Tuntisuunnitelma; kun kenttä on jäässä

Tällä tunnilla tehdään monipuolisesti töitä käynnissä ja hieman ravissa, tämän tunnin harjoitukset sopivat hyvin siihen hetkeen kun kenttä alkaa olla jo hieman kova eikä täysipainoinen työskentely sillä enää onnistu.

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle ja aloita ratsastamalla käynnissä jokaiseen kulmaan takaosankäännöstä muistuttava käännös. Älä siis tee vielä "kunnon" takaosankäännöstä, sillä se vaatii jonkin verran kokoamista, vaan suorita kulmissa käännös hidastaen käyntiä muutaman askeleen ajan, voimista ulkoapuja. voit jopa nostaa ulkokättä hieman ylös ja johda sisäohjalla käännöstä hieman. Samalla pidä huolta että oma katseesi on kääntynyt käännöksen suuntaan, siten että ylävartalosi on myös hieman kääntyneenä. Tärkeintä näissä kulmiin tehtävissä käännöksissä on se että ohjasotteet säilyvät kevyinä, hevonen kuuntelee istunnan jarruttavaa vaikutusta ja astuu etujaloillaan hieman ristiin. Hevosen kuuluu kulmissa olla suorana, toki loivasti asettuneena käännöksen suuntaan. Kulmien välissä ratsasta (tai päästä) hevonen normaaliin, matkaavoittavaan käyntiin. Ratsasta muutama kierros kumpaankin suuntaan työskennellen kulmat takaosankäännösmäisesti, ja sen jälkeen anna hevosen kävellä tovi vapaalla ohjalla.

Seuraavaksi ota ohjat tuntumalle ja jatka hetki vielä työskentelyä käynnissä. Pidä nyt huoli että otat ohjat sopivan pituisiksi (riittävän lyhyeksi) sillä seuraavaksi tehdään peruutuksia, joissa ohjan sopiva pituus on erittäin tärkeää. Aloita ratsastamalla uraa pitkin, ja tee jokaisen sivun keskelle pysähdys ja muutaman askeleen peruutus.
Ole huolellinen jo pysähdyksissä, ratsasta hevonen pysähdykseen asti hyvässä käynnissä (riittävällä pohjetuntumalla, siten että hevonen kävelee tuntumalle) ja pidä pohkeet lähellä kylkiä, kevyellä tuntumalla myös pysähdyksessä. Näin saat aikaiseksi pysähdyksen tasajaloin. Muista valmistella hevonen pysähdykseen istunnalla (tiivistämällä istuntaa ja polvia lähemmäs hevosta) ja hidastamalla käden liikettä kunnes olet pysähdyksen kohdalla. Siinä pehmeästi pysäytä käden liike ja hevonen pysähtyy käden mukana. Näin ratsastaen et vedä ohjasta yhtään taaksepäin ja hevonen reagoi jatkossakin käteesi pehmeästi.
Kun hevonen on pysähtynyt, säilytä oman istunnan ryhti jotta hevonenkin jää seisomaan ryhdikkäänä. Katse eteen, kädet kannettuina ja pohkeet lähellä hevosen kylkiä. Seuraavaksi peruuta muutama askel. Täällä opeteltiin täydellinen peruutus, käy ihmeessä lukemassa! Muista siis keventää omaa istuntaasi hieman (ei tarvitse nousta kevyeen istuntaan, mutta sen verran pitää keventää että sinä itse tunnet että paine hevosen selässä vähenee), anna pohkeilla merkki liikkeellelähdöstä ja kun hevonen on ottamassa askelta eteenpäin, pidätä ohjilla sen verran että hevonen ohjaa askeleensa taaksepäin. Tässä kohtaa ohjan pitää olla riittävän lyhyt, käsi ei saa siirtyä taaksepäin edes peruuttaessa. Kun hevonen on peruuttanut muutaman askeleen, maksimissaan 4-5, kevennä ohjaa, istu pehmeästi satulaan ja tarvittaessa anna pohkeilla merkki että nyt saa kävellä taas eteenpäin. Pyri päästämään hevonen suoraan peruutuksesta käyntiin, ilman että hevonen pysähtyy peruutuksen jälkeen.
Työstä peruutukset muutaman kierroksen ajan ensin vasemmassa kierroksessa, sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista harjoitus oikeaan. Tämän jälkeen hetkeksi taas pitkä ohja, peruutus on hevoselle todella rankka harjoitus ja se tarvitsee lepoa riittävästi!

Mikäli kenttä olisi näiden harjoitusten jälkeen vähän pehmennyt, voit työskennellä hetken kevyessä ravissa. Siirry ratsastamaan ympyräkahdeksikolle, jossa voit loivasti taivuttaa hevosta ympyröillä ja ympyröiden välissä muista huolellinen suoristus! Mikäli suoristus ratsastetaan huolimattomasti, ei hevonen kykene taipumaan uuteen suuntaan kunnolla. Taivutuksissa muista tasaisuus, taivutuksen tulee tapahtua sisäohjalla ja ulkopohkeella, jotta hevonen todellakin taipuu läpi koko runkonsa. Mieluummin loiva, tasainen taivutus läpi koko kropan, kuin ohjalla ylitaivutettu kaula ja ulos pullahtava takaosa. Mikäli ympyrällä tuntuu että hevonen ei jostain syystä taivu yhden kierroksen aikana, voit ratsastaa toisen tai kolmannenkin ympyrän jotta saat taivutuksen läpi ennen kuin suoristat hevosen ja vaihdat toiselle ympyrälle. Kun olet saanut muutaman kerran sujuvat taivutukset molemmille ympyröille, istu alas harjoitusraviin mutta jatka edelleen ympyräkahdeksikolla. Nyt ympyröiden välisellä suoralla ratsasta nopea siirtymä käyntiin (eli hevonen ainoastaan käy käynnissä ja jatkaa heti ponnistaen uudestaan raviin). Tällä harjoituksella saat hevosen takaosaan lisää voimaa, joka taas keventää hevosen etuosaa! Muutaman kierroksen jälkeen siirry käyntiin ja anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla.

Jatketaan vielä hetki pohkeenväistöillä siten että ratsasta ensin käynnissä vasemmassa kierroksessa uran sisäpuolella. Kun lähestyt pitkän sivun loppua, kirjaimen E kohdalla ratsasta muutama askel pohkeenväistöä siten että hevonen väistää uralle juuri ennen kulmaa tai jopa kulmaan. Näin saat hevosen tasaiselle ulko-ohjan tuelle kulmassa, ja hevonen on herkkä sisäpohkeelle ja käännös kulmassa voidaan suorittaa kevyillä avuilla, hevosen ulkolavan ollessa täydellisessä hallinnassa. Lyhyeltä sivulta käännä taas siten että seuraavalla pitkällä sivulla olet uran sisäpuolella ja toista sama väistöharjoitus kirjaimen M kohdalla. Ratsasta näin pari kierrosta vasempaan suuntaan, sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista sama harjoitus oikeassa kierroksessa, eli kirjainten B ja H kohdalla väistö uralle, kulmaan.
Tämä harjoitus on erittäin hyvä myös tuntuman tasaisuuden parantamiseksi, joten käytä tätä väistöharjoitusta ihmeessä muutenkin!

Mikäli kenttä on pehmeä, voit lopussa verryttellä hevosta hetken laukassa, kevyessä istunnassa jotta hevonen saa vähän edetä ja venyttää tarkkuutta vaativien harjoitusten vastapainoksi!

Loppuverryttely olisi varsin suositeltavaa ratsastaa myös maastossa, viethän hevosen vähintään loppukäyntien ajaksi maastoon nauttimaan!

Istunnan haasteet ja istuntaharjoituksia

Tässä postauksessa otetaan tarkempaan syyniin ratsastajan istunta, sen yleisimmät haasteet, vaikutukset hevoseen sekä korjausehdotukset.

Mikä mahtaa olla nykyajan meininki, teetetäänkö enää istuntaharjoituksia liinassa, vai koetaanko se niin vanhanaikaiseksi ettei sitä herkkua enää ole tarjolla? Itse pyrin aina kun mahdollista pitämään istuntatunnit liinassa, se on mielestäni ainoa keino parantaa istuntaa perinpohjaisesti. Toki täytyy ottaa huomioon että ympyrällä työskentely on hevoselle raskasta, suuntaa pitää vaihtaa usein ja hevosen pitää välillä antaa kävellä vapain ohjin suoraan, mutta kun nämä asiat ottaa huomioon, on liinan päässä kaikista helpoin päästä käsiksi istuntavirheisiin. Liinan päässä tehtävät istuntaharjoitukset tulee tehdä ilman ohjia, varsinkin alussa istuntaa korjatessa tulee muuten liian helposti otettua ohjista liian reippaasti, ja tätähän emme halua. Lisäksi todella monet harjoitukset tulee tehdä aina ilman jalustimia, jos se vaan on mahdollista. Uskokaa pois, myös kevyttä ravia voi aivan helposti mennä ilman jalustimia!

Istunnan korjauksia tehdään jokaisella ratsastuskerralla, ja kaikille varmasti ovat tuttuja komennot; kantapäät alas, selkä suoraksi, katse eteen, kädet kannettuna, polvet rentona ja lantio joustavana. Sikäli komennot ovat aivan päteviä, mutta oletko huomannut että usein kun korjaukset tulevat tuossa muodossa, aiheuttaa se lähes aina jännitystä jollain muulla alueella?
Kantapäät alas-komento saattaa kääntyä tilanteeseen jossa kantapäätä ja nilkkaa jännitetään niin paljon että jalka irtoaa hevosen kyljestä eteen. Tätä ei luonnollisestikaan haeta. Oikea tapa korjata voisi olla vaikka "nosta varpaita hieman ylemmäs kuin kantapäätä, tai pidä kantapää samalla tasolla varpaiden kanssa". Näin toimiessa jalkaan ei tule ylimääräistä jännitystä.
Selkä suoraksi-komento saattaa pahimmillaan johtaa notkoselkään, joka johtaa koko ylävartalon jännittymiseen. Jännittynyt ylävartalo vaikuttaa hartioiden kautta myös käsiin, ja sitä kautta hevosen suuhun. Kun ylävartalo jännittyy, tulee siitä usein vähän turhan voimakkaasti "liikkuva", ja tämä häiritsee hevosen luontaista liikettä.
Hartiat taakse-komento saattaa johtaa koko selän jännittymiseen ja tämä taas vie ratsastajan painopisteen liian taakse.

Jos ratsastajan istunta pitäisi tiivistää yhteen sanaan, olisi se keskivartalo. Keskivartalon hallinnasta lähtee koko istunnan helppous. Ratsastajan tehtävänä on istua hevosen selässä sitä myötäillen ja mahdollisimman vähän häiriten, ja tämä onnistuu ainoastaan täydellisellä keskivartalon hallinnalla. Kehotan aina kaikkia ratsastajia tekemään jotain muutakin liikuntaa ratsastamisen ohella, ja jos ratsastaja ei oikein lämpene kokonaisvaltaiselle treeniohjelmalle, kehotan häntä tekemään vähintään vatsalihasliikkeitä aina kun vaan mahdollista. Sillä pääsee jo pitkälle!

Otetaanpa tähän väliin muutamia tavallisimpia istuntaongelmia ja avataan niitä sen verran että ymmärrätte miten ne vaikuttavat hevoseen.

Käynnissä liika puskeminen jännittää polvet, ja jos tästä yrität siirtää hevosta raviin, joudut käyttämään pohkeita vahvasti, ja samalla jännittyneet polvet jarruttavat hevosta. Muista siis "antautua" hevosen liikkeen vietäväksi, olematta kuitenkaan "löysä" vaan kanna itsesi kunnolla.

Tuoli-istunnassa jalat ja kädet työntyvät eteen, jalustimet menevät liian syvälle jalkoihin ja putoavat helposti, kädet suoristuvat. Nämä tapahtuvat siksi että yrität pysyä tasapainossa, vaikka todellisuudessa istut hevosen painopisteen takana. Tuoli-istuntaan voivat vaikuttaa väärin pituiset jalustimet tai liian pitkät ohjat, mutta myös satulan väärin sijoittunut painopiste on yksi syyllinen. Jos jalustimet ja ohjat ovat oikean pituiset, ja kannat itsesi hyvin, mutta siitä huolimatta ajaudut tuoli-istuntaan (eli istut vähän takakaarella) tarkista satulan sopivuus, yleensä se on liian kapea hevoselle.

Kun istunnan painopiste on liian edessä, työntyvät pohkeet liian taakse ja tulet käyttäneeksi pohkeita huomaamatta. Havaitset tämän parhaiten siitä että hevosesi on koko ajan menossa, vaikka et tietoisesti sitä pyytäisikään. Hevosen saattaa myös ihan ilmeillään ja korviaan luimimalla osoittaa epämiellyttävän olonsa. Tässä kohtaa sekä hevosen paino että oma painosi ovat molemmat liian edessä, hevosen pää tuntuu satojen kilojen painoiselta ja kaiken lisäksi se vielä juoksee alta pois. Juokseminen on tässä tapauksessa hevoselle ainoa vaihtoehto pysyä pystyssä.
Voisiko tämä olla joustorunkoisten satuloiden ongelma, painopisteen sijoittuminen väärin? Pystyykö jalustinkoukkujen sijoittelulla vaikuttamaan asiaan? Onko teillä kokemuksia joustorunkoisista satuloista, havaitsetteko niiden kanssa istuntahaasteita?

Mikäli istunta on liian "löysä", muuttuu hevonenkin etupainoiseksi. Ratsastajan avut "heiluvat" hallitsemattomasti ja hevonen saa useita vääriä apuja jatkuvasti. Tähän ei yksinkertaisesti ole muuta lääkettä kuin keskivartalon hallinta, joka parantaa ratsastajan istunnan kantoa.

Liian tiivis istunta (polvet kiinni ja kädet jäykkinä) estää hevosen luontaisen liikkeen. Pikkuhiljaa tämä johtaa hevosen liikeratojen muuttumiseen ja sitä kautta liikkeen hidastumiseen. Ajattele että kätesi menevät aina ainoastaan suuta kohti, ei koskaan taaksepäin tai jännity paikoilleen. Sama fiilis tulisi saavuttaa polvilla, ajattele että polvesi antavat hevoselle tilaa liikkua aukeamalla hieman, ja kun tiivistät polvia hieman, saat hevosen liikkeen taas pienemmäksi. Jatkuva istunnan tiivistäminen tulee loppujen lopuksi siis pysäyttämään hevosen! 

Jos lantio jännittyy, siirtää se jännityksen myös nilkkaan. Silloin nilkka ei pysty joustamaan. Eli jos huomaat jännitystä nilkassa, eli pohje tuntuu "kovalta" keskity silloin korjaamaan lantion joustoa. Tähän, niinkuin moniin muihinkin istuntaongelmiin, ratkaisu on ilman jalustimia ratsastus.

Muutamia kevyen istunnan haasteita:
Liian etupainoinen istunta aiheuttaa hevosen "painamisen" kädelle koska se ei pysy tasapainossa muuten. Tarkkaile siis että pysyt hevosen painopisteen "päällä" etkä rojahda liian eteen.
Liian takapainoinen istunta on tunnistettavissa siitä että ratsastaja ei pysy kevyessä istunnassa, vaan joutuu istumaan satulaan joka toisella askeleella. Tätä näkee aivan liikaa vaikkapa estekisoissa tai estetunnilla, sanotaan että ratsastaja "keventää" kevyessä istunnassa, ja kaiken lisäksi vielä laukassa. Itse en ole samaa mieltä, olen aika tarkka siitä että kevyessä istunnassa ei hevosta häiritä istunnalla. Jos istuntalla halutaan voimistaa hevosen liikettä, sen voi tehdä tulemalla hetkeksi lähemmäs satulaa, mutta kokoajan pysyen kuitenkin kevyessä istunnassa. Tämän lisäksi hevosen tulee luonnollisesti vastata pohkeeseen välittömästi, oli istunnan muoto mikä tahansa!
Notko selkä estyy ratsastajaa mukautumasta hevosen liikkeisiin, tämä usein myös lukitsee ja laskee kädet hevosen harjan päälle. Rento selkä auttaa välttämään selän notkahtamista.
Kun ratsastajan katse suuntautuu alas, pyöristyy selkä ja kyynärpäät irtoavat kyljistä. Tätä näkee myös paljon kisoissa, ratsastaja tuijottaa hevosen niskaa (varmasti tarkistaa onko kaikki letit kunnossa!) ja samalla kyynärpäät irtoavat kyljistä ja ohjasote "leviää". Kun ohjasote leviää, joutuu ratsastaja käyttämään isompia otteita, eikä ne silti mene perille ajoissa.
Liian "vahva" istunta, ns. rynkyttäminen laukassa aiheuttaa turhaa painetta hevosen selälle ja estää hevosta pyöristämästä selkäänsä. Usein hevonen myös painuu kuolaimen alle tämän johdosta. Tarvitseeko tätä edes selittää, johan se näyttääkin niin rajulta.

Liinassa tehtävien istuntaharjoitusten lisäksi myös kevyessä istunnassa työskentely tuntuu olevan menneen talven lumia. Jokaiselle ratsastustunnille kevyessä istunnassa tehtäviä harjoituksia on vähintään alkuverryttelylaukka, onnistuneen laukkaharjoituksen jälkeinen "leppoisampi" laukkapätkä ja vaikka vielä loppuverryttely kevyessä istunnassa laukassa. Ja maastossa kevyt istunta on lähes vaatimus, siellä pohja on kuittenkin epätasaisempi kuin kentällä, ja hevosen selälle tulee antaa riittävästi vapautta.


Istuntaharjoituksia liinassa.

Ratsastajan ja hevosen välinen yhteys löytyy ratsastajan lantiosta. Hevosen liike siirtyy ratsastajan lantion kautta ratsastajan istuntaan. Lantio toimii eräänlaisena iskunvaimentajana hevosen ja ratsastajan välillä. Lantion toimivuutta voi parantaa ratsastamalla liinassa ilman jalustimia ja ohjia, pitämällä kiinni satulan "kauhukahvasta".

Myös silmät kiinni ratsastaminen auttaa löytämään tasapainon, ratsasta käyntiä silmät kiinni ja vaihtele asentoasi nojaten välillä eteen ja välillä taakse. Näin huomaat eron etu- ja takapainoisen istunnan välillä ja sinun on helpompi jäädä oikealle painopisteelle istumaan.

Lantion rentoutumista ja jalan pidentämistä voit harjoitella liinassa seuraavasti: istu siten että päästät ensin vasemman jalan pitkälle alas, vasen käsi pitää satulan etukaaresta kiinni, oikea käsi satulan takakaaresta, ja oikea jalka nousee samalla vähän ylös. Vaihtele puolta muutaman kerran ja huomaat että jalkoihisi tulee lisää pituutta ja lantio rentoutuu.

Jalan oikean asennon löytymistä helpottaa jalan irrottaminen (ylhäältä asti) hevosen kyljistä ja tuomalla sitä selvästi taaksepäin. Tätä voit viedä seuraavalle tasolle myös tarttumalla reiden takaosan lihakseen ja ikäänkuin siirtämällä sitä taaksepäin. Näin saat jalan pidemmäksi, oikeaan asentoon ja rentoutettua polvesi.

Lantion liikkuvuutta voit parantaa myös nostamalla molemmat jalat ylös siten että polvesi koskettavat hevosen harjaa ja laskemalla ne siitä taas alas.

Ylävartalon hallinta lähtee keskivartalosta. Jos keskivartalo on löysä, muuttuvat ratsastajan selkä ja jalat myös löysiksi, ratsastaja ei silloin pysty hallitsemaan käsiään ja jalkojaan itsenäisesti. Ylävartalon suoruutta ja symmetriaa parantaa ihan yksinkertainen harjoitus, kosketa hevosen kaulaa (kuten taputtaisit sitä) vasemmalla kädellä kaulan oikealle puolelle ja oikealla kädellä vasemmalle puolelle, toista tämä useita kertoja sekä käynnissä että ravissa. Koita säilyttää sama tahti kuin käynnissä ja ravissa taputuksissasi.

Ratsastajan toispuoleisuus eli vinous on helppo tarkistaa seuraavanlaisesti;  kävele ympyrällä liinan päässä ja ota raippa käsiisi siten että kannattelet sitä hevosen harjan yläpuolella. Pidä tässä raippa mahdollisimman suorassa. Nosta raippaa pikkuhiljaa ylöspäin, siten että loppujen lopuksi raippa on pääsi päällä, nojaten keskeltä hieman kypärän nuppiin. Nyt avustajasi näkee heti kummalta puolelta raippa on alempana. Jos vasen puoli on alempana, kertoo se sinun vasemman puolen heikkoudesta, ja silloin vasemman puolen lihaksia tulee vahvistaa jotta saat pidettyä vasemman puolen yhtä jäntevänä kuin oikean. Tämä ilmenee ratsastuksessa vasemman kyljen lyhyytenä. Huomaat itsekin miten paljon joudut tekemään töitä jotta saat suoristettua raipan, kokeilepa siitä suoristaa raippa ja pidä se hetken aikaa täysin suorassa! Siinä tulee kädet ja ylävartalon lihakset jopa vähän hapoille! Tämän voi toki tehdä myös ravissa, mutta monelle käynnissä tehtynä tämä harjoitus on jo ihan riittävän vaativa.

Kun selkä on jäntevä, siirtyy jäntevyys myös käsiin. Tämä helpottaa käsien pysymistä paikallaan. Eli jos kätesi heiluvat hallitsemattomasti, on vika silloin selässäsi. Selkäsi on "löysä" joka johtaa löysiin käsiin. Kun selässä on sopiva määrä jäntevyyttä, kätesi pysyvät paikallaan, ja pystyt myös liikuttamaan toista kättä eteenpäin, toisen pysyessä paikallaan. Tätä tulee harjoitella liinassa ilman ohjia.

Harjoittele liinassa myös siirtymiä siten että keskityt käsien kantamiseen siirtymisten läpi. Käsien koordinaatiota parantaa harjoitus jossa ratsastat kevyttä ravia, ja kevennyksen tahdissa taputat hevosta kerran oikealle ja vasemmalle puolelle, ristikkäisellä kädellä. Eli vasemmalla kädellä oikealle puolelle ja oikealla kädellä vasemmalle puolelle.

Käynnissä kevyt istunta ilman ohjien tukea. Jos kevyt istunta on vakaa, pystyt liu'uttamaan käsiäsi hevosen harjaa pitkin lähes korviin saakka menettämättä kevyttä istuntaa ja siitä vielä palaamaan käsien kanssa normaalille paikalle. 

Jos istuntaharjoitukset pitäisi tiivistää muutamaan lauseeseen, olisivat ne:
- Ratsasta mahdollisimman usein ilman jalustimia. Hae rentous ilman jalustimia kaikissa askellajeissa.
- Ratsasta mahdollisimman usein liinassa ilman jalustimia ja ilman ohjia, harjoittele lantion rentouttamista ja huomaat käsiesi rentoutuvan samalla, eikä ne jalatkaan enää purista!
- Muista ratsastaa kevyessä istunnassa!!!
- Treenaa keskivartalon lihaksia, keskivartalon hallinta on yhtä kuin hyvä istunta. 

Tässä tuli vain murto-osa kaikista mahdollisista istunnan korjauksista, mutta näitä harjoituksia minä yleisesti käytän tunneilla. Tuleeko teille mieleen muita mainitsemisen arvoisia istuntaan vaikuttavia korjauksia? Jäikö joku alue täysin käsittelemättä? 

Tuntisuunnitelma; hevosen muodon muuttaminen harjoitusten edetessä

Tällä tunnilla keskitytään hevosen työskentelymuodon muuttamiseen harjoitusten mukaan. Ratsastuksen alussa on syytä aina antaa hevosen vertyä rauhassa ja juuri siinä muodossa missä hevonen mieluiten liikkuu. Tässäkään tuntisuunnitelmassa en varsinaisesti keskity "muodon ratsastamiseen" (eli kädellä tekemiseen) vaan oikea muoto saavutetaan tunnin edetessä, hevosen kapasiteetin mukaan. Ratsastaja voi toki muotoa säädellä, mutta siinäkin on tärkeää muistaa että käden tulee aina mennä hevosen suuta kohti, ei koskaan taaksepäin. Toinen tärkeä asia on ratsastajan istunta. Tiivis istunta tuo hevoseenkin ryhtiä eli nostaa sen muotoa hieman ylös, ja kun taas istuntaa avataan (erityisesti reisiä ja polvia) ja tuodaan vähän eteenpäin kevyemmäksi, antaa se hevosellekin mahdollisuuden venyttää ylälinjaa pidemmälle ja muotoa pyöreämmäksi. Todella usein näkee ratsastajien tekevän kädellä työtä aivan tolkuttomasti, jopa siten että hevosen pää heiluu puolelta toiselle, aikomuksenaan ratsastaa ne "pyöreään muotoon". Tuskin yksikään hevonen voi rentoutua kun päätä heilutetaan puolelta toiselle, ja siihen kun vielä lisätään ratsastajan voimakas ja tiivis istunta, on ristiriitatilanne valmis. Ratsastaja haluaisi hevosen päätä heiluttelemalla saada sen painumaan alas, ja hevonen ei yksinkertaisesti siihen pysty ratsastajan istunnan pistäessä niin paljon vastaan. Tässä tilanteessa ratsastajan tulisi rauhoittaa kätensä, tuoda niitä hevosen suuta kohti ja avata ja keventää omaa istuntaansa huomatakseen että hevonen käyttää heti tämän tilaisuuden hyväkseen ja hakeutuu pidemmälle kaulalle, kuolainta ja kevyttä kättä kohti.

Aloita alkukäyntien jälkeen hieman normaalia pidemmällä ohjalla käynnissä. Ratsasta ensin jokaiseen kulmaan käännös takaosalla siten että käännät hevosta enemmän ulkoavuilla, pitäen erityisesti sisäohjan rentona ja kevyenä. Hevosen ei tässä vaiheessa tarvitse koota itseään ennen kulmaa, tai pysähtyä kulmassa, vaan tarkoituksena on vaan alkuverryttelymäisesti siirrellä hevosen etuosaa aina kulmissa. Tee tämä jokaiseen kulmaan, ja sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista samat käännökset toiseen suuntaan. Tämän jälkeen siirry ratsastamaan hieman uran sisäpuolelle, ja tee jokaiseen kulmaan käännös etuosalla. Nyt hevosen tulee pysähtyä kulmassa, ja pysähdyksestä käännä hevosen takaosaa sisäpohkeella muutaman askeleen verran. Tee tämä jokaisessa kulmassa, sen jälkeen vaihda suuntaa ja tee samat käännökset myös toiseen kierrokseen.

Kun käyntityöskentely on tehty, aloita ratsastamalla edelleen hieman pidemmällä ohjalla, nyt siirtyen raviin ja ympyräkahdeksikolle. Alussa etene rauhallisessa kevyessä ravissa, ole erityisen huolellinen että hevonen ehtii suoristua ympyröiden välissä. Työskentele muutaman kierroksen verran kevyessä ravissa, ja sen jälkeen pysy edelleen ympyräkahdeksikolla mutta siirry nyt harjoitusraviin ja ota työskentelyyn mukaan siirtymät käyntiin. Tee siirtymiä ympyräkahdeksikolla eri paikoissa, aloittaen esimerkiksi yhdellä siirtymällä per ympyrä, ja lyhentäen siirtymiä siten että lopuksi teet kaksi tai kolme lyhyttä siirtymää per ympyrä. Näin lyhyillä siirtymillä hevosen takaosa joutuu todella töihin, sillä käyntipätkät ovat jo niin lyhyitä, että ne ovat oikeastaan vain käynnin tapailua, varsinaista käyntityöskentelyä ei juurikaan ole. Myös näissä lyhyissä siirtymäpätkissä huolehdi ympyröiden välisestä suoristuksesta, jos fuskaat siinä ei siirtymät tule onnistumaan täydellisesti. Siirtymissä pidä huolta että teet suurimman työn istunnalla ja ääniavuilla, jotta ohja ja sitä kautta hevosen suu saa olla mahdollisimman rauhassa.

Tämän jälkeen hevonen saa kävellä hetken vapaalla ohjalla.
Vapaan käynnin jälkeen työskentele hetki suoralla uralla tehden pohkeenväistöjä vasemmalle ja oikealle. Väistä ensin uran sisäpuolelle, jatka muutama askel suoraan ja väistä taas takaisin uralle. Muutaman toiston jälkeen siirry pituushalkaisijalle ja tee samat väistöt myös pituushalkaisijan molemmin puolin. Lisää väistöharjoitukseen laukannostot siten että pituushalkaisijalta tee ensin väistö oikealle, ja nosta vasen laukka suoraan väistöstä. Jatka vasemmassa laukassa linjan loppuun ja jatka vasemmassa kierroksessa laukkaa ja käänny uudestaan pituushalkaisijalle laukassa. Käännöksen jälkeen siirrä hevonen käyntiin, tee pohkeenväistö pituushalkaisijalta vasemmalle, nosta suoraan väistöstä oikea laukka ja laukkaa linjan loppuun ja käännä laukassa oikealle. Toista tämä väistö-laukkaharjoitus pari kertaa molempiin suuntiin ja sen jälkeen hevonen saa hetken taas levätä.

Seuraavaksi lähdetään tekemään laukannostoja ja nopeita vaihtoja suoralla uralla. Hevonen saa nyt olla melko korkeassa muodossa, jotta se pysyy edestä mahdollisimman kevyenä. Pidä siis huolta että ohja on riittävän lyhyt ja käsi pysyy rentona ja pehmeänä. Jos hevonen jossain tilanteessa painuu liian alas ja ehkä jopa painaa vähän kädelle, hidasta vähän tempoa istunnalla ja sen jälkeen nosta rauhallisesti etuosaa molemmilla ohjilla. Nosta vuorotellen oikeaa ja vasenta laukkaa, laukkaa aina muutama askel ja suorita pehmeä siirtymä raviin ja käyntiin. Tässäkin siirtymässä ohjalla mahdollisimman vähän työtä, istunta ja ääniapu ovat tärkeimmät avut. Kun siirtymässä käytetään mahdollisimman vähän ohjaa, on käynti heti rentoa ja uusi laukannosto voidaan suorittaa nopeasti, ja sitä tässä harjoituksessa juuri haetaan! Työskentele nopeiden laukannostojen ja -vaihtojen kanssa muutama kierros kumpaankin suuntaan, antaen hevosen välillä kävellä vapaalla ohjalla.

Kun tämä on tehty, on aika vielä työskennellä hevonen pitkässä ja matalassa muodossa kaikissa askellajeissa. Aloita ravissa, ratsastaen ravin tempo melko hitaaksi jotta hevosella on riittävästi aikaa venyttää askeltaan ja muotoaan pidemmäksi. Omalla istunnallasi on tässä tärkeä merkitys, jos hevonen ei "uskalla" venyttää linjaansa pidemmäksi, se usein johtuu siitä että puristat reisilläsi liikaa, ikäänkuin lukiten hevosen etuosan. Kun rentoutat jalkasi ja "avaat" reitesi ihan irti satulasta, huomaat että hevosesi alkaa pikkuhiljaa päästää muotoaan pidemmäksi ja matalammaksi. Muista seurata kädelläsi hevosen pään ja kaulan liikettä ja suuntaa. Kun olet saavuttanut rauhallisessa ravissa matalan ja pitkän muodon, nosta harjoituslaukka ja päästä hevonen samanlaiseen pitkään ja matalaan muotoon myös laukassa. Edelleen laukassakin rentouta jalkasi, irrota reitesi ja huomaat että istuntasi tulee "syvemmäksi", hevosen laukka muuttuu rauhallisemmaksi ja askel pidemmäksi samalla kuin kaulan muoto pitenee. Työskentele hetki laukassa, siirrä hevonen raviin, odota että muoto pysyy pitkänä myös ravissa ja vasta sen jälkeen siirrä hevonen käyntiin. Kun käynnissä muoto on pitkä ja pyöreä, siirry taas raviin ja uudestaan laukkaan. Toista tämä muutaman laukan verran molempiin suuntiin ja sen jälkeen voit ratsastaa hetken kevyessä ravissa ja sitten vaan maastoon loppukäynteihin!

Huomaatteko eron hevosen muodossa kun muutatte omaa istuntaanne? Olisi kiva kuulla fiiliksiä, erityisesti jos huomaatte että kädellä ei tarvitse tehdä yhtään mitään hevosen muodon muuttamiseksi!

Hevonen pelkää, ihan oikeasti.

Hevosen pelkoa vähätellään ihmisen toimesta varsin usein. On suoranainen ihme, mikseivät ihmiset voi "antaa" hevosten pelätä, vaan aina ihmisten pitää keksiä pelolle jokin muu selitys, joka varsin usein muuttuu muotoon "se nyt vaan kettuilee" ja "kyllä sen pitää tämä tehdä". Ajan myötä olen tullut siihen tulokseen että ihan kuin ihmiset eivät haluaisi myöntää että hevonen pelkää. Kun sanoo että hevonen kettuilee, se tuntuu antavan ihmiselle "oikeuden" pistää hevonen ruotuun, näyttää sille kuka on johtaja ja mitä näitä ikävyyksiä nyt on. En paasaa sen enempää aiheesta kuin sanomalla että hevonen ei osaa kettuilla eikä hevosen pidä tehdä yhtään mitään. Hevonen peilaa ihmistä jatkuvasti, ja tekee kaikki asiat juuri niin kuin ihminen sille näyttää.

Ellei se pelkää.

Tästä pelosta ajattelin tänään puhua, siitä miten ihminen pystyy tulkitsemaan onko hevonen oikeasti jossain tilanteessa peloissaan vai onko se mahdollisesti vaan haluton tekemään jotain asiaa. Vaikka hevonen ei kettuilekaan, on se kuitenkin niin mukavuutta rakastava eläin, että mieluiten valitsee sen helpoimman reitin. Eli, sovitaanko että tästä eteenpäin on kaksi vaihtoehtoa jos hommat ei suju, joko hevonen pelkää tai on vain haluton tekemään asioita. Ei siis enää kettuilevia hevosia ja väkivaltaisia ihmisiä, eihän?

Pelon merkit

Kun hevonen pelkää, tunnet sen sydämen lyövän nopeammin ja voimakkaammin kuin normaalisti. Sinun ei tarvitse mitata sen sykettä, huomaat kyllä vähän kauempaakin jos hevonen pelkää, sen hengitys kiihtyy ja katse muuttuu levollisesta pelokkaaksi, silmistä tulee "teelautasen kokoiset". Jos olet ratsailla, tunnet hevosen voimistuneet sydämenlyönnit satulaan asti, ja hiljaisessa ympäristössä ne sydämenlyönnit ihan kuuleekin! Itse olen muutaman kerran kohdannut hevoseni kanssa peuran tai hirven, ja silloin hevosen sydämenlyönnit kyllä tuntuivat ja kuuluivatkin!
Kun olet ratsailla ja vaikka maastossa ja hevonen havaitsee jonkin pelottavan asian ja tunnet sydämenlyöntien kiihtyvän, jos hevonen on pysähtyneenä, silloin on syytä vain istua itse hiljaa mutta ryhdikkäänä, pitäen ohjat tuntumalla mutta paineistamatta hevosta. Hevosen tulee antaa katsoa pelon kohdetta "molemmilla silmillä" joten älä estä hevosen pään ja kaulan liikettä. Jos paineistat hevosta avuilla tässä tilanteessa, se luultavasti reagoi niihin vastustamalla niitä voimakkaasti. Kun hevonen on tutkaillut pelon kohdetta riittävän pitkään, ja sinä olet ollut koko ajan rohkeampi hevosta (psyykkisesti siis) on teidän mahdollista päästä pelottavan kohteen ohi ilman suurempia ongelmia.
Pitää kuitenkin muistaa että hevosta ohjaavat saaliseläimen vaistot, joten oletettavaa on että hevonen ohittaa pelon kohteen hieman normaalia reippaammin, tästä hevosta ei saa rankaista, vaan pysyttävä vaan kyydissä. Seuraavalla kerralla ohitus on varmasti rauhallisempi.

Joskus pelottava asia voi olla ihan kentällä tai maneesissakin, se voi olla mitä tahansa aina varjosta estetolppaan tai aidalla roikkuvaan takkiin, loimeen tai oikeastaan ihan mihin vaan. Jos et vielä ole noussut hevosen selkään, kannattaa sinun taluttaa hevonen pelon kohteeseen, katselkaa sitä sekä vasemmalta että oikealta puolelta, anna hevosen koskettaa pelottavaa asiaa jos se niin haluaa tehdä. Pääasia että et ahdista hevosta tässä tilanteessa millään tavalla, se ei johda muuhun kuin luottamuksen häviämiseen, ja sitä me emme halua. Kun pelon kohde on todettu vaarattomaksi maastakäsin, voit nousta selkään, mutta varaudu siihen että voit joutua käymään saman prosessin läpi vielä selästäkin. Usein nimittäin on niin että hevonen luottaa maassa olevaan ihmiseen enemmän kuin selässä olevaan, tämä johtuu ainoastaan ihmisen omasta psyykestä (ihminen jännittyy hevosen selässä enemmän). 

Pelon kohteet

Hevosen pelon kohteita on kahdenlaisia, niitä jotka ihminen näkee ja niitä joita ihminen ei havaitse.
Ne jotka ihminen näkee tuntuvat meistä usein merkityksettömiltä, mutta hevosen maailmassa ne ovat varsin mainittavia. Olkoon se sitten postilaatikko, kivi, kanto, muovipussi, iso tai pieni eläin, ihan mikä tahansa. Ratsastajan tulee tässä tilanteessa olla hevosta rohkeampi, mutta ei kuitenkaan pidä aliarvioida pelon kohdetta. Hevonen ei ymmärrä pelon kohteen vaarattomuutta ennen kuin se on saanut sen itse, ratsastajan avustuksella, todeta, ja vielä sen jälkeenkin se luultavasti suhtautuu kohteeseen epäillen. Tässä nousee ratsastajan rooli todella tärkeäksi, sillä ratsastajan rohkeuden pitää voittaa hevosen rohkeus, joka ikinen kerta.

Toisenlainen pelon kohde on se jota ihminen ei havaitse. Oletko joskus ihmetellyt miksi hevosesi jännittyy vaikka maastossa aina samassa kohtaa? Kyseessä voi olla esimerkiksi tien alta menevä ojarumpu, jossa virtaa vähän vettä. Siitä tuleva ääni on niin vaimeaa että ihminen ei sitä kuule, mutta hevonen vaistoaa "erikoisuuden" tiessä ja on erityisen tarkka askelistaan siinä kohtaa! Samoin hevonen havaitsee vaikka pellolla myyrän kolot tms. ja saattaa kiertää tietyn kohdan kaukaa, vaikka ratsastaja ei niin haluaisikaan. Näissä tapauksissa ratsastajan tulee vaan mukautua hevosen liikkeisiin ja luottaa siihen että tässä kohtaa hevonen tietää ratsastajaa paremmin.


Ihan oman osionsa ansaitsee mielestäni kilpailutilanteessa ilmenevä pelko. On totta että uusi paikka, kisatilanteen erikoisuudet (kovaäänisistä pauhaava musiikki, ihmispaljous, erikoisesteet ja valkoiset kouluaidat) ovat hevoselle ihan todellisia pelon kohteita, mutta pelosta yli pääseminen kisatilanteessa on valitettavasti hieman vaikeampaa kuin kotona. Tämä johtuu tietysti ratsastajan jännityksestä, johon on vaikea löytää muuta lääkettä kuin rutiini. Kisatilanteiden simulointi kotioloissa on todella hyvä keino totuttaa hevosta (ja itseäsi) näihin jännittävyyksiin. Käytä myös hyödyksesi aidot kisapaikat, esimerkiksi jos kotitallillasi järjestetään kilpailut, mutta et itse osallistu niihin, vie hevosesi kuitenkin kisapaikalle ihmettelemään hulinoita. Jos saat kisajärjestäjiltä luvan, hyödynnä sama tilanne myös ratsain, vaikkapa verryttelyyn osallistuen. Joskus omalta talliltasi saattaa lähteä yksi hevonen kisoihin, mikset silloin kysyisi pääsetkö hevosesi kanssa mukaan "seuraneidiksi" ja samalla pääset totuttamaan hevostasi uuteen paikkaan ja uusiin kisatilanteisiin. Nuoren hevosen raahaamista kaikenlaisiin kissanristiäisiin aina patistetaan tekemään, mutta kyllä se minun mielestäni on aivan yhtä tärkeää puuhaa myös aikuisemman hevosen kanssa.

Pelon kanssa eläminen

Hevonen ei milloinkaan lakkaa pelkäämästä, mutta se ei silti tarkoita sitä että hevonen ei saisi kohdata pelkoa milloinkaan. Jos hevosta pidetään "pumpulissa" ovat reaktiot hevosen pelästyessä aina vahvemmat ja vaarallisemmat. Välillä huomaan että talleilla ei suvaita minkäänlaista liikehdintää katsomossa tai tallinpihalla kun hevosella ratsastetaan kentällä tai maneesissa. Sen yhden kerran kun joku sureva omainen katsomossa aivastaa, on se hevoselle yhtä kuin taivas putoaisi niskaan. Ja kyllä se sureva omainenkin saa aika nihkeitä katseita osakseen, vai mitä? En tietenkään tarkoita että katsomossa pitäisi bailata ankarasti, mutta kyllä ratsukoiden pitää tietyllä tavalla tottua normaaliin arkeen kuuluviin ääniin ja liikkeisiin, jotta reaktiot niihin pienenevät ajan myötä. Ja meidän ratsastajien on vaan opittava pysymään hevosen kyydissä myös niissä poikkeuksellisissakin tilanteissa.

Kaikkiin pelottaviin kohteisiin totuttelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta harrastuksen turvallisuuden vuoksi totuttelua pitää tehdä joka ikinen päivä.

Tähän loppuun pitäisi saada tiivistettyä hevosen pelon kanssa eläminen...

No, sanotaan vaikka niin että ratsastajan on kaikissa tilanteissa kyettävä olemaan hevosta rohkeampi ja tuettava hevosta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Älä pelkää pelkoa, mutta älä myöskään ruoki sitä!

Miten teillä eletään pelon kanssa?

Toivepostaus; laukka-käynti siirtymä

Nyt tarkastellaan yhtä haastavinta siirtymää ratsastuksessa, nimittäin siirtymää laukasta käyntiin. En ole tainnut ottaa tätä siirtymää vielä mihinkään tuntisuunnitelmaan tai muutenkaan postaukseen mukaan juuri sen vaativuuden vuoksi.

Kiitos lukijalle joka pyysi tätä postausta, tästä eteenpäin ollaankin toivottavasti hieman viisaampia tämänkin siirtymän suhteen!

Käydään ensin läpi muutamia perusasioita jotka tulee olla hallussa ennen näin vaativien siirtymien suorittamista.

- Hevosen tulee olla mahdollisimman suora, toki työskentelyssä muutenkin, mutta erityisesti suorittaessa haastavia siirtymiä. Harjoittele suoruutta kaikissa askellajeissa, sekä uralla, uran sisäpuolella että pituushalkaisijalla. Jos mahdollista, pyydä kentälle joku ystäväsi tarkkailemaan hevosen suoruutta maastakäsin, jotta voit olla varma että olet menossa oikeaan suuntaan. Sen lisäksi että tarkkailet suoruuttaa askellajeissa, tarkkaile sitä myös tekemällä siirtymiä, esimerkiksi uran sisäpuolella käynnistä laukkaan, laukasta raviin ja ravista käyntiin. Kaikissa vaiheissa suoruus on tärkeää, mutta ihan yhtä tärkeää on oma istuntasi, josta lisää seuraavaksi.

- Oman istunnan vaikutus hevoseen. Hevosen liikkuessa istuntasi tulee mukautua sen liikkeisiin, kuitenkaan hevosta häiritsemättä. Kun tehdään siirtymiä "alaspäin" eli hitaampaan askellajiin, tulee istunnan olla tiiviimpi, eli tietyllä tavalla istua hieman liikettä vastaan. Tämän lisäksi myös erityisesti polvet ja reidet tulevat lähemmäs hevosta, herkemmällä hevosella jo nämä avut riittävät siirtymän suorittamiseen. Siirtymässä alaspäin tulee olla todella tarkka että ylävartalosi ei kallistu yhtään eteenpäin, sillä sen seurauksena hevonen menettää tasapainonsa ja "painaa kädelle" eli tulee etupainoiseksi. Ratsasta siirtymät siis korostetun ryhdikkäästi istuen!

- Ohjastuntuma. Tuntuma pitää olla koko siirtymän ajan tasainen mutta missään vaiheessa ohjasta ei saa vetää taaksepäin. Yleensäkin ohjasta pidättämistä kannattaa välttää ihan viimeiseen asti, sillä kovin usein ohjan pidäte jää "päälle" liian pitkäksi aikaa ja rikkoo seuraavan askellajin rentouden. Tuntuman lisäksi myös käden asennolla on tärkeä merkitys siirtymissä, ja se oikea asento on kannettuna hevosen harjan yläpuolella!!! Tästä joudun muistuttamaan aivan liian usein tunneilla, ja muistuttelen sitä kyllä vielä täällä virtuaalimaailmassakin! Mikäli kätesi laskevat alas siirtymässä, ei hevonen saa kädestäsi sen tarvitsemaa tukea ja pudottaa painonsa lavoille ja sitä kautta sinun käsiisi. Muunmuassa siitä johtuu tunne että hevonen painaa kädelle siirtymissä. Se tunne johtuu myös toisesta asiasta, nimittäin puutteellisesta takaosan kantovoimasta.

- Paino takaosalla. Ehkä se tärkein asia joka pitää olla kunnossa ennen kunnollista laukka-käynti siirtymää on saada hevosen paino enemmän takaosalle, eli askelta pitää hieman koota ennen siirtymää. Ja muistattehan että sitä askelta kootaan istunnalla, ei ohjasta pidättämällä! Askeleen kokoamisen alkeita on käytä läpi täällä.

Tässä tuli tärkeimmät asiat jotka tulee olla kunnossa ennen vaativien siirtymien ratsastamista.

Ja sitten itse harjoituksiin. Siirtymien harjoittelussa kannattaa käyttää hyödyksi 10 m voltteja, avotaivutuksia sekä kentän kulmia tai aitaa siirtymän "avustajana".

Aloita alkuverryttelyn jälkeen ratsastamalla pitkällä sivulla uran sisäpuolella käyntiä, muutaman askeleen jälkeen ratsasta pohkeenväistössä uralle ja nosta laukka heti pohkeenväistöstä. Tällä harjoituksella saamme hevosen laukan heti mahdollisimman laadukkaaksi! Ennen pitkän sivun loppua käännä hevonen laukassa 10 m voltille, jolla pidä huolta että hevonen taipuu loivasti mutta tasaisesti koko kropastaan, eli hallitset hevosen lavat ohjilla ja takaosan ulkopohkeella. Jos voltilla tulee tunne että "lavat karkaa" jatka vielä toinen voltti ja panosta loivan taivutuksen saavuttamiseen. Kun hevonen on tasaisesti taipunut, on sillä myös painoa enemmän takaosalla ja sehän on hyvä lähtökohta siirtymää ajatellen. Kun olet viimeisen voltin viimeisellä puolikkaalla, valmistele siirtymä kokoamalla laukkaa hieman istunnalla, ja kun voltti on päättymässä (hevosen nenä osoittaa aitaa kohti) tuo istuinluusi "laukka-asennosta" (taaempana) "käyntiasentoon" (edemmäs) ja tiivistä hieman ulko-ohjaa. Aita ohjaa hevosta myös siirtymään, joten ohjan pidätettä ei tarvitse käyttää kuin ihan vähän, jos ollenkaan. Tuo istunnan muuttaminen laukka-asennosta käyntiasentoon on se tärkein juttu. Muista kantaa kädet läpi koko siirtymän! Kun siirtymä on suoritettu, muista kantaa käsi myös käynnin aikana ja tarkkaile hevosen etuosan keveyttä myös käynnissä. Toista sama harjoitus toisella pitkällä sivulla. Muutaman kierroksen jälkeen anna hevosen levätä hetki ennen kuin vaihdat suuntaa ja toistat samat harjoitukset.

Toinen harjoitus jossa apua hevosen takaosan kantoon ja tasapainoon haetaan avotaivutuksella. Aloita samalla tavalla nostamalla laukka käyntiväistön jälkeen kuten yllä. Laukkaa pitkää sivua puoleen väliin, josta käännä hevonen 10 m voltille. Voltilla työstä laukka kootummaksi, muista taivuttaa loivasti mutta tasaisesti ja kun laukassa on vähän kokoaminen makua (voit ratsastaa muutaman voltin peräkkäin jos et ensimmäisellä kierroksella saa laukkaa vielä koottua) siirry voltilta uralle ja ennen pitkän sivun loppua hae laukassa vähän loivan avotaivutuksen tuntua, ja ennen kulmaa suorita siirtymä käyntiin. Itse siirtymässä huomioi kaikki samat asiat kuin ylemmässäkin harjoituksessa. Avotaivutuksen kanssa hallitaan hevosen etuosaa (lapoja) sekä pidetään hevonen paremmassa tasapainossa. Tuo kehotus "hae laukassa loivan avotaivutuksen tuntua" on hieman haastava, tarkoitus ei siis ole ratsastaa varsinaista avotaivutusta ennen siirtymää, vaan parin askeleen ajan vaan hakea sitä samaa fiilistä joka avossa on, kuitenkin pitäen hevonen suorana. Todella vaikea asia selittää, mutta ratsain varmasti pääsette jyvälle mitä tässä ajan takaa! Tämä "avotaivutuksen tuntu" toimii hevosella jolla tasapaino ja suoruus on kohtalaisessa kunnossa.

Mikäli hevosesi tasapaino tarvitsee parantamista tai sinusta tuntuu että menetät etuosan hallinnan ennen siirtymää, silloin voit todellakin ratsastaa avotaivutusta pari askelta ennen siirtymää. Ratsasta silloin laukannoston jälkeen pitkää sivua, ja puolen välin kohdalla ratsasta loivassa avotaivutuksessa muutama askel (ole ikäänkuin kääntymässä voltille, mutta sisäpohje pitääkin hevosen uran suuntaisena) ja avon jälkeen suorista hevonen voimistamalla ulko-ohjan tukea, tuo istuinluusi eteenpäin ja suorita siirtymä käyntiin juuri ennen kulmaa. Kulma auttaa jälleen hieman siirtymässä, jolloin ohjalla pidättämisen tulisi olla todella pientä.

Harjoituksissa käytettiin aika usein 10 m volttia, toki voit ratsastaa voltin isompanakin, jos tuntuu että hevosesi laukan laatu kärsii 10 m voltilla. Lähtökohtaisesti voisi antaa ohjeen että kun hevonen ja ratsastaja pystyy hallitusta laukkaamaan 10 m voltilla, taipuen tasaisesti ja loivasti on ratsukko valmis suorittamaan siirtymän laukasta käyntiin. Tällöin hevosella on saavutettu tarvittava tasapaino, ja se kykenee kantamaan itsensä riittävästi takaosalla suoriutuakseen vaativasta siirtymästä. Jos siis 10 m voltilla ilmenee ongelmia, jatka vielä hetki perusasioiden hiomista, ratsasta paljon lyhyitä siirtymiä eri askellajien välillä ja työstä avotaivutukset ja pohkeenväistöt kuntoon ennen seuraavaa yritystä!

Vielä yksi asia joka kannattaa ottaa huomioon on hevosen laukka-askeleen laatu tai muoto. Mikäli hevosellasi on korkea ja ilmava askel, on siirtymien ratsastaminen helpompaa sillä askeleessa on enemmän ilmaa, joka taas antaa ratsastajalle enemmän "aikaa" siirtymän ratsastamiseen. Jos taas laukka on kovin matalaa ja kiireistä, on siirtymien ratsastaminen hankalampaa sillä "aikaa" siirtymien ratsastamiseen ei juuri ole. Ota siis nämäkin asiat huomioon ennen siirtymistä vaikeampiin harjoituksiin, jotta et tule vahingossa vaatineeksi hevoselta tai itseltäsi liikaa.

Kertokaapa saitteko näillä ohjeilla apua siirtymien ratsastamiseen vai menikö joku kohta harjoituksesta yli hilseen!

Tuntisuunnitelma; puoli rataa leikkaa, täynnä mahdollisuuksia!

Nyt käsi ylös kuka muistaa miten ratsastetaan puoli rataa leikkaa?

Tätä unohdettua ratsastusradan tietä käytetään tunneilla aivan liian harvoin, vaikka se tarjoaa monia mahdollisuuksia työskennellä. Tällä tunnilla hyödynnetään puoli rataa leikkaa väistöissä, sulkutaivutuksissa ja siirtymissä.

Niin, se puoli rataa leikkaa ratsastetaan siten että lyhyen sivun kulman jälkeisestä kirjaimesta (B, E, H tai M) käännetään lävistäjälle, mutta kohti pitkän sivun keskikirjainta ( S tai R) eli lävistäjästä tulee lyhyempi. Lyhyempi lävistäjä on ratsastuksellisesti helpompi, tie on lyhyempi joten ratsastettava tehtäväkin lyhenee, ja mitä lyhyempi tehtävä, sitä vähemmän virheitä siinä ehtii tulla! Loistavaa!

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle ja ratsasta B-S puolirataaleikkaa sekä M-S puolirataaleikkaa, eli kummaltakin pitkältä sivulta käännät lävistäjälle. Tarkkaile alussa hevosen suoruutta, käynnin aktiivisuutta ja ole itse tarkka ratsastettavista teistä ja kulmista. Kun olet muutaman kierroksen ajan ratsastanut lävistäjät, jatka muuten samalla tavalla (eli kummaltakin pitkältä sivulta puolirataaleikkaa) mutta lisää nyt pohkeenväistö lävistäjän jälkeiselle pätkälle pitkää sivua. Eli, kun tulet B-S lävistäjän, jatka S-H väli pohkeenväistöä siten että hevosen etuosa pysyy uralla ja takaosa uran sisäpuolella. Tämä on lyhyt pätkä, mutta sen tarkoitus on tässä alkuverryttelyssä ainoastaan vähän avata hevosen paikkoja, ja tarkistaa miten hevonen reagoi sivullevievään pohkeeseen. Muista hallita etuosaa ohjilla, jos etuosa tulee uran sisäpuolelle väistössä, siirrä ja pidä se ohjilla uralla. Kädet kannettuina, itsellä hyvä ryhti ja riittävän lyhyt ohja, näillä sen pitäisi onnistua! Toista sama väistö myös M-S lävistäjän jälkeen, eli S-E väistöä etuosa uralla, takaosa uran sisäpuolella. Toista tämä muutaman kierroksen ajan.

Pysytään vielä hetki tässä lävistäjäharjoituksessa käynnissä, seuraavaksi lisätään harjoitukseen vähän sulkutaivutusta. Edelleen tee lävistäjien jälkeen väistöt etuosa uralla, mutta nyt itse lävistäjällä (B-S ja M-S) tehdään sulkutaivutusta. Aloitetaan B-S lävistäjällä, kulman jälkeen kääntyessäsi lävistäjälle on varsin helppoa suorittaa loiva sulkutaivutus vasemmalle, oikea pohje hieman satulavyön takana tuo takaosaa vasemmalle, vasen pohje satulavyön kohdalla pitää hevosen lävistäjäuralla, vasen ohja taivuttaa oikean ohjan säädellessä taivutusta. Mitä nopeammin käännöksen jälkeen aloitat sulkutaivutuksen, sitä sujuvampi siitä tulee, sillä kulma valmistelee hevosta jo lievään sulkuun, jos aavistuksen tuet hevosta oikealla pohkeella, käännät vasemmalla ohjalla on sinulla siinä jo sulun avut valmiina! Suorista hevonen pari metriä ennen S-kirjainta, ja S-H välissä ratsasta väistö oikealle, eli ihan samalla tavalla kuin alussa! Toista sama harjoitus myös M-S lävistäjällä, eli sulkua oikealle, sulun jälkeen suoritus ja uralla pohkeenväistöä vasemmalle.
Jos väistö ei onnistu, on silloin hevonen jäänyt taipuneeksi sulun jälkeen, joten seuraavalla kerralla keskity enemmän suoristukseen, tee se vaikka vähän aikaisemmin jotta hevonen varmasti ehtii suoristua ennen seuraavaa tehtävää. Kun olet tehnyt nämä sulku-väistöharjoitukset muutaman kerran, anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki.

Seuraavaksi ratsastetaan hetki kevyessä ravissa, aloita siten että ratsastat joka kierroksella puoli rataa leikkaa (B-S ja M-S) ilman mitään väistöjä tai sulkuja, ainoastaan alkuverryttelymäisesti. Hevonen on varmasti tässä vaiheessa jo aika notkean tuntuinen pitkän käyntiverryttelyn jäljiltä, joten kovin pitkään sinun ei tarvitse kevyessä ravissa verrytellä. Muutaman kierroksen jälkeen voit istua perusistuntaan, ja jatkaa samaa puolirataaleikkaa-harjoitusta tehden samat väistöt kuin käynnissä ja parin kerran jälkeen lisää myös sulut mukaan tähän raviosioon. Jos ravissa joko väistössä tai sulussa tulee haasteita, siirry hetkeksi käyntiin, tee ne käynnissä ja sen jälkeen jatka taas ravissa. Nämä liikkeet ovat hevoselle helpompia ravissa, mutta ratsastajalle saattaa tulla apujen kanssa vähän kiire, joten sen takia haasteita voi joskus tulla. Harjoittelemalla saat apusi "nopeammiksi" joten älä hermostu jos ensimmäisillä kerroilla tuntuu että on vähän liian paljon tekemistä lyhyessä ajassa, se puoli rataa leikkaa on tosiaan aika lyhyt! Kun olet työstänyt väistöt ja sulut myös ravissa, on taas hetki antaa hevoselle vapaat ohjat ja lepoa.

Seuraavaksi tehdään vähän laukkatyötä, aloita laukkapätkä kuitenkin laukkailemalla kumpaankin suuntaan laukkaa kevyessä istunnassa, reippaassa tempossa jotta hevosen eteenpäinpyrkimys taas heräilee alun "vääntöjen" jälkeen. Tämän jälkeen jatka samalla puolirataaleikkaa-harjoituksella siten että nosta harjoituslaukka L-kirjaimesta, heti nostosta käännä voltille päätyyn ja voltin jälkeen puolirataaleikkaa B-S, suorita siirtymä käyntiin ennen uraa ja tarkista että hevonen jää pitkään ja matkaavoittavaan käyntiin. Voltin tarkoitus on pitää laukka "kuosissa" heti alusta alkaen, sillä laukkaharjoituksessa keskitymme laukka-käyntisiirtymiin, jotka vaativat hyvin takaosan päällä olevan laukan. Ole erityisen huolellinen siirtymissä, pidä pohkeet lähellä jotta laukka ei pääse löysäksi ennen siirtymää, istunnalla kokoa laukkaa muutama askel ja suorita siirtymä mahdollisimman paljon istunnalla ja ääniavulla, siten että ohjaa käytetään vasta viimeiseksi, jos edes tarvitsee. Mitä vähemmän käytät ohjaa pidätteeseen, sitä parempaan käyntiin hevonen pääsee heti siirtymästä. Taas uusi laukka C-kirjaimesta ja heti nostosta voltti päätyyn, M-S puolirataaleikkaa ja ennen uraa käyntiin. Kun saat siirtymät laukasta käyntiin pehmeiksi ja "nopeiksi" (eli hevonen siirtyy suoraan kootusta laukasta pehmeästi käyntiin) voit nostaa uuden laukan jo muutaman käyntiaskeleen jälkeen ja jättää päädyssä tehtävän voltin pois. Mutta muista, heti jos siirtymissä ilmenee ongelmia, palaa takaisin edelliseen harjoitukseen ja nosta laukka päädystä, tee heti perään voltti ja jatka vasta siitä, näin saat laukkaan taas vähän paremman otteen. Kun olet toistanut laukkaharjoituksen muutaman kerran, on aika ravata kevyessä ravissa hetki ja sen jälkeen antaa hevoselle kiitos ja vapaat ohjat.

Tämä harjoitus on hevoselle melko vaativa, tässä tapahtuu paljon asioita nopeassa tempossa, joten tarkkaile hevostasi koko tunnin ajan, ja heti jos hevonen vastustelee apujasi, heiluttaa päätään tai ei enää vastaa apuihisi yhtä herkästi kuin normaalisti, on se merkki hevosen väsymisestä. Silloin on aika antaa vapaat ohjat ja miettiä pitäisikö harjoitusta vähän lyhentää ettei ratsastus missään nimessä muutu pakottamiseksi. Sinä itse tunnet hevosesi parhaiten, joten toimi sen mukaan!

Muuten, eikö puoli rataa leikkaa olekin aika mukava ratsastusradan tie? Ja tämä on vain yksi harjoitus jota siinä voi tehdä, mahdollisuuksia on rajattomasti!

Ratsun oppikoulu, osa 5, ratsastajan istunnan vaikutus hevosen liikkeisiin

Tähän mennessä ratsuprojektimme ovat jo kohtalaisen tottuneita sekä ihmisen painoon selässä että ratsastajan apuihin. Se osaa jo kävellä ja ravata ratsastajan alla, sekä suorittaa helppoja käännöksiä sekä siirtymiä. Nyt kannattaa pitää pieni paussi varsinaisen uuden oppimisesta, ja keskittyä yhden postauksen ajan ratsastajan istunnan vaikutukseen.

Ratsastajalla on suuri vastuu ratsunsa hyvinvoinnista ja siitä miten ratsu oppii uusia asioita. Tämän vastuun yksi suurimmista osa-alueista on ratsastajan istunta, sillä se vaikuttaa hevoseen aina siitä hetkestä lähtien kun ratsastaja istuu hevosen selkään, aina siihen hetkeen asti kunnes hän laskeutuu hevosen selästä alas. Tarkastellaanpa hetki miten voimme istunnalla helpottaa hevosen työskentelyä.

Tärkein muistettava asia on istunnan osalta varmasti "älä puske". Älä siis missään vaiheessa yliratsasta hevosta istunnalla, (joku voisi sanoa sitä jo rynkyttämiseksi!) vaan myötäile hevosen luontaista liikettä lantiollasi. Jos haluat hevosen liikkuvan isommin, käytä ääni- ja pohjeapua sekä avaa istuntaasi (eli tarkasta että polvesi eivät purista) jotta hevonen pääsee etenemään isommin. Jos taas haluat hevosen hidastavan tempoaan, tiivistä istuntaasi (tuo polvet tiiviimmin hevosta vasten ja rauhoita lantion liikettä hieman). Näiden lisäksi voit, ja sinun pitääkin, vapauttaa hevosen selkää jotta hevonen pääsee käyttämään koko selkäänsä liikkumisensa parantamiseksi. Tästä selän vapauttamisesta koostuu tämän kerran harjoitus, jossa liikutaan nyt vain ravissa, mutta tulevaisuudessa teemme samankaltaista harjoitusta myös käynnissä ja laukassa.

Suorita ensin normaali alkuverryttely, jossa hevonen saa ensin kävellä riittävän pitkään (15 minuuttia), käynnissä tarkista hevosen suoruus ja suorita pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä niin monta kertaa kumpaankin suuntaan, että hevonen loppua kohden suorittaa aina vaan tasapainoisempia pysähdyksiä. Muista aina pysähdyksissä säilyttää ohjastuntuma (älä siis pudota käsiäsi alas pysähdyksen aikana) ja istu ryhdikkäänä vaikka hevonen ei liikukaan. Näin ollen saat ratsastettua pysähdyksestä tasapainoisen siirtymän, jolloin käynti on heti ensiaskeleista lähtien laadukasta ja matkaavoittavaa.

Tämän jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla, ja sen jälkeen siirry verryttelemään hevosta kevyessä ravissa, keskittyen taas suoruuteen ja hevosen ravin irtonaisuuteen. Voit tehdä muutamia isoja pääty-ympyröitä, muista vaan pitää hevonen mahdollisimman suorana, jotta hevosen liike ei kärsi. Vielä ei olla siinä vaiheessa että projektimme kykenisivät taipumaan juuri ollenkaan.

Kun olet ravannut molempiin suuntiin kevyessä ravissa, on taas aika antaa hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki. Tämän jälkeen ota ohjat, ja jatka suoraa uraa.

Nyt on tarkoitus edetä ravissa, muuttaen istuntaa säännöllisesti. Ravataan siis perusistunnassa, kevyessä istunnassa ja keventäen. Muuten edetään suoraa uraa, mutta aina kun ratsastat kevyttä ravia (eli keventäen) käännä hevonen joko isolle ympyrälle tai kaartoon poikki radan. Syy miksi tämä tehdään kevyessä ravissa on se että keventäen saat hieman autettua hevosta säilyttämään ravin myös käännöksen aikana. Voit määritellä itse missä kohtaa ravaat perusistunnassa, kevyessä istunnassa ja keventäen. Yksi tapa voisi olla vaikka siten että puoli kierrosta perusistunnassa, sitten puoli kierrosta keventäen (jonka aikana suorita käännös) ja sitten yksi kokonainen kierros ravia kevyessä istunnassa (eli peppu vähän irti satulasta).  Muista kaikissa tilanteissa tukea hevosta kaarteissa ulkoavuilla, ettei se menetä tasapainoaan, hätäänny ja jännity siitä.

Perusistunnassa istuntasi on (toivottavasti) mahdollisimman vakaa, jolloin painopisteesi ei heittelehdi ja näin ollen häiritse hevosta. Varsinkin näin ratsu-uran alkuvaiheessa on tärkeää istua perusistunnassakin melko "kevyesti" eli ei niinkään vahvasti "takataskujen päällä", vaan ihan aavistus kevyemmin kuin jo valmiilla ratsulla. Mikäli istut kovin vahvasti tämmöisen projektihevosen selässä, aiheuttaa se turhaa jännitystä hevosen selkään, ja tämä vaikuttaa hevosen liikkumiseen negatiivisesti.

Kevyttä ravia ratsastaessasi kiinnitä huomiota keventämiseen, kevennä mahdollisimman vähän, oikeastaan se riittää että ikäänkuin annat hevosen nostaa sinut ylös kevennykseen ja laskeudut myös kevennyksestä hallitusti. Kevyttä ravia kannattaa varsinkin alussa ratsastaa vain pieniä pätkiä kerrallaan, sillä hevonen ei vielä pysty kunnolla kantamaan ratsastajaa, saatikka tasapainoilemaan kevennyksen aiheuttaman häiriötekijän kanssa. Täältä voit lukea vinkkejä hallittuun kevennykseen.

Viimeiseksi se kaikista merkittävin, eli kevyt istunta. Kevyt istunta on toki ratsastajalle aavistuksen raastavaa (ellei keskivartalon lihakset ole kunnossa) mutta hevoselle se on miellyttävin tapa liikkua, varsinkin näin alussa. Kevyeen istuntaan noustessasi muista lyhentää ohjaa riittävästi, jotta tuntuma hevosen suuhun säilyy samanlaisena koko ajan. Kun ohja on sopivan pituinen, ohjaa se myös ratsastajan ylävartalon automaattisesti oikeaan asentoon, eli painopiste sijoittuu oikein ja silloin siinä kevyessä istunnassa pysyminen on helppoa! Toki jaloilla täytyy olla hevosen ympärillä, mutta jalkalihaksetkin paranee vain treenaamalla! Kevyessä istunnassa riittää että peppu on aavistuksen irti satulasta, etsi itsellesi sopiva asento, pääasia että et huoju hevosen selässä. Kevyessä istunnassa huomaat välittömästi miten hevonen rentoutuu, suu pehmenee, ravin askeleeseen tulee aivan erilaista joustoa ja ravin tempo rauhoittuu. Vastoin yleistä luuloa kevyt istunta ei suinkaan kiihdytä hevosen ravia, vaan juuri päinvastoin, hevosen saadessa vapautta selälle, se pääsee käyttämään sitä aivan eri tavalla ja näin ollen hyödyntämään luontaisen liikkeensä myös ratsastaja selässään.

Työskentele tämä raviharjoitus ensin vasempaan kierrokseen muutaman kierroksen ajan, anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki ja toista harjoitus vielä muutaman kierroksen ajan myös oikealle. Tämän jälkeen voit antaa hevoselle vapaat ohjat ja päivän treeni oli sitten siinä!

Huomasitko sinä eroa hevosen ravissa istuntasi vaikutuksesta? Voit myös pyytää ystävääsi tarkkailemaan hevosta kun vaihtelet istuntaasi ja hän voi myös kertoa milloin hevonen näyttää rennommalta ja milloin taas jännittyneemmältä, jolloin opit parhaiten tuntemaan eron ja sinun on helppo taas jatkaa työskentelyä yksin.

Hyviä treenejä!