Käynti askellajina

Käynti on hevosen askellajeista helpointa pilata ja vaikeinta parantaa.

Hyvä käynti on puhtaasti nelitahtista, jossa hevosen kukin kavio laskeutuu maahan selvästi vuorotellen, mutta jaloista kaksi tai kolme on aina maassa. Vtj, vej, otj ja oej järjestyksessä. Saman puolen jalat eivät ole irti maasta samanaikaisesti kuin lyhyen hetken. Mikäli hevonen liikuttaa saman puolen jalkojaan eteen samanaikaisesti, on kyseessä passikäynti, joka on varsin vaikea korjata, eikä siitä kouluradallakaan oikein pidetä! Hevonen saattaa siirtyä passikäyntiin varsinkin jännittyessään, joten silloin jännittyneellä hevosella käyntiharjoituksen tekeminen on turhaa. Anna hevoselle hetkeksi vapaa ohja, ja jatka töitä sitten. Voit myös työskennellä hetken ravissa tai laukassa, ja siirtyä takaisin käyntiin ja tarkkailla että käynti pysyy siirtymän jälkeen mahdollisimman pitkään puhtaana. Passikäynnin korjaaminen on pitkä ja haastava tie, ja varmasti jokainen hevonen sortuu siihen joskus, mutta hevonen joka on pitkärunkoinen tai yleisesti ottaen kovin jännittynyt, on passikäynnin suhteen "riskiryhmässä".

Kamelithan muistaakseni passaavat menemään! Tiesitkö muuten että passikäynti saattaa olla yksi vatsahaavan merkki? Tämä kirkastui itselleni erään hevoseni kohdalla, joka on ensinnäkin rakenteeltaan varsin haastava, pitkärunkoinen ja notkoselkäinen, ja siihen kun vielä lisätään vatsahaavaherkkyys, on passikäynti aika valmis!Passikäynti hävisi lähes kokonaan kun hoidin vatsahaavan kuntoon!

Käynnissä hevosen pää ja kaula liikkuvat selkeästi painuen alas aina etujalan ponnistaessa. Ratsastajan kädellä on käynnin laadun takaamiseksi erittäin suuri merkitys, joustoa joustoa ja vielä kerran joustoa!!! Ja asia jota kannattaa seurata hevosen kävellessä vapaana, on tietysti yliastunta! Eli hevosen tulisi astua takakaviollaan vähintään siihen paikkaan josta etukavio on juuri noussut, tai mielellään vähän jopa sen merkin yli. Mikäli pään ja kaulan liike on laajaa ja yliastuntaa on sopivasti, voit onnitella itseäsi, sinulla on hyvä hevonen! Usko pois, kun käynti on kohdallaan, on yleensä laukkakin hyvin pyörivää, ja mikäli ravissa on jotain moitteen sijaa, on se askellajeista helpointa parantaa ratsastamalla.

Miten sitten saamme sen käynnin säilymään laadukkaana myös silloin kun istahdamme hevosen selkään? Tasainen ja joustava tuntuma, jälleen kerran! Pyritään siis häiritsemään hevosta kädellä mahdollisimman vähän, kuten toki kaikessa ratsastuksessa, mutta käynnissä se on erityisen tärkeää.

Mikäli hevosellasi on voimaton käynti, eli yliastuntaa ei juurikaan ole, tarkista ensin hevosen satulan sopivuus ja selän lihaksiston tilanne. Mikäli näissä ei ole huomautettavaa, siirry ratsastamaan hevosta käynnissä maastoon. Jo pelkkä maastossa ratsastaminen on tietysti henkisesti varsin virkistävää teille molemmille, mutta jos todella haluat parantaa hevosesi käynnin laatua ja voimistaa sitä, siirrä hevonen tasaiselta metsätieltä sinne umpimetsään. Tarjoa hevoselle pitkähkö ohja, siten että säilytät kuitenkin tuntuman mutta annat hevosen venyttää päätä ja kaulaa alas juuri niin paljon kuin se tarvitsee. Haastavassa ja vaihtelevassa maastossa kävely parantaa hevosen koordinaatiokykyä, panee jokaisen lihaksen todella töihin ja rauhoittaa myös vähän hätäisemmän hevosen askelta. Tämä on sitä todellista power-walkia!!! Jos vielä löydät ylä- ja alamäkiä maastoreitiltänne, on käyntitreeni lähes täydellistä! Bongaile kaatuneita puunrunkoja ja ohjaa hevonen ylittämään ne käynnissä, samoin ylämäessä, pidä hevonen käynnissä, jossa se todella joutuu työskentelemään takaosallaan aktiivisesti. Istunta on hyvä pitää vähän kevyenä, varsinkin siellä umpimetsässä ja ylämäessä, jotta sallit hevosen selälle vapauden työskennellä mahdollisimman rentona.

Palaan käynnin laatua parantaviin harjoituksiin vielä tuonnempana, mutta harjoituksia odotellessa voit tarkkailla hevosesi käyntiä, ja viedä sen sinne metsään!