Onko hevosesi suorastaan räjähdysherkkä pohkeelle?
Lähteekö se ihan lapasesta heti kun tuntee pienenkin paineen pohkeesta? Tuntuuko että hevostasi ei voi ratsastaa pohkeella yhtään?
Entä tuntuuko hevosesi myös herkältä ohjalle? Nostaako se pään ylös tuntuman kohdatessaan vai pureeko se kiinni kuolaimeen tai painaako hurjasti kädelle? Tuntuuko että mikään kuolain ei ole tarpeeksi "hellä" hevosellesi?
Nämä tuntemukset ovat varsin normaaleja, varsinkin ex-ravurien kohdalla, jotka opiskelevat uutta uraa ratsuna sekä myös jonkin verran samaa "yliherkkyyttä" tavataan nuorilla hevosilla.
Älä masennu, hevosesi ei ole mitenkään erityisen herkkäkylkinen tai -suinen, luultavasti apusi vaan pääsevät yllättämään sen ikävästi ja se ikäänkuin lähtee niitä vähän normaalia reippaammin karkuun. Tähän "vaivaan" auttaa yksi keino, ja se on, kyllä vaan, sinun oma istunta!!!
Mikäli ratsastajalla on liian pitkät ohjat, ajautuu hän istumaan liikaa satulan takakaarelle, ja painopiste tulee myös liian taakse. Tästä aiheutuu se että samalla pohkeet irtoavat hevosen kyljistä. Eli sinulla on pitkän ohjan aiheuttama "tuntuma" josta ainoa tapa pidättää on vetää ohjasta taaksepäin, ja ainoa tapa keventää tuntumaa on löysätä ohja hetkellisesti. Tästä johtuen hevonen ei tunne kättäsi jatkuvasti, vaan käsi on ikäänkuin päällä ja pois, ja alkaa pikkuhiljaa vastustella kättäsi. Tähän kun vielä lisätään vähän takanojainen istunta, joka jatkuvasti paineistaa hevosta liikkumaan aktiivisesti eteen ja kylkiä "hakkaavat" pohkeet, on soppa valmis. Hevonen singahtaa eteenpäin joka kerta kun pohje heilahtaa kylkeen, ja on taas ilman ratsastajan pohkeen tukea kun se taas irtoaa siitä kyljestä. Eli varsin epätasaista ja epäluotettavaa apujenkäyttöä.
Tästä voi ratsastajalle helposti syntyä vaikutelma "liian herkästä" hevosesta, vaikka todellisuudessa hevonen ei välttämättä olekaan pohkeen edessä, vaan pelokkaana singahtelee erinäisistä yllättävistä avuista johtuen minne sattuu.
Miten tämä noidankehä sitten ratkaistaan?
Yksinkertaisesti korjaamalla omaa istuntaasi, eli ihan ensimmäiseksi, lyhennä ohjat sopivan pituisiksi, siten että tunnet jatkuvasti hevosen suun ja hevonen saa vähän liikuttaa kättäsi. Käsi on omalla paikallaan, harjan yläpuolella, nyrkit pystyssä ja ranteet suorina. Ja joustoa, joustoa, joustoa. Kun ohja on oikean pituinen, oma ryhtisikin paranee ihan huomaamatta. Istut siis keskellä hevosta, jolloin oma istuntasi ei aktiivisesti pakota hevosta eteenpäin.
Tämän jälkeen jalkasikin pitäisi palautua omalle paikalleen heti satulavyön taakse, ja nyt onkin tärkeää saada rakennettua pohkeella tasainen tuntuma jotta hevonen ikäänkuin tuntee sinut kokoajan siellä selässä! Ajattele että ikäänkuin istut hevosen ympärille, tuet sitä sekä jalalla että kädellä, ei vahvasti vaan tasaisesti.
Muista olla tarkkana siitä miten käytät apuja, sekä pohkeen että ohjan antaman avun tulee olla hyvin valmisteltu ja tasaisen vaativa. Näin toimien hevosesikin alkaa pikkuhiljaa rauhoittua allasi, ja pääset ratsastamaan sitä ihan oikeasti pohkeella eteen! Luultavasti tulet myös toteamaan että sen kummempia kuolaimiakaan ei tarvitse hevoselle vaihtaa, kun kätesi on saatu kuntoon!
Tsemppiä treeniin, ja kertokaapa saitteko näistä ohjeista apuja ratsastukseenne.
Juuri tässä taannoin menin ekaa kertaa entisellä ravurilla, josta sanottiin täsmälleen nuo alussa luettelemasi asiat eli että se lähtee aika lujaa hömpöttämään ravia ja laukkaa kentällä, jopa ryöstää maastossa, ja myös että on ollut vaikea löytää sille tarpeeksi hellä kuolain, ja vielä lisäksi, että sitä on ratsastettu melko pitkällä ohjalla. Heti tuli tämä jo aiemmin lukemani postaus mieleen, että hei hetkinen, miksiköhän on menty pitkällä ohjalla... Onko ajateltu että se olisi hevoselle lempeämpi?
VastaaPoistaNo, lähdin sitten alun pitkien ohjien jälkeen ihan käynnissä kokeilemaan miten hevonen hyväksyy sellaisen aivan normaalin ohjanmitan jonka kanssa kykenen istumaan suorassa pohkeet tasaisesti kyljissä, saan kyynärkulman oikeaksi ja kädet oikein, ja minusta hepo kääntyili ja kuunteli temponmuutospyynnöt, pysähdykset ja liikkeellelähdöt aika kivasti ja oli suustaan tasaisella, joskin tosi tosi kevyellä, tuntumalla. Heti kevyeen raviin siirtyessä sitten huomasin että käden pitää olla asettaessa ja kääntäessä tosi vakaa ja tasainen tai muuten alkaa pään heilauttelu ja kuolaimen pakeneminen, mutta TADAA -eipä mitään mahdotonta kiihdyttelyä ja ryntäämistä ollut kun vain keskittyi istuntaan ja rytmittämään menoa kevennyksellä huolellisesti. Isolla ympyrällä laukassa tahtoi olla perinteistä sisäavuille kaatumista, mutta ei siinäkään mitään tolkutonta kiihdyttelyä. Omistaja ihmetteli vaivaakohan hevosta jokin kun se ei kaahota...
Ainakin tämän ensimmäisen kosketuksen jälkeen uskon melko vahvasti, että tuo hevonen ei ole mikään "yliherkkä" vaan tarvitsee rauhoittuakseen nimenomaan näitä tämän postauksesi oppeja, eikä mitään sen ihmeellisempää.
Nimenomaan käsieni vakaudessa ja siinä pehmeässä joustossa on kyllä toivomisen varaa, jopa siinä määrin että joskus tuntuu että minulla on koko ajan "käsijarru" vähän päällä. Siitä kun pääsisin eroon niin se olisi jo paljon, mutta onneksi yleensä pystyn edes istumaan jotensakin hyvin niin että jalat eivät rummuta kylkiä ja häiritse hevosta koko aikaa. Melkein tuntui enemmän nytkin, että hevosen eteenpäinpyrkimys heikkeni sen takia, että en osannut olla käsistäni tarpeeksi pehmeä kun pyysin sitä pohkeella ja jarrutin kädellä aina just kun se olisi ollut kuuntelemassa pyyntöäni. Ehkäpä se tästä kun tuo käsi vielä kehittyisi! :)
Heippa! Kiitos että jaoit nämä treenifiilikset, niistä on varmasti monelle apua jotka taistelevat samojen asioiden kanssa!
PoistaAika ihana myös tuo omistajan kommentti, onkohan se kipeä?!
Tsemppiä treeneihin myös jatkossa, kaikki kyllä sujuu varsin hyvin kun vaan pitää omat ajatukset (ja istunnan) kasassa ja puurtaa väsymättömästi kohti tavoitteita!
Sari