Varusterumbaa vai parempaa ratsastusta?

Hevostalous on markkinataloutta siinä missä kaikki muukin. Jatkuvalla syötöllä markkinoille tulee uudenlaisia varusteita, osa tieteellisten tutkimusten tulosten saattelemana ja osa pelkästään muodin mukana.

Kaikille hevosen varusteille on olemassa yksi yhteinen tekijä, nimittäin polttava tarve saada hankittua ne itselleen, sillä "juuri nuo suitset saavat hevoseni liikkumaan paremmin" ja "ilman tuota viidentonnin satulaa ei ratsastuksesta kertakaikkiaan tule mitään". Tunnistatko mahdollisesti itsesi? Älä pelkää, siinä ei ole mitään pahaa, se on vain taitavan markkinoinnin tulosta ja se on aivan normaalia. Tärkeä kysymys onkin se, ovatko juuri nuo varusteet tae paremmasta hevosmiestaidosta vai voisiko niillä vanhoilla, ihan tavallisilla suitsilla ja satuloilla mahdollisesti pärjätä?

Vastaus kysymykseen on KYLLÄ. Ihan tavallisilla suitsilla, tavallisilla kuolaimilla ja tavallisella satulalla pärjää aivan hyvin. On nimittäin kyse siitä, miten niitä käyttää.

Mietitäänpä hetki miten monia erilaisia suitsia on olemassa. On suitsia joissa on anatomisesti muotoiltu niskahihna, kuulemma jopa anatomisesti muotoiltu otsahihnakin, on alemmas kiinnitettyä leukahihnaa, on anatomista turpahihnaa, on moniosaista turpahihnaa ja mitä vielä.

Sen lisäksi on tietysti kuolaimettomat suitset, cordeot ja kaikkea siltä väliltä.

Kuolainten kirjo se vasta mainittava onkin, anatomisuus ei valitettavasti ole kaikille kuolainvalmistajille itsestäänselvyys, vaan sen sijaan kuolaimista tehdään eri keinoin semmoisia ettei hevonen pääse puremaan siihen kiinni tai niissä on eriasteisia vipuvarsia.

Satuloiden osalta tilanne on hevosta kohtaan hieman armeliaampi, satuloissa on kehitetty parempaa istuvuutta hevosille sekä ratsastajan istuinmukavuutta. 

Tämän postauksen tarkoitus ei kuitenkaan ole moittia näitä uusia, erilaisia varusteita, vaan sen sijaan pohtia voiko samaan lopputulokseen päästä ilman näitä erikoisia varusteita.

Aloitetaan suitsista. Suitsissa, kuten muissakin varusteissa tärkeintä on istuvuus. Suitsien tulee olla siis hevoselle oikean kokoiset. Kokoa tulee tarkastella monesta eri kohdasta, otsahihna taitaa olla yksi tärkeimmistä koon mittareista. Otsahihnan tulee olla riittävän pitkä, niin että se vaikka vähän "roikkuu" otsalla. Mikäli otsahihna on liian lyhyt, vetää se suitsia kohti hevosen korvia ja aiheuttaa näin jatkuvan paineen hevosen päähän. Kun otsahihna on oikean pituinen, asettuu niskahihnakin oikeaan kohtaan hevosen niskassa eikä aiheuta siellä ylimääräistä painetta. Niskahihnan tulee olla reunoistaan pyöristetty tai jos nahkaa ei ole pyöristetty, olisi siinä oltava pehmuste. Turpahihnan tulee olla riittävän pitkä, jotta se ei vedä poskihihnoja ja koko suitsia kohti hevosen silmiä. Ja luonnollisesti turpahihnan tulee olla riittävän löysällä. Tämän lisäksi kuolainten tulee olla oikeassa kohdassa hevosen suuta, eli poskihihnojen tulee olla oikean pituiset. Kun nämä kohdat on kunnossa, ei hevoselle aiheudu suitsista mitään muuta mainittavaa painetta kuin ratsastajan käden aiheuttama.

Kuolaimet, niissä tuotekehitys on kaksiteräinen miekka. Toisaalta, tutkimusten tuloksena on kuolaimia kehitetty hevosen suuhun paremmin sopivaksi (Sprenger, Myler, Vision näin muutamia mainitakseni) mutta toisaalta, jatkuvasti niitä kehitetään myös entistä monimutkaisemmiksi, jopa kipua tuottaviksi varusteiksi.
Vanha sanonta, joka pätee yhä edelleen, sanoo että kuolain on yhtä kova kuin ratsastajan käsi. Kyllä se vaan niin on, ei ole huonoja kuolaimia, on ainoastaan huonoja käsiä. Siitä huolimatta, yhä useammin törmää tilanteeseen jossa ratsastajan kehonhallinta ei ole vielä siinä pisteessä että hän hallitsisi kätensä täydellisesti joka tilanteessa, (eli tarjoaisi tasaisen tuntuman hevosen suuhun ja ajattelisi kädellä aina eteenpäin) ja silti hevosellaan on suussa mitä ihmeellisimpiä kuolaimia. Tällä yhdistelmällä, huono käsi ja monimutkainen kuolain, saadaan aikaiseksi kuolaimen alle pakenevia hevosia, jotka kyllä siitä maneesin peilistä katsottuna näyttää nätiltä mutta ei siinä valitettavasti ole oikean liikkumisen kanssa mitään tekemistä. Ja tämän saman ratsastajan käteen hevonen tuntuu "ihanan kevyeltä" eli tyhjältä ja jännittyneeltä.

Kuolaimessa tärkeintä on sen sopivuus hevosen suuhun. On tärkeää tunnistaa onko hevosellasi korkea vai matala kitalaki ja minkäkokoinen hammasloma on. Kun nämä on hallussa, voi suuhun alkaa sovittaa kuolainta joka on kitalakeen sopiva (nivel tai kolmipala), sopivan pituinen ja sopivan paksuinen (mahtuu suuhun ja hammaslomaan). Monta kertaa esimerkiksi nivelkuolaimeen kiinni pureva hevonen rauhoittuu huomattavasti kun kuolain vaihdetaan kolmipalaan, joka ei nouse sen kitalakeen kiinni ja aiheuta kipua. Itse suosin kaikilla hevosillani kolmipalaa, ja vielä semmoista kolmipalaa jossa keskiosa on pyöreä (Sprenger) tai rullamainen (Myler tai Vision) sillä nämä eivät aiheuta hevosen suuhun kipua. Havahduin eräänä päivänä että eräs ihan yleinen kolmipalamalli on hevosen suussa jatkuvasti "väärinpäin" ja olenkin aktiivisesti tuijotellut eri hevosten kuolaimia ja varoittanut tästä kuolainmallista. Kyseessä on ihan tavallinen kolmipala jonka keskiosa on litteä. Sehän vaikuttaa mukavalta, litteä keskiosa makaa kielen päällä jättäen sopivasti tilaa kielen ja kitalaen väliin. Mutta kun kuolaimen laittaa suuhun, nousee tämä litteä keskiosa pystyyn ja on pystyssä siis koko ajan kuolaimen ollessa hevosen suussa. Kuolain on siis ihan tavallinen kolmipala, jossa ainoa virhe on siinä että keskiosan kiinnitys on väärässä kulmassa. Onneksi kuolaimet kehittyvät koko ajan, ja toivon että tämä malli jää pian pois markkinoilta.

Satuloissa tärkeintä on sen istuvuus hevoselle ja pehmeät toppaukset. Satulan sovituksesta voisin helposti kirjoittaa pitkänkin postauksen, mutta totean tässä yhteydessä ainoastaan sen että kun satula on sovitettu hevoselle sopivaksi, siis kaikilta tärkeiltä osin, on erittäin tärkeää ratsastaa hevosella ja kuunnella sitä. Hevonen kyllä ilmoittaa erinäisin keinoin mikäli satula ei ole sille jostain kohtaa sopiva. Vaikka sovituksessa ei ilmenisikään mitään epäkohtia kyseisen satulan kanssa, on siinä kuitenkin jotain häikkää mikäli hevosen liikkuminen muuttuu selvästi huonommaksi, se ei taivu normaalisti tai vaikka laukkaa helposti ristilaukkaa. Ja vaikka satulansovittaja olisi ehdottomasti sitä mieltä että se satula on sopiva, älä anna periksi jos hevosesi kertoo sinulle ihan muuta. Fiilis on tässäkin loppujen lopuksi se joka ratkaisee.

Ja kun satula on sovitettu hevoselle sopivaksi, pitäisi sen sopia myös ratsastajalle. Se onkin huomattavasti helpompaa sillä sinä kyllä tunnet todella nopeasti jos asentosi ei ole hyvä satulassa tai et pysty vaikuttamaan hevoseen kunnolla.

Näiden yleisten varusteiden sovitusohjeiden jälkeen on enää sinusta itsestäsi kiinni miten hevosesi liikkuu.

Suitset eivät aiheuta ylimääräistä painetta ollessaan sopivan kokoiset ja oikein sovitettu, kuolainten pitää ensisijaisesti sopia hevosen suuhun, ja satulan tulee istua juuri sille hevoselle hyvin.

Tästä eteenpäin jää sinun tehtäväksesi miettiä seuraavia asioita:

- Onko hevosen varustamistilanne sille miellyttävä, ottaako se kuolaimet mielellään suuhun eikä vastustele satulointia ja onko se kaikin puolin rauhallinen ennen ratsastukseen lähtöä? Jos näin ei ole, tulee sinun pohtia mitä asioita hevonen jännittää ja lähteä parantamaan näitä epäkohtia. Ratsastuksen fiilikseen vaikuttaa paljon myös se missä fiiliksissä sinä ja hevosesi olette jo ennen ratsastusta.

- Verrytteletkö hevosesi riittävästi ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista? Kiinnitätkö jo verryttelyssä huomiota omaan käteesi ja siihen että se ajattelee aina eteenpäin, ei ikinä taaksepäin?

- Kiinnitätkö huomiota omaan istuntaasi? Kannatko oman vartalosi jäntevästi ja siten että et rojahda hevosen selkään vaan varjelet hevosen selkää kaikissa mahdollisissa tilanteissa? Et pysty vaikuttamaan omaan elopainoosi siellä selässä, mutta pystyt vaikuttamaan siihen millainen paine hevosen selkään milloinkin kohdistuu, pidä se paine siis mahdollisimman pienenä.

- Käytätkö apujasi pienimmällä mahdollisella tavalla? On tärkeää antaa hevoselle mahdollisuus reagoida pieniin apuihin, silloin se pysyy aina herkkänä ja kuuliaisena avuillesi. Jos lähdet paineistamaan hevosta liian vahvoilla avuilla, on hevosen reaktio aina sinua vastustava. 

- Lopetatko ratsastuksen hyvään fiilikseen ja onnistumisen tunteeseen? Jotta hevonen lähtee kanssasi jatkossakin mielellään töihin, tulisi jokainen ratsastuskerta päättää siten että hevonen on hyväntuulinen, hyvissä voimissa ja jopa vähän harmissaan siitä että ratsastus loppuu. Toinen asia onkin se että pystytkö lopettamaan itse ajoissa?!

Mitä tästä opimme? No sen että hevonen liikkuu ihan yhtä hyvin oli sillä sitten kalliit tai vähemmän kalliit varusteet, on vain kyse omasta ratsastustaidostasi. Saattaa kuulostaa aavistuksen raastavalta, mutta totuus on että rahalla ei osteta ratsastustaitoa, se opitaan ainoastaan ratsastamalla.

Vietä siis jokainen mahdollinen hetki hevosen selässä opiskellen, nautiskellen ja fiilistellen hevosta, se on sen arvoista!!!

Sari