Peruutus, hevosen painajainen?

Peruutus on liike, jonka tekemistä hevonen välttelisi vaikka maailman tappiin. Se on hevoselle varsin luonnoton tapa liikkua, sillä hevonen ei näe suoraan taaksepäin, eikä näin ollen tiedä mihin on peruuttamassa.

Voidaan jopa sanoa että ratsastajan kanssa rennosti peruuttava hevonen on täydellinen ratsukon välisen luottamuksen osoitus!

Aivan liian usein peruutusta nähdään käytettävän eräänlaisena "kurinpalautuksena" esimerkiksi tilanteessa jossa hevonen ei ole reagoinut pidätteeseen ratsastajan toivomalla tavalla. Siitä hevosta rankaistaan peruuttamalla, eli asettamalla se entistä vaikeamman tehtävän eteen ja tekemällä siitä vielä sille mahdollisimman ikävän tuntuinen suusta vetämällä ja vaikka vielä pohkeilla potkimalla. Tarkkailkaapa vaikka kouluradoilla peruuttavia hevosia, moniko hevonen sadasta peruuttaa rennosti suu pehmeänä, yhtä pitkillä askelilla viuhtomatta kiukkuisesti hännällään? Niinpä, aika pieneksi jää se prosentti! Ja valitettavan usein ratsastaja nojaa istunnallaan voimakkaasti taaksepäin, vetää ohjista ja vieläpä aikamoisella voimalla... Voi aikoja voi tapoja. Opetellaanpa yhdessä se hevosystävällinen tapa peruuttaa, eiköstä vaan?

Ensinnäkin, ajattele että peruuttaminen on yksinkertaisesti käyntiä taaksepäin. Eli askeleen tulisi olla lähes yhtä voimakasta ja pitkää kuin eteenpäin kävellessäkin. Jotta saamme askeleeseen voimaa, tarvitsee hevonen merkin, joka on siis pohjeapu. Pohjeavusta hevonen tietysti on lähdössä käynnissä eteenpäin, joten nyt tarvitaan joku merkki jolla ohjataan hevosen askeleet taaksepäin. Ohja olkoon se merkki joka kertoo hevoselle että mennään mennään, mutta taaksepäin. Jotta saamme säilytettyä hevosen peruutusaskeleet mahdollisimman rentoina, kevennämme vähän istuntaa jotta hevosen selkä saa vähän vapautta.

Yksinkertaista, pohje, ohja ja istunta, siinä ne avut joilla täydellinen peruutus suoritetaan! Mutta miten ja milloin niitä käytetään?

Aloita ensin harjoittelemalla pysähdyksiä, siten että saat hevosen ratsastettua hyvällä käynnillä pysähdykseen asti, ja näin ollen saat hevosen pysähtymään tasapainossa, eli paino tasaisesti kaikilla neljällä jalalla ja hevonen suorana.  Tämä on oikeastaan peruutuksen ensimmäinen vaihe, tasapainoinen pysähdys. Hevosen tulee jäädä tasaiselle ohjastuntumalle, ja muista itse istua ryhdikkäänä, kädet kannettuna ja katse eteenpäin! Sen jälkeen kevennä vähän istuntaa, vain sen verran että nojaat ylävartalolla vähän eteenpäin jotta tunnet että paine satulassa vähän helpottaa. Tämä antaa vapautta hevosen selälle ja rohkaisee sitä peruuttamaan rennommin! Sen jälkeen anna hevoselle pohkeella merkki että lähdetään liikkeelle. Juuri kun hevonen on astumassa askeleen eteenpäin, pidätä sen verran ohjalla että hevonen ohjaakin askeleensa taaksepäin. Muista koko ajan pitää istunta kevyenä! Toista näitä apuja niin monta kertaa että saat hevosen peruuttamaan haluamasi askelmäärän. Kun haluat lopettaa peruutuksen ja siirtää hevosen käyntiin, istu yksinkertaisesti alas satulaan, avaa polvia vähän  niin saat hevosen liikkumaan pehmeästi eteenpäin suoraan peruutuksesta! Pidä kuitenkin mielessä että muutaman askeleen peruutus on varsin riittävä, en näe tarpeellisena missään tilanteessa peruuttaa hevosella useita askeleita peräkkäin. Kouluradalla vaadittu 3 tai 4 askelta on aivan riittävä määrä kotitreenissäkin! Toki voit toistaa näitä lyhyitä peruutuspätkiä useastikin, mutta pidä aina välillä hevoselle lepotauko jotta se ei tuskastu toistuviin peruutusharjoituksiin!

Sama vielä lyhyellä kaavalla: Istunta kevenee, pohje antaa merkin liikkeellelähdöstä ja ohjasote ohjaa askeleet taaksepäin! Muutaman kerran jälkeen, kun saat avut itsellesi selviksi, huomaat että hevonen peruuttaa entistä rennommin ja pääset itse ratsastamaan peruutuksen todella pienillä ja huomaamattomilla avuilla! Juuri siihenhän ratsastuksessa pyritään!!!

Koitteko ahaa-elämyksen vai eikö auennut? Kysy, kommentoi ja jaa kokemuksesi!