja olisi tosi kiva jos käyt välillä kertomassa miten teillä sujuu!
Sari
Kiitos paljon Sari! Olen lukenut blogisi lähes jokaisen postauksen ja taatusti palaan lukemaan nuo herkän hevosen postaukset uudestaan :) Tästä on ehdottomasti apua kyllä vaan!
PoistaValkkuni ja minä ollaan samaa mieltä - halutan uudelleenkouluttaa hevosta rentoutumaan vähän lisää ja kantamaan itseään eikä vetää sellasessa tiukassa ja jännittyneessä paketissa. Ja tässä tulee taatusti menemään aikaa, johon on myös varauduttu :)
Ja voltteja ja kahdeksikkoja käytän paljon että saa sitä tahtia alas, samoin välillä teen kiemuraista ympyrää jos ravissa tahti meinaa nousta liikaa. Olen nyt juoksuttanut pollea kerran viikossa (vapaapäivän tai päivien jälkeen) jotta a) saadaan virtaa vähän pois ja hevonen pääsee laukkaamaan rennosti ilman mun läsnäoloa selässä b) pienen lämmittelyn jälkeen kulkea liinassa (löysillä) sivuohjilla erikokoisia kävely- ja raviympyröitä. Etenkin ravissa tehdään tuota hidasta ravia muutama ympyrä kerrallaan, pienennän ympyrää, ja kun tahti on hyvä päästän takaisin isolle ympyrälle ja käyntiin. Sivuohilla en juoksuta pitkään sillä ne on selvästi rankat.
Mut jatkan siis tätä sama tietä, siirtymiä ja tosiaan noi ravista hitaaseen raviin/käyntiin ja takas raviin on hyviä. Niillä se rauhottuu aika nopsaan kans.
Kiitos kommenteista ja käynpä lukemassa nuo toiset postaukset heti tähän perään ja iltapäivästä ratsastamaan jälleen :)