Laukka on askellajeista se jossa hevonen tarvitsee eniten ratsastajan apua. Ratsastajalla onkin siis suuri vastuu laukan onnistumisessa, ratsastaja voi hyvässä tapauksessa kehittää hevosen luontaisesti huonoa laukkaa hyvin pyöriväksi, tai toisaalta, ratsastaja voi myös pilata ihan kehityskelpoisen laukan hevoselta kuin hevoselta. Jos mahdollista, seuraa ratsusi liikettä laitumella aina kun mahdollista. Mikäli hevosesi nostaa laukan melko nopeasti vauhdin kiihtyessä, on se merkki juuri sillä hevosella hyvästä ja tasapainoisesta laukasta. Mikäli hevosesi taas mieluiten lisää ravia, ihan siihen "showraviin" asti (josta emme tässä blogissa muuten mainitse halaistua sanaa!), voit valmistella itsesi siihen että laukan kanssa joudut tekemään enemmän töitä, sillä se on hevosellesikin vaikeampi askellaji.
Käydään tässä läpi laukan ratsastamisen ajatuksia lähinnä nuoren hevosen osalta, mutta näitä neuvoja voi toki soveltaa vähän vanhempienkin sotaratsujen laukan parantamiseksi!
Ennen kuin nuorella hevosella aloitetaan laukkaharjoitukset, on syytä saada hevonen toimimaan luottavaisesti ratsastajan kanssa sekä käynnissä että ravissa. Luottavaisella tarkoitan tässä sitä että hevonen ymmärtää ja hyväksyy ratsastajan avut, liikkuu rennosti, pehmeästi kuolaimeen tukeutuen hyvässä tasapainossa. Mikäli nuorella hevosella aloitetaan laukkatyöskentely liian aikaisin, käy usein niin että hevonen tulee kovin etupainoiseksi laukkatyöskentelyssä. Sama ilmiö toistuu myös vanhemmalla, jo koulutetulla hevosella, mikäli sillä laukataan liian nopeasti, siis siten että hevonen ei ole vielä vertynyt kunnolla. Eli seuraavan kerran kun laukkaat omalla, osaavalla ratsullasi, ja koet sen tulevan kummallisen etupainoiseksi, ota askel taaksepäin ja jatka alkuverryttelyä käynnissä ja ravissa vielä hetki!
Asiat joita sinun tulee nuorella hevosella tehdä ennen ensimmäisiä varsinaisia laukkaharjoituksia, ovat erilaiset taivutusharjoitukset sekä käynnissä että ravissa. Tämän lisäksi siirtymät hitaampaan askellajiin ovat oivallisia tasapainon ja takaosan lihasten kehittäjiä! Muista aina itse ajatella "alaspäin" siirtymissä sitä tulevaa askellajia ja sitä nimenomaan "eteenpäin". Eli, kun jarrutat hevosen hitaampaan askellajiin, lopeta pidäte heti kun tunnet hevosen ottavan ensimmäisen askeleen uudessa askellajissa, ja ratsasta välittömästi sitä uutta askellajia eteen! Vaikea selittää näin teoriassa, toivottavasti ymmärsit mitä haen takaa. Eli pidätä vain välttämättömän verran ja ratsasta heti sen jälkeen eteen!
Oletetaan nyt että hevosellasi on jo hyvä tasapaino käynnissä ja ravissa, se hyväksyy ratsastajan avut ja olet erilaisilla taivutus- ja siirtymäharjoituksilla saanut hevoseesi vähän lihasta ja notkeutta, ja on ensimmäisten laukkojen aika. Ensimmäiset laukannostot kannattaa ajoittaa lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan, tai itse asiassa vähän ennen sitä kulmaa, jotta teillä on pitkä sivu aikaa laukata eteenpäin. Nosta ensimmäiset laukat aina ravista, kevennä reippaassa tempossa ( kuitenkin kontrollissa) kohti kulmaa, istu muutaman askeleen ajan perusistuntaan ja siirrä hieman sisäpohjetta eteen, pidätä aavistus ulko-ohjalla ja anna selvä merkki sisäpohkeella. Sisäohja saa roikkua lähes löysänä, ulkopohje voi ihan aavistuksen siirtyä taaksepäin, lähinnä tukeakseen hevosen ulkokylkeä. Ensimmäinen laukka nousee silloin kun se nousee, älä hermostu vaikka hevonen ei sitä heti nostaisikaan, kyse on ainoastaan hevosen huonosta tasapainosta! Ota ravia hieman kontrolliin, ja panosta taas seuraavan lyhyen sivun jälkeiseen kulmaan.
Kaikissa laukkaharjoituksissa muista aina katsoa suoraan eteenpäin, näin istuntasi pysyy sopivan "kevyenä" ja hevosen selällä on vapaus liikkua. Alaskatsova ratsastaja tuntuu hevosen selkään pienoisena paineena, jota se usein lähtee juoksemaan karkuun. Sama efekti hevoselle tulee jos päästät kätesi laskemaan alas. Voit siis korjata "pitkäksi" venyvää laukannostoa jopa omalla katseellasi, nostaen sen ylös ja eteen! Ja samalla luonnollisesti nostat kädet taas omille paikoilleen, eikö vaan! Kokeile ihmeessä, saatat yllättyä positiivisesti!
Kun hevonen nostaa laukan, pidä istunta kevyenä, katse eteenpäin ja kädet kannettuina. On erittäin tärkeää että et lähde "pumppaamaan" laukkaa istunnallasi, siitä hevonen vain jännittyy ja hermostuu, ja rikkoo laukan raville, ja vieläpä kovasti etupainoisena. Pidä sisäpohje satulavyön kohdalla, eli laukannostosta siirrä se takaisin omalle paikalleen (liian edessä pidettynä pohje ohjaa lantion liian taakse ja tästä johtuneesta tasapainon menetyksestä johtuen hevonen rikkoo raville.
Muutama muistisääntö nuoren hevosen kanssa laukkaamisesta:
- Hevosen tulee antaa nostaa laukka milloin vain se on sille sopivinta, aina se ei ole siinä kohdassa jossa olet sen itse suunnitellut nostavasi, vaan joskus tasapaino voi olla kohdillaan ihan eri kohdassa! Tällöin anna hevosen nostaa laukka, ja voit siirtää sisäpohkeen eteen hetkeksi, jotta hevonen oppii yhdistämään tämän merkin laukannostoon jatkossa. Itse suosin ratsuttamista ja ensimmäisiä laukkoja maastossa, jossa esimerkiksi loiva ylämäki on hevoselle varsin luontainen hetki nostaa laukka.
- Hevosen tulee saada "rikkoa" laukka raville heti kun sen tasapaino järkkyy. Ole varovainen ettet missään nimessä pidätä vahvasti ohjalla tässä kohtaa, ettei hevonen tulkitse sitä rangaistuksena. Anna hevosen ravata laukan jälkeen mukavalla tempolla eteenpäin, ja hetken päästä voit nostaa laukan uudestaan. Muista olla kevyt ja huomaamaton istunnan kanssa, häiritse hevosta mahdollisimman vähän.
- Hevosen tulee saada pitää kaula niin pitkänä kuin se tasapainon ylläpitämiseksi tarvitsee. Älä välitä pään ja kaulan asennoista, seuraa niitä vaan kädellä, siten että kuolainrenkaasta käteesi säilyisi koko ajan mahdollisimman suora linja.
- Hevosen tulee saada laukata kummassa tahansa laukassa. Alussa ei ole oikeaa eikä väärää laukkaa. Hevonen kyllä vaihtaa laukan kun sen on pakko, luota siihen ja nauti menosta! Kun hevonen on jo jonkin aikaa laukkaillut ratsastajan kanssa, voidaan oikean laukan nostoa houkutella esiin esimerkiksi nostamalla laukka keskiympyrältä, siitä kohdasta kun olet juuri tulossa pitkää sivua kohti.
Miten siellä kyydissä sitten pitäisi istua, kun laukka on jo vähän kehittyneempää, jotta istunta ei häiritsisi hevosta juurikaan? Tätä onkin vaikea selittää, helpolla pääsisin jos sanoisin että "myötää istunnalla" laukan mukana. Mutta kun ei se ole ihan noin yksiselitteistä, tai kaikki eivät vaan osaa myödätä istunnalla siten että se pysyisi rentona. Itse ajattelen että haluan saavuttaa istunnallani keinuhevosmaisen fiiliksen laukassa. En siis "istu vahvasti" alas laukassa, sillä tämä usein rikkoo laukan raville, vaan pikemminkin ajattelen enemmän istunnalla "ylöspäin". Tästä onkin enää muutama askel laukan kokoamiseen, mutta se on ihan oma postauksensa se!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti