Tuntisuunnitelma; jumppaa hevosen suoristamiseksi

Tällä tunnilla keskitytään työskentelyyn rauhallisessa tempossa, siten että hevosta jumpataan huolellisesti sen suoruuden parantamiseksi. Vaikka sitä helposti kuvittelisi että parasta työskentelyä hevosen suoristamiseksi olisi juuri suoraan ratsastaminen, ei se valitettavasti ole ihan niin helppoa. Itseasiassa, vasta sen jälkeen kun hevonen on erilaisilla taivutusharjoituksilla saatu suoristettua, on mahdollista ratsastaa suoraan. Hevonen on vino aivan samalla tavalla kuin ihminenkin on oikea- tai vasenkätinen, ja heikompaa kylkeä pitää siis saada vahvistettua suoruuden aikaansaamiseksi. Ja tähän tartutaan tällä tunnilla!

Aloita alkukäyntien jälkeen ratsastamalla käyntiä, mutta älä ota ohjia "normaalipituisiksi" vaan pidä ohjaspituus normaalia pidempänä, kuitenkin siten että tuntuma hevosen suuhun säilyy. Käden paikkaa muuttamalla (yleensä käsiä nostamalla) voit hakea tuntuman taas takaisin jos se hevosen lyhentäessä kaulaansa hetkeksi häviää. Hevonen saattaa siis aluksi "vierastaa" normaalia pidempää ohjaa. Ratsasta käyntiä pääty-ympyrällä pitäen omalla katseellasi huolta että hevonen pysyy ympyrällä. Katse on siis ympyrällä ikäänkuin puoli kierrosta edellä, tällöin vartalosi asento kertoo hevoselle koko ajan mitä tietä edetään. Pyritään siis minimoimaan "kädellä ratsastaminen" jo heti tunnin alkuvaiheessa. Keskity ympyrällä siihen että hevonen etenee rauhallisessa tempossa, taivuta sitä aivan loivasti sisäohjalla ja ulkopohkeella ja tarjoa kättäsi hevosen suuta kohti aina kun mahdollista. Hevonen ei välttämättä heti "uskalla" pidentää kaulaansa kun tarjoat sille kädelläsi mahdollisuuden siihen, mutta älä huolehdi, yleensä muutaman toiston jälkeen hevonenkin alkaa luottaa kätesi tarjoamaan mahdollisuuteen. Kunhan vaan muistat ettet missään vaiheessa vedä kädellä taaksepäin!

Ratsasta muutama kierros ympyrällä ensin vasempaan, sen jälkeen vaihda ympyrällä suuntaa ympyräleikkaa-tiellä ja työskentele sen jälkeen ympyrällä oikealle, edelleen käynnissä, aivan samalla tavalla kuin vasemmassakin kierroksessa. Loiva taivutus ympyrän kaaren suuntaisesti, rauhallisessa tempossa ja kaikki ajatus siihen että hevonen pikkuhiljaa uskaltaa venyttää kaulaansa eteen ja alas.

Tämän jälkeen vaihda ympyrää toiseen päätyyn ja työskentele samalla tavalla ensin vasemmassa kierroksessa rauhallisessa tempossa kevyessä ravissa. Tässäkin pidä huolta että ohjat ovat hieman normaalia pidempänä, käsi on aina menossa hevosen suuta kohti jolloin hevosella on halutessaan mahdollisuus venyttää kaulaansa. Tässä pitää olla todella tarkka rauhallisen tempon säilyttämiseksi, sillä mikäli hevonen kiihdyttää vauhtiaan ja on samalla kovin pitkällä kaulalla, tulee ratsukosta kovin etupainoinen,ja sitä emme tässä (tai itseasiassa ikinä) nyt halua. Pyri tässä säätelemään tempoa ennen kaikkea omalla istunnallasi, eli hidasta hevosen ravin tempoa kevennykselläsi. Ajattele enemmänkin että ratsasta rauhallinen tempo, jolloin hevosen on helpompi ottaa painoa takaosalleen, ja vasta sen jälkeen sen on mahdollista venyttää kaulaansa eteen ja alas, menettämättä tasapainoaan. Tässä harjoituksessa siis tempon hidastaminen on korjauskeino hevosen painopisteen palauttamiseksi takaisin takaosalle.

Vaihda myös ravissa suuntaa ympyräleikkaa-tiellä ja työskentele samalla tavalla kevyessä ravissa oikeaan kierrokseen. Tämän jälkeen voit antaa hevosen kävellä hetken vapaalla ohjalla.

Tämän jälkeen ota ohjat tuntumalle, nyt ihan "normaalipituuteen" ja jatka työskentelyä käynnissä, kolmikaarisella kiemurauralla radan poikki. Ole tarkkana että ratsastat jokaisen kaaren (3 kpl siis!) huolellisesti taivuttaen. Ei siis ylitaivuttaen kaulaa, vaan loivasti taivuttaen läpi koko hevosen kropan. Muista että kaulan taivutus on oikeasti todella loiva, tärkeintä on saavuttaa rentous sisäsuupieleen ja saada ulkopohkeella hevonen taipumaan sisäpohkeen "ympärille". Sisäpohje on siis omalla paikallaan satulavyön kohdalla, lähellä hevosen kylkeä mutta ei kuitenkaan jännittyneenä. Jännittynyt sisäpohje aiheuttaa hevosen takaosan väistämisen, eli silloin hevonen tekee juuri päinvastoin mitä sinä taivutuksella haluat. Eli, vaikka ajatus on taivuttaa sisäpohkeen ympärille, älä kuitenkaan käytä sisäpohjetta aktiivisesti, vaan keskity sisäohjaan ja ulkopohkeeseen.
Kiemuran kaarien välissä muista suoristaa hevonen, ja ennen kaikkea, ratsastaa hevosta suoraan kohti pitkää sivua, jotta toinenkin kaarre tulee ratsastettua aivan samanlaisella kaarella kuin ensimmäinen. Ja toisenkin kaaren jälkeen huolellinen suoristus ja suoraan ratsastus, ja vielä viimeiselle kaarelle tarkka mutta loiva taivutus. Pitkällä sivulla ratsasta käynnissä muutamia temponlisäyksiä, jotta hevosen eteenpäinpyrkimys säilyy. Toista kiemuraura käynnissä vielä toisen kerran ja sen jälkeen voit siirtyä raviin ja ratsastaa saman kiemuran harjoitusravissa kahteen kertaan. Tämän jälkeen taas hetki käyntiä vapain ohjin.

Seuraavaksi jatketaan käynnissä avotaivutus- ja pohkeenväistöharjoituksilla. Aloita vasemmassa kierroksessa siten että ratsasta ensinnäkin aina huolelliset kulmat, kuten täällä opimme. Pidä siis tässä harjoituksessa huolta että jokainen kulma tulee ratsastettua yhtä huolellisesti, sillä alkuverryttelyssä kulmia ei ratsastettu ollenkaan! Ratsasta pitkällä sivulla B kirjaimessa voltti, ja jatka voltin jälkeen pitkää sivua pitkin avotaivutuksessa. Avotaivutuksen voit ottaa haltuun täältä. Kun olet päässyt avotaivutuksessa pitkän sivun loppuun, ratsasta M kirjaimelle toinen voltti. Ensimmäinen voltti siis valmistelee avotaivutuksen ja toinen voltti päättää avotaivutuksen. Jatka tästä lyhyelle sivulle siten että käännä hevonen C kirjaimesta pituushalkaisijalle ja tästä lähde ratsastamaan pohkeenväistössä oikealle, kohti toisen pitkän sivun loppua, eli E kirjainta. Muista ratsastaa tarkka kulma sekä C kirjaimen kohdalle ennen väistöä että E kirjaimen jälkeiseen kulmaan väistön jälkeen. Lyhyellä sivulla ratsasta pieni pätkä temponlisäystä, siten että lähinnä tarkistat että hevonen pysyy pohkeen edessä. Tästä jatkat taas tarkan kulman jälkeen B kirjaimessa voltti, pitkää sivua pitkin avossa ja M kirjaimelle toinen voltti. Toista harjoitus käynnissä parin kierroksen ajan vasempaan suuntaan, sen jälkeen vaihda suuntaa ja anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla suunnan muutoksen ajan ja toista sama harjoitus oikeaan kierrokseen parin kierroksen ajan. Tämän jälkeen taas käyntiä vapain ohjin ja sen jälkeen voit tehdä saman harjoituksen harjoitusravissa. Mikäli harjoituksen tekeminen ravissa tuntuu haastavalta, hidasta ravin tempoa tilanteen korjaamiseksi tai voit jopa siirtää hevosen hetkeksi käyntiin jotta saat taas omat apusi ajan tasalle. Varsinkin pohkeenväistön tekeminen ravissa on hevoselle helpompaa kuin käynnissä, mutta ratsastajalle usein hieman hankalampaa juuri apujen oikea-aikaisen ajoittamisen vuoksi.

Hevosen suoristamista tässä harjoituksessa tukevat avotaivutuksen lievästi taivuttava ja kokoava vaikutus, joka vahvistaa hevosen kylkiä, joka siis auttaa sitä suoristumaan. (vahva kylki->hevonen jaksaa kannatella itseään->suoruus on helpompi ylläpitää) Vaikka hevosen toinen kylki onkin aina heikompi kuin toinen, ja monasti sitä käsketään työstämään enemmän kuin vahvempaa kylkeä, en itse usko tähän, sillä silloin usein käy niin että ratsastaja tulee työstäneeksi heikkoa kylkeä liikaa, ja vahvempi kylki jää huomiotta, eikä näin ollen saa sen tarvitsemaa jumppaa, jolla säilyttää tietty jäntevyys ja elastisuus. Eli työskentele aina täsmällisesti ja tarkasti kumpaankin suuntaan, siitä on hyötyä sekä vahvemman että heikomman kyljen kanssa.

Suoruutta parantaa myös pohkeenväistöharjoitus, jossa hevosen tulee olla kropastaan suora jotta pohkeenväistö onnistuu siten miten sen on tarkoituskin, eli parantaen lapojen irtonaisuutta ja hevosen liikkuvuutta.

Kun olet tehnyt avotaivutus- ja pohkeenväistöharjoitukset, voit loppuverrytellä hevosen ratsastamalla laukkaa erittäin rauhallisessa tempossa, kevyessä istunnassa antaen hevosen venyttää kaulaansa hieman pidemmälle. Tämän jälkeen voit ravailla kevyessä ravissa muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja tämän jälkeen onkin aika kävellä pitkät loppukäynnit!

Tuliko liikaa tekemistä yhdelle tunnille? Muista että kaikkia näitä harjoituksia voit soveltaa jaksamisen ja tasonne mukaan, pääasia että tulee vähän tekemisen makua, ilman että on veren maku suussa!

Hyviä treenejä!

Ratsun oppikoulu, osa 6, ensimmäiset laukat

Nyt olemme jo tilanteessa jossa ratsunalkumme kävelevät ja ravaavat ratsastajan kanssa tottuneesti, ja omaan istuntaamme on kiinnitetty erityistä huomiota, joten tässä kohtaa on hyvä ottaa mukaan ensimmäiset laukannostot.

Ennen laukannostojen tekemistä selästä käsin on syytä työskennellä hieman maastakäsin, joko juoksuttaen tai ohjasajaen, jotta saat hevosen laukkaamaan ääniavusta ja näet samalla miten hevonen laukkaa. Onko se luonnostaan hyvässä tasapainossa laukassa vai joutuuko se tasapainottamaan itseään laukassa enemmän kuin muissa askellajeissa. Voit myös tutustuttaa hevosen maapuomiin maastatyöskentelyssä, ihan vaan juoksuttaen tai ohjasajaen maapuomin yli. Jos hevonen hyppää puomin yli ja jatkaa siitä laukassa, on se hyvä merkki ensimmäisiä laukannostoharjoituksia silmällä pitäen. Tarkkaile myös tässä vaiheessa kummassa kierroksessa hevonen nostaa helpommin laukan, jotta tiedät aloittaa laukannostoharjoitukset juuri siinä helpommassa suunnassa. 

Ei varmastikaan tule kenellekään yllätyksenä että suosittelen nostamaan ensimmäisiä laukkoja maastossa, hyväpohjaisella suoralla tai loivassa ylämäessä. Syy miksi maastossa laukkaaminen on suositeltavaa johtuu yksinkertaisesti hevosen tasapainon säilyttämisen haasteista. Kenttä kun on tilana rajallinen, käännökset seuraavat toinen toistaan kovin nopeasti, ja usein myös kentän aidat jarruttavat hevosta liikaa.

Joten, jos mahdollista, lähde maastoon yksin tai kaverin kanssa ja käytä jo tutuksi tullutta reittiä, ja valitse turvallinen suora tai vielä parempaa, loiva ylämäki, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukalle ravipätkän jälkeen. Erityisesti loivassa ylämäessä hevonen valitsee helpommin laukan ravin sijaan, ja tällöin tuo vaan toinen lonkka eteen ja alas, ja käytä saman puolen pohjetta heti satulavyön edessä tiivistäen samalla hieman vastakkaista ohjaa ja hevonen siirtyy laukkaan. Tässä maastoharjoittelussa pyritään saamaan hevonen laukalle mahdollisimman usein, ja samalla käyttäen laukka-avut, jotta hevonen pikkuhiljaa oppii yhdistämään laukannostot myös ratsastajan antamiin apuihin.

Kun hevonen on nostanut laukan, anna sen edetä tovi reippaassa tempossa äänellä kehuen, ennen kuin siirrät sen takaisin raviin ja käyntiin. Jos laukka pyörii jo kohtalaisen hyvin, voi laukassa edetä vähän pidempään, mutta jos laukka on vielä kovin voimatonta tai epätahtista, tyydy siihen että hevonen sentään nostaa laukan ja suorita siirtymä ennen kuin pakka leviää käsiin. Laukassa kevennä istuntaasi hieman, jotta hevosen selkä saa vapauden liikkua.

Jos kuitenkin maastossa laukkaaminen epäilyttää, käydään tässä läpi muutama harjoitus jotka voit tehdä kentällä.
Muutama asia kannattaa ottaa huomioon ensimmäisiä laukannostoja aloittaessa:
- laukannostossa sisäohjan tulee olla löysä, siis totaalisen löysä jotta et lukitse hevosen sisälapaa ja sisätakajalkaa.
- ulko-ohjalla tulee säilyttää tuntuma, kuitenkin muistaen että tuntuma ei ole sama kuin taaksepäin vetävä ohja.
- ulkopohje pysyy satulavyön takana, siis omalla paikallaan, ja sisäpohje siirtyy aavistuksen satulavyön eteen.
- mikäli hevonen lähtee laukannostossa kiihdyttämään ravia, ulko-ohja on se joka jarruttaa, sisäohjan pysyessä edelleen löysänä.
- hyvä paikka laukannostoon on esimerkiksi pääty-ympyrän avoimella sivulla, siten että hevonen nostaa laukan juuri kun saavut pitkän sivun kohdalla uralle. Näin ollen aita ohjaa hevosta hieman kääntymään, ja voit keskittyä laukan ratsastamiseen etkä kääntämiseen.
- toinen hyvä paikka laukannostoon on lyhyen sivun puolen välin jälkeen, kaarteessa, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukkaan. Tämän pitää kuitenkin tapahtua hallitusti, ole tarkkana ettet lähde omalla istunnallasi puskemaan hevosta laukkaan.
- kun hevonen nostaa laukan, kehu sitä äänellä mutta älä taputa, ettet menetä tuntumaa hevosen suuhun.
- ei ole väliä nostaako hevonen myötä- tai väärän laukan, sitä ei tule lähteä korjaamaan vielä pitkiin aikoihin.

1. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä uraa pitkin ja siirrä hevonen raviin pitkän sivun puolen välin jälkeen. Ravaa lyhyen sivun puoleen väliin rauhallisessa kevyessä ravissa, istu perusistuntaan ja anna hevoselle laukannostoavut siten että pyrit nostamaan laukan lyhyen sivun lopussa/pitkän sivun alussa. Jos hevonen ei nosta laukkaa, ota rauhallinen pidäte ja jatka uraa pitkin kunnes pääset taas seuraavan lyhyen sivun puoleen väliin josta pyrit uudestaan nostamaan laukan. Tässä harjoituksessa laukkaan "horjuttaminen" voi auttaa itse nostoa. Tee se sillä tavalla että lyhyen sivun jälkeisessä kulmassa pidä tuntuma ulko-ohjalla, pidä ulkopohje omalla paikallaan, sisäohja täysin löysänä ja siirrä sisälonkka voimakkaasti eteen ja alas, ja heti sen jälkeen anna sisäpohkeella merkki laukannostosta. Tuo sisälonkan siirtäminen eteen ja alas on se horjuttaminen jolla saatat saada hevosen tasapainon järkkymään sen verran että sen on helpompi nostaa laukka.

2. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä pääty-ympyrällä, ja siirrä hevonen raviin kun olet tulossa ympyrän avoimelle sivulle. Nosta laukka juuri siinä vaiheessa kun ympyrän avoin sivu päättyy, eli hevonen on muutaman askeleen ajan pitkällä sivulla. Jatka laukassa uraa pitkin sen aikaa kun laukka pyörii hyvin. Tärkeintä tässä vaiheessa on saada aikaiseksi mahdollisimman monta nostoa, ei niinkään edetä pitkiä matkoja laukassa. Toista laukannostoharjoitus uudestaan samalla pääty-ympyrällä.

3. laukannostoharjoitus
Ratsasta muuten sama harjoitus kuin ylläoleva 2. harjoitus, mutta lisää ympyrän keskelle (eli pituushalkaisijalle) maapuomi, jonka yli hevosen tulee ravata, ja hyvässä tapauksessa hieman hypätäkin ja nostaa siitä laukka. Jos hevonen ei hypähdä maapuomin yli, voit käyttää matalaa ristikkoa tai kavalettia apuna.

Laukannostoharjoituksissa ratsastajan on syytä tarkkailla oman istuntansa vakautta, pahin "virhe" jonka ratsastaja helposti tekee on istunnalla "puskeminen". Tämä aiheuttaa lähes aina painopisteen jakautumisen hevosen etuosan "päälle" ja hevonen "putoaa" etupainoiseksi eikä laukannosto silloin ole mahdollista.
Samoin hevosen on syytä olla todellakin pohkeen edessä, eli hevosen eteenpäinpyrkimyksen on oltava kohdallaan jotta laukannosto voi onnistua.
Laukannostoissa kannattaa myös ottaa huomioon hevosen kunto, eli tarkkaile että hevonen on vielä hyvissä voimissa nostaessasi laukkoja. Pidä huolta että hevonen on lämmennyt riittävän pitkillä alkukäynneillä, jotta voit nostaa laukkoja melko nopeasti raviverryttelyn jälkeen. Pidä ratsastuskerta lyhyenä kun opettelet uusia asioita, jotta hevonen saa palkinnon (eli lepoa) kun on suorittanut sille vaikean asian muutaman kerran. 

Nämä ensimmäiset laukannostot ovat välillä aika hulvattoman näköisiä, älä murehdi miltä näytätte, pääasia että löydät juuri omalle hevosellesi sopivan laukannosto"tyylin". Kun nostot ajan myötä paranevat, keskitytään enemmän hienosäätöön. 
Seuraavaksi käsitelläänkin laukan säätämistä erilaisilla harjoituksilla, mutta sitä ennen, treenatkaapa niitä nostoja!

Onko sinulle omia "kikkoja" joilla olet saanut hevosesi nostamaan laukan ensimmäisiä kertoja? Jaa ihmeessä neuvosi kommenttiboksissa!

Tuntisuunnitelma; kulman ratsastus

Ihan ensimmäiseksi, käypä tarkkailemassa kotitallisi kenttää. Aika nopeasti havaitset mitä linjoja kentällä eniten ratsastetaan, ne ovat nimittäin eniten urautuneet. Usein aidan vierellä on syvät urat sekä molemmissa päädyissä samanmoiset. Eli pääsääntöisesti ratsastajat viihtyvät aidan vieressä ja pääty-ympyröillä. Käypä seuraavaksi tarkastamassa kulmat. Luultavasti kulmissa ei ole käyty hevosen kanssa sitten kentän perustamisen jälkeen, siellä kasvaa kasa rikkaruohoja ja eipä sinne enää hevosella ole mitään asiaakaan, sillä kulmat on valloittanut estetolpat, kottikärryt ja ratsastuksenopettajan tuoli.
Otapa ensimmäiseksi tehtäväksi kulmien siivoaminen siten että niissä ei ole mitään tavaraa, ja vasta sen jälkeen voit varustaa hevosen ja lähteä toteuttamaan tämän päivän tuntisuunnitelmaa!

Tällä tunnilla otetaan ihan oikeasti haltuun kulmien ratsastus, jotta jatkossa kun valmentajasi huutaa sinulle "ratsasta sinne kulmiin!!!" sinä tiedät oikeasti miten se ratsastus kulmaan sekä kulmassa kuuluu suorittaa!

Kulman ratsastus on itseasiassa yksi vaikeimmista ratsastuksen perusasioista, jonka opettamiseen tai oppimiseen vain harva meistä uhraa riittävästi aikaa. Tämä on todella harmillista, sillä oikein ratsastettuna kulma on oivallista jumppaa hevoselle (sen taivuttavan ja lievästi kokoavan vaikutuksen ansiosta). Toinen harmillinen asia on se miten paljon haittaa huonosti ratsastettu kulma saa aikaan hevosillemme. Tiedättehän sen tunteen kun hevonen "kaatuu sisäpohkeen päälle" kiihdyttäen samalla vauhtiaan. Kyllä, se on todella usein seurausta huonosti ratsastetuista kulmista.

Kulman ratsastuksessa on kolme kohtaa, ennen kulmaa, kulmassa ja kulman jälkeinen ratsastus. Kaikkiin näihin täytyy suhtautua yhtä suurella tarkkuudella, varsinkin ihan alussa jolloin vasta opetellaan kulman oikeaoppista ratsastusta. Älä pelkää, vaikka tässä postauksessa kulman ratsastus on selitetty todella tarkkaan ja se saattaa tuntua todella työläältä ratsastaa, muuttuu tilanne muutaman toiston jälkeen helpommaksi! Toivon kuitenkin että jaksatte harjoitella kulmien ratsastuksen alusta asti oikein, ja huomaatte miten oikein ratsastetut kulmat vaikuttavat hevosenne liikkumiseen positiivisesti.

Ja vielä yksi asia ennen varsinaista tuntisuunnitelmaa. Kulman ratsastaminen on hevosellekin sen verran haastava tehtävä, että nuorella hevosella en suosittele "tarkkojen" kulmien ratsastamista, vaan niin kauan kuin hevonen ei kykene kokoamaan itseään, ratsasta kulmat kaarteina jolloin hevosen on helppo liikkua kaarteen läpi. Nuorelle hevoselle liike eteenpäin on kuitenkin se tärkein asia. Sama koskee ravurista ratsuksi- koulutettavia hevosia, niitäkin pitää tässä kohtaa kohdella kuten nuoria hevosia. Jo koulutetuilla, vähän vanhemmillakin hevosilla pitää olla hyvä eteenpäinpyrkimys, niiden pitää olla pohkeen edessä (eli reagoida pohkeeseen välittömästi) ennen kuin kulmat voidaan tarkasti ratsastaa kaikissa askellajeissa.

No niin, aloitetaanpa. Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle, ja siirry ratsastamaan uran sisäpuolelle, jotta sinun tulee ratsastettua hevonen varmasti suoraksi ilman että aitojen tarjoamaa tukea. Kulmissa käännä hevonen ulkoavuilla, siten että ajattelet vähän ratsastavasi takaosankäännöstä. Sisäohja näyttää vähän suuntaa samalla kun ulkopohje ja ulko-ohja ikäänkuin työntää hevosen etuosan käännökseen. Vaikka tässä ei nyt haetakaan oikeata takaosankäännöstä, hidasta käyntiä tiivistämällä istuntaa juuri ennen kulmaa, jotta hevonen joutuu vähän polkemaan takajaloillaan käännöksen aikana. Ratsasta pari kierrosta vasemmassa kierroksessa, sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista sama harjoitus oikeassa kierroksessa. Pidä koko ajan huolta että hevonen kävelee suorana (etu- ja takajalat samalla uralla). Jos näin ei ole, korjaa aina hevosen etuosa samalle uralle takaosan kanssa. Tämä korjaus tapahtuu ohjilla, ei pohkeella.

Kun olet ratsastanut muutaman kierroksen ajan kulmissa "takaosankäännösmäisen käännöksen" voit jatkaa käyntityöskentelyä vielä hetken. Nyt tarkastetaan miten hyvin hevonen malttaa odottaa ratsastajan apuja kulmassa, ja tässä käytetään apuna Kyran lanseeraamaa kulmaharjoitusta. Ratsasta hevonen nyt jokaista kulmaa kohti käynnissä, pysäytä hevonen kun olet jo syvällä kulmassa, ja käännä hevonen suoraan pysähdyksestä sisäohjalla ja ulkopohkeella. Hevosen tulisi astua etujaloillaan hieman ristiin oikeaoppisessa käännöksessä. Tässä harjoituksessa on tärkeää että hevonen kävelee suoraan kulmaan, joten säätele hevosta ulko-ohjalla ja tarvittaessa kevyesti sisäpohkeella kun olet lähestymässä kulmaa. Sisäpohje sen vuoksi vain tarvittaessa ja kevyesti, ettei vahingossakaan käy niin että tulet painaneeksi hevosen sisäpohkeella kulmaan. Ulko-ohja on tässä tärkein apu. Kulmassa odota että hevonenkin odottaa, se ei siis saa lähteä liikkeelle ilman sinun käskyäsi. Muutaman näin ratsastetun kulman jälkeen vaihda suuntaa ja toista sama harjoitus vielä toisessa kierroksessa. Tämän jälkeen voit antaa hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja lepoa.

Tämän jälkeen jatketaan vielä hetki käynnissä, ratsasta nyt edelleen uran sisäpuolella ja lisää käyntiverryttelyyn muutamia pohkeenväistöjä. Väistä pitkillä sivuilla muutamia askeleita siten että etuosa pysyy koko ajan samalla linjalla, ja takaosa väistää vuorotellen oikealle ja vuorotellen vasemmalle. Esimerkiksi niin että ensin takaosa väistää 4-5 askelta vasemmalle, eli oikealla pohkeella, siitä suoristus ja uusi väistö oikealle, eli vasemmalla pohkeella.

Tämän jälkeen voit verrytellä hevosen kevyessä ravissa käyttäen hyödyksi pääty-ympyröitä siten että ratsasta 2-3 kierrosta toisella pääty-ympyrällä, ja sen jälkeen vaihda ympyrää ja samalla vaihtuu myös suunta ja jatka toisella pääty-ympyrällä 2-3 kierrosta. Työskentele sen verran ympyröillä että saat hevosen loivasti taipumaan koko kropastaan ympyrän kaaren suuntaisesti kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen jatka muutama kierros suoralla uralla lisäten harjoitukseen mukaan pienet pätkät temponlisäystä pitkillä sivuilla. Tarkoitus ei ole "kaahottaa" pitkiä sivuja, vaan ainoastaan tarkistaa hevosen reaktio pohkeeseen. Tärkeintä tässä on nopea reaktio, itse temponlisäys voi olla melko lyhyt kestoltaan. Kun olet ratsastanut muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan temponlisäyksillä, voit jatkaa muutaman kierroksen laukassa, kevyessä istunnassa molempiin suuntiin. Tämän jälkeen hetki käyntiä vapain ohjin.

Vihdoinkin päästään itse kulmien ratsastukseen. Aloita ensin käynnissä. Voit katkaista kentän puolesta välistä, jotta saat tehtyä harjoituksen vähän tehokkaammin, kun ei tarvitse kävellä niin pitkää matkaa aina seuraavaan kulmaan. Jos mahdollista, laita jotkut merkit (tolpat tai tötteröt) kohtiin joista katkaiset kentän, jotta hahmotat itse paremmin nämä kulmat joissa aita ei ole tukena. Tehdään vielä sillä tavalla että kentän kahteen "oikeaan" kulmaan ratsasta tarkat kulmat ja kentän katkaisukohtiin ratsasta kulmiin voltit.

Kun lähestyt ensimmäistä kulmaa, tarkista ensin että hevonen todellakin kävelee suoraan kohti kulmaa. Tarvittaessa voit hieman hidastaa käynnin tempoa, varsinkin ensimmäisten kulmien aikana, jotta sinulle jää riittävästi aikaa kulman ratsastamiseen. Kun olet muutaman askeleen päässä kulmasta, tarkista että sisäpohkeesi on hevosen kyljen lähellä, mutta ei purista ja vie oma katseesi tulevan käännöksen suuntaan. Näin hevonen tietää jo vartalosi asennosta mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. Kulmassa aseta hevosta sisäohjalla, samalla hieman sillä kääntäen ja tue käännöstä ulkopohkeella, joka on omalla paikallaan heti satulavyön takana. Muista säilyttää ulko-ohjalla tuki, joka säätelee asetusta, mutta ei missään nimessä ole liian vahva, mutta ei myöskään löysä. Sisäpohje on  satulavyön kohdalla, tarjoten hevoselle tuen jonka ympärille hevonen saa taipua. Varo ettet siirrä sisäpohjetta taakse tai käytä sitä liian voimakkaasti, sillä silloin hevonen lähtee väistämään pohjetta eikä näin ollen taivu. Ulkopohje on todella tärkeä apu tässä käännöksessä, sillä se on oikeastaan voimakkaampi kääntävä apu kuin sisäohja. Kuitenkin, liian voimakas ulkopohje aiheuttaa sen että hevonen ei taivu, vaan kaatuu kulman läpi lapa edellä. Kun ratsastat kulman näillä avuilla, tunnet kuinka hevonen astuu etujaloillaan hieman ristiin, taipuu loivasti kropastaan ja kokoaa itseään hieman nousten aavistuksen ryhdikkäämmäksi (tämän pitäisi tuntua selkään tuntuman kevenemisenä).
Kulman jälkeen myötää sisäohjasta ja rohkaise hevosta sisäpohkeella kävelemään hieman reippaammin eteen. Eteenratsastus auttaa hevosen suoristamisessa. Tärkein on kuitenkin tuo sisäohjan myötääminen!

Toisessa kulmassa ratsasta aivan samalla tavalla, ja tarkkaile miten hevonen käyttäytyy kulmassa. Oikein ratsastettu kulma saa hevosen odottamaan ratsastajan apuja, väistämään etujaloillaan hieman ja kokoaminen parantaa hevosen ryhtiä. Jos taas kulman valmistelussa tai ratsastuksessa on jonkun avun käyttö unohtunut tai sitä on käytetty liian voimakkaasti, voi tapahtua seuraavaa:

Jos hevonen kaatuu kulman läpi sisälapa edellä, on tämä seurausta puutteellisesta sisäpohkeesta tai liian voimakkaasta ulkopohkeesta. Myös lähes löysä sisäohja tai liian voimakas ulko-ohja saattavat aiheuttaa kulman läpi kaatumisen.
Jos hevonen ei taivu kulmassa, johtuu se usein irtonaisesta sisäpohkeesta. Jos sisäpohje on kyljessä kiinni, tarkista onko ulkopohje riittävän tukeva taivutukseen.
Jos hevonen tekee kulmassa etusosankäännöstä muistuttavan liikkeen, johtuu se lähes poikkeuksetta siitä että sisäpohje on siirtynyt liian taakse ja aiheuttaa liian kovaa painetta hevosen kylkeen.

Kahden ensimmäisen kulman jälkeen onkin vuorossa kaksi kulmaa joissa ratsastetaan voltit. Ratsasta voltit samalla tavalla kuin kulmatkin, siten että jaa voltti mielessäsi neljään "kulmaan" ja ratsasta voltti rauhallisessa tempossa, kääntäen siinä hevosta aivan kuten kulmissa. Näin toimien et menetä kulmien ratsastuksen tarkkuutta vaikka käännätkin hevosen välillä voltille. Toista kulmien ratsastus muutaman kierroksen ajan ensin vasemmalle, sen jälkeen anna hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja vaihda suuntaa. Toista sama harjoitus myös oikeassa kierroksessa.

Tämän jälkeen pieni pätkä vapaata käyntiä ennenkuin tehdään sama harjoitus harjoitusravissa. Ravissa ole erityisen tarkka rauhallisesta temposta, ja mikäli hevonen kaatuu kulman läpi ravissa, vaikka teet harjoituksen aivan oikein, oikeanlaisilla avuilla, auta hevosta sen verran että siirrä hevonen käyntiin ennen kulmaa ja tee kulma käynnissä. Muutaman käyntikulman jälkeen "pakka" pitäisi olla taas kasassa, ja kulman ratsastus ravissa tulee onnistumaan.

Jos näin ei kuitenkaan käy, eli kummassakaan kierroksessa hevonen ei kykene ravissa kääntymään kulmassa hyvässä tasapainossa, ei hevosen lihaksisto vielä ole siinä vaiheessa että se pystyisi kulman läpi kantamaan itsensä. Silloin pitää vielä jatkaa hevosen kanssa työskentelyä muuten, ja helpottaa kulmia joko ratsastamalla ne käynnissä tai tekemässä niihin kaarteet, joissa taipumista, kokoamista ja ristiinastuntaa ei vaadita niin paljon. Ole erityisen tarkka mikäli sinulla on nuori tai muuten ratsukoulutuksen alussa oleva hevonen, sen kanssa tarkkojen kulmien tekeminen ei välttämättä onnistu heti edes käynnissä. Muista aina helpottaa harjoitusta siten että hevosella on mahdollisuus suoriutua tehtävästä kunnialla.

Mikäli hevosesi koulutustaso on riittävä ja hevonen on erityisen hyvin pohkeen edessä, voit ratsastaa kulmat samoilla neuvoilla myös laukassa. Laukassakin pieni kokoaminen juuri ennen kulmaa on paikallaan, jotta kulman ratsastukseen jää riittävästi aikaa.

Mikäli huomaat että hevosesi ei ole vielä valmis suorittamaan tarkkoja kulmia laukassa, voit kulmien ratsastamisen sijaan työskennellä laukassa päädyssä olevalla isolla voltilla. Voltilla kiinnitä erityista huomiota sisäpohkeesi käyttöön. Mikäli hevonen tuntuu laukkavoltilla kaatuvan sisäänpäin ja painuvan vielä hieman etupainoiseksikin, on tämä usein seurausta liian jännittyneestä sisäpohkeesta. Tämä taas usein johtuu siitä että hevonen ei vielä ole rehellisesti pohkeen edessä, jolloin ratsastaja tulee ratsastaneeksi sisäpohkeella "liikaa", unohtaen välillä keventää sitä. Kokeilepa vähentää sisäpohkeen painetta, kuitenkin säilyttäen sisäpohkeen satulavyön kohdalla, lähellä hevosen kylkeä. Samalla tarkkaile että ulko-ohjasi ei roiku löysänä, vaan tarjoaa hevoselle tasaisen tuen. Näin toimimalla saat hevosen "nousemaan" pois sisäpohkeen päältä, ainakin hetkellisesti. Laukan tulisi olla poljennaltaan voimakasta mutta ei tempoltaan nopeaa. Mikäli laukan laatu huononee voltin aikana, käytä sisäpohje nopeasti aktivoiden taas hevosen laukkaa, mutta muista keventää sisäpohje mahdollisimman nopeasti, jotta hevonen ei jää sisäpohkeen päälle. Tämä on varmasti vaikea sisäistää, sillä niin usein näen ratsastajien "korjaavan" näitä sisäpohkeen päälle kaatuvia hevosia aina vaan voimakkaammalla sisäpohkeella, vaikka tilanne korjaantuisi tasapainottamalla hevonen ulko-ohjalla, tuomalla omaa painoaan hieman enemmän ulkojalustimelle ja keventämällä sisäpohjetta.

Näiden jälkeen voit ravata hevosella hetken kevyessä ravissa ja sen jälkeen onkin aika kävellä loppukäynnit vaikka maastossa!



Kulmien ratsastaminen on todella vaikea selittää näin virtuaalisesti, toivottavasti joku teistä sai tästä apuja kulmien ratsastamiseen. Jos minulla olisi kaikki valta ja voima, kävisin pitämässä kaikille teille ratsastustunnin vaikka pelkästään kulmien ratsastamisesta, niin tärkeitä ne ovat! 

Tsemppiä treeneihin ja kertokaapa saitteko kulmien ratsastuksesta uuden oivalluksen vai jäikö joku asia vielä epäselväksi?

Tuntisuunnitelma; kun kenttä on jäässä

Tällä tunnilla tehdään monipuolisesti töitä käynnissä ja hieman ravissa, tämän tunnin harjoitukset sopivat hyvin siihen hetkeen kun kenttä alkaa olla jo hieman kova eikä täysipainoinen työskentely sillä enää onnistu.

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle ja aloita ratsastamalla käynnissä jokaiseen kulmaan takaosankäännöstä muistuttava käännös. Älä siis tee vielä "kunnon" takaosankäännöstä, sillä se vaatii jonkin verran kokoamista, vaan suorita kulmissa käännös hidastaen käyntiä muutaman askeleen ajan, voimista ulkoapuja. voit jopa nostaa ulkokättä hieman ylös ja johda sisäohjalla käännöstä hieman. Samalla pidä huolta että oma katseesi on kääntynyt käännöksen suuntaan, siten että ylävartalosi on myös hieman kääntyneenä. Tärkeintä näissä kulmiin tehtävissä käännöksissä on se että ohjasotteet säilyvät kevyinä, hevonen kuuntelee istunnan jarruttavaa vaikutusta ja astuu etujaloillaan hieman ristiin. Hevosen kuuluu kulmissa olla suorana, toki loivasti asettuneena käännöksen suuntaan. Kulmien välissä ratsasta (tai päästä) hevonen normaaliin, matkaavoittavaan käyntiin. Ratsasta muutama kierros kumpaankin suuntaan työskennellen kulmat takaosankäännösmäisesti, ja sen jälkeen anna hevosen kävellä tovi vapaalla ohjalla.

Seuraavaksi ota ohjat tuntumalle ja jatka hetki vielä työskentelyä käynnissä. Pidä nyt huoli että otat ohjat sopivan pituisiksi (riittävän lyhyeksi) sillä seuraavaksi tehdään peruutuksia, joissa ohjan sopiva pituus on erittäin tärkeää. Aloita ratsastamalla uraa pitkin, ja tee jokaisen sivun keskelle pysähdys ja muutaman askeleen peruutus.
Ole huolellinen jo pysähdyksissä, ratsasta hevonen pysähdykseen asti hyvässä käynnissä (riittävällä pohjetuntumalla, siten että hevonen kävelee tuntumalle) ja pidä pohkeet lähellä kylkiä, kevyellä tuntumalla myös pysähdyksessä. Näin saat aikaiseksi pysähdyksen tasajaloin. Muista valmistella hevonen pysähdykseen istunnalla (tiivistämällä istuntaa ja polvia lähemmäs hevosta) ja hidastamalla käden liikettä kunnes olet pysähdyksen kohdalla. Siinä pehmeästi pysäytä käden liike ja hevonen pysähtyy käden mukana. Näin ratsastaen et vedä ohjasta yhtään taaksepäin ja hevonen reagoi jatkossakin käteesi pehmeästi.
Kun hevonen on pysähtynyt, säilytä oman istunnan ryhti jotta hevonenkin jää seisomaan ryhdikkäänä. Katse eteen, kädet kannettuina ja pohkeet lähellä hevosen kylkiä. Seuraavaksi peruuta muutama askel. Täällä opeteltiin täydellinen peruutus, käy ihmeessä lukemassa! Muista siis keventää omaa istuntaasi hieman (ei tarvitse nousta kevyeen istuntaan, mutta sen verran pitää keventää että sinä itse tunnet että paine hevosen selässä vähenee), anna pohkeilla merkki liikkeellelähdöstä ja kun hevonen on ottamassa askelta eteenpäin, pidätä ohjilla sen verran että hevonen ohjaa askeleensa taaksepäin. Tässä kohtaa ohjan pitää olla riittävän lyhyt, käsi ei saa siirtyä taaksepäin edes peruuttaessa. Kun hevonen on peruuttanut muutaman askeleen, maksimissaan 4-5, kevennä ohjaa, istu pehmeästi satulaan ja tarvittaessa anna pohkeilla merkki että nyt saa kävellä taas eteenpäin. Pyri päästämään hevonen suoraan peruutuksesta käyntiin, ilman että hevonen pysähtyy peruutuksen jälkeen.
Työstä peruutukset muutaman kierroksen ajan ensin vasemmassa kierroksessa, sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista harjoitus oikeaan. Tämän jälkeen hetkeksi taas pitkä ohja, peruutus on hevoselle todella rankka harjoitus ja se tarvitsee lepoa riittävästi!

Mikäli kenttä olisi näiden harjoitusten jälkeen vähän pehmennyt, voit työskennellä hetken kevyessä ravissa. Siirry ratsastamaan ympyräkahdeksikolle, jossa voit loivasti taivuttaa hevosta ympyröillä ja ympyröiden välissä muista huolellinen suoristus! Mikäli suoristus ratsastetaan huolimattomasti, ei hevonen kykene taipumaan uuteen suuntaan kunnolla. Taivutuksissa muista tasaisuus, taivutuksen tulee tapahtua sisäohjalla ja ulkopohkeella, jotta hevonen todellakin taipuu läpi koko runkonsa. Mieluummin loiva, tasainen taivutus läpi koko kropan, kuin ohjalla ylitaivutettu kaula ja ulos pullahtava takaosa. Mikäli ympyrällä tuntuu että hevonen ei jostain syystä taivu yhden kierroksen aikana, voit ratsastaa toisen tai kolmannenkin ympyrän jotta saat taivutuksen läpi ennen kuin suoristat hevosen ja vaihdat toiselle ympyrälle. Kun olet saanut muutaman kerran sujuvat taivutukset molemmille ympyröille, istu alas harjoitusraviin mutta jatka edelleen ympyräkahdeksikolla. Nyt ympyröiden välisellä suoralla ratsasta nopea siirtymä käyntiin (eli hevonen ainoastaan käy käynnissä ja jatkaa heti ponnistaen uudestaan raviin). Tällä harjoituksella saat hevosen takaosaan lisää voimaa, joka taas keventää hevosen etuosaa! Muutaman kierroksen jälkeen siirry käyntiin ja anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla.

Jatketaan vielä hetki pohkeenväistöillä siten että ratsasta ensin käynnissä vasemmassa kierroksessa uran sisäpuolella. Kun lähestyt pitkän sivun loppua, kirjaimen E kohdalla ratsasta muutama askel pohkeenväistöä siten että hevonen väistää uralle juuri ennen kulmaa tai jopa kulmaan. Näin saat hevosen tasaiselle ulko-ohjan tuelle kulmassa, ja hevonen on herkkä sisäpohkeelle ja käännös kulmassa voidaan suorittaa kevyillä avuilla, hevosen ulkolavan ollessa täydellisessä hallinnassa. Lyhyeltä sivulta käännä taas siten että seuraavalla pitkällä sivulla olet uran sisäpuolella ja toista sama väistöharjoitus kirjaimen M kohdalla. Ratsasta näin pari kierrosta vasempaan suuntaan, sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista sama harjoitus oikeassa kierroksessa, eli kirjainten B ja H kohdalla väistö uralle, kulmaan.
Tämä harjoitus on erittäin hyvä myös tuntuman tasaisuuden parantamiseksi, joten käytä tätä väistöharjoitusta ihmeessä muutenkin!

Mikäli kenttä on pehmeä, voit lopussa verryttellä hevosta hetken laukassa, kevyessä istunnassa jotta hevonen saa vähän edetä ja venyttää tarkkuutta vaativien harjoitusten vastapainoksi!

Loppuverryttely olisi varsin suositeltavaa ratsastaa myös maastossa, viethän hevosen vähintään loppukäyntien ajaksi maastoon nauttimaan!

Istunnan haasteet ja istuntaharjoituksia

Tässä postauksessa otetaan tarkempaan syyniin ratsastajan istunta, sen yleisimmät haasteet, vaikutukset hevoseen sekä korjausehdotukset.

Mikä mahtaa olla nykyajan meininki, teetetäänkö enää istuntaharjoituksia liinassa, vai koetaanko se niin vanhanaikaiseksi ettei sitä herkkua enää ole tarjolla? Itse pyrin aina kun mahdollista pitämään istuntatunnit liinassa, se on mielestäni ainoa keino parantaa istuntaa perinpohjaisesti. Toki täytyy ottaa huomioon että ympyrällä työskentely on hevoselle raskasta, suuntaa pitää vaihtaa usein ja hevosen pitää välillä antaa kävellä vapain ohjin suoraan, mutta kun nämä asiat ottaa huomioon, on liinan päässä kaikista helpoin päästä käsiksi istuntavirheisiin. Liinan päässä tehtävät istuntaharjoitukset tulee tehdä ilman ohjia, varsinkin alussa istuntaa korjatessa tulee muuten liian helposti otettua ohjista liian reippaasti, ja tätähän emme halua. Lisäksi todella monet harjoitukset tulee tehdä aina ilman jalustimia, jos se vaan on mahdollista. Uskokaa pois, myös kevyttä ravia voi aivan helposti mennä ilman jalustimia!

Istunnan korjauksia tehdään jokaisella ratsastuskerralla, ja kaikille varmasti ovat tuttuja komennot; kantapäät alas, selkä suoraksi, katse eteen, kädet kannettuna, polvet rentona ja lantio joustavana. Sikäli komennot ovat aivan päteviä, mutta oletko huomannut että usein kun korjaukset tulevat tuossa muodossa, aiheuttaa se lähes aina jännitystä jollain muulla alueella?
Kantapäät alas-komento saattaa kääntyä tilanteeseen jossa kantapäätä ja nilkkaa jännitetään niin paljon että jalka irtoaa hevosen kyljestä eteen. Tätä ei luonnollisestikaan haeta. Oikea tapa korjata voisi olla vaikka "nosta varpaita hieman ylemmäs kuin kantapäätä, tai pidä kantapää samalla tasolla varpaiden kanssa". Näin toimiessa jalkaan ei tule ylimääräistä jännitystä.
Selkä suoraksi-komento saattaa pahimmillaan johtaa notkoselkään, joka johtaa koko ylävartalon jännittymiseen. Jännittynyt ylävartalo vaikuttaa hartioiden kautta myös käsiin, ja sitä kautta hevosen suuhun. Kun ylävartalo jännittyy, tulee siitä usein vähän turhan voimakkaasti "liikkuva", ja tämä häiritsee hevosen luontaista liikettä.
Hartiat taakse-komento saattaa johtaa koko selän jännittymiseen ja tämä taas vie ratsastajan painopisteen liian taakse.

Jos ratsastajan istunta pitäisi tiivistää yhteen sanaan, olisi se keskivartalo. Keskivartalon hallinnasta lähtee koko istunnan helppous. Ratsastajan tehtävänä on istua hevosen selässä sitä myötäillen ja mahdollisimman vähän häiriten, ja tämä onnistuu ainoastaan täydellisellä keskivartalon hallinnalla. Kehotan aina kaikkia ratsastajia tekemään jotain muutakin liikuntaa ratsastamisen ohella, ja jos ratsastaja ei oikein lämpene kokonaisvaltaiselle treeniohjelmalle, kehotan häntä tekemään vähintään vatsalihasliikkeitä aina kun vaan mahdollista. Sillä pääsee jo pitkälle!

Otetaanpa tähän väliin muutamia tavallisimpia istuntaongelmia ja avataan niitä sen verran että ymmärrätte miten ne vaikuttavat hevoseen.

Käynnissä liika puskeminen jännittää polvet, ja jos tästä yrität siirtää hevosta raviin, joudut käyttämään pohkeita vahvasti, ja samalla jännittyneet polvet jarruttavat hevosta. Muista siis "antautua" hevosen liikkeen vietäväksi, olematta kuitenkaan "löysä" vaan kanna itsesi kunnolla.

Tuoli-istunnassa jalat ja kädet työntyvät eteen, jalustimet menevät liian syvälle jalkoihin ja putoavat helposti, kädet suoristuvat. Nämä tapahtuvat siksi että yrität pysyä tasapainossa, vaikka todellisuudessa istut hevosen painopisteen takana. Tuoli-istuntaan voivat vaikuttaa väärin pituiset jalustimet tai liian pitkät ohjat, mutta myös satulan väärin sijoittunut painopiste on yksi syyllinen. Jos jalustimet ja ohjat ovat oikean pituiset, ja kannat itsesi hyvin, mutta siitä huolimatta ajaudut tuoli-istuntaan (eli istut vähän takakaarella) tarkista satulan sopivuus, yleensä se on liian kapea hevoselle.

Kun istunnan painopiste on liian edessä, työntyvät pohkeet liian taakse ja tulet käyttäneeksi pohkeita huomaamatta. Havaitset tämän parhaiten siitä että hevosesi on koko ajan menossa, vaikka et tietoisesti sitä pyytäisikään. Hevosen saattaa myös ihan ilmeillään ja korviaan luimimalla osoittaa epämiellyttävän olonsa. Tässä kohtaa sekä hevosen paino että oma painosi ovat molemmat liian edessä, hevosen pää tuntuu satojen kilojen painoiselta ja kaiken lisäksi se vielä juoksee alta pois. Juokseminen on tässä tapauksessa hevoselle ainoa vaihtoehto pysyä pystyssä.
Voisiko tämä olla joustorunkoisten satuloiden ongelma, painopisteen sijoittuminen väärin? Pystyykö jalustinkoukkujen sijoittelulla vaikuttamaan asiaan? Onko teillä kokemuksia joustorunkoisista satuloista, havaitsetteko niiden kanssa istuntahaasteita?

Mikäli istunta on liian "löysä", muuttuu hevonenkin etupainoiseksi. Ratsastajan avut "heiluvat" hallitsemattomasti ja hevonen saa useita vääriä apuja jatkuvasti. Tähän ei yksinkertaisesti ole muuta lääkettä kuin keskivartalon hallinta, joka parantaa ratsastajan istunnan kantoa.

Liian tiivis istunta (polvet kiinni ja kädet jäykkinä) estää hevosen luontaisen liikkeen. Pikkuhiljaa tämä johtaa hevosen liikeratojen muuttumiseen ja sitä kautta liikkeen hidastumiseen. Ajattele että kätesi menevät aina ainoastaan suuta kohti, ei koskaan taaksepäin tai jännity paikoilleen. Sama fiilis tulisi saavuttaa polvilla, ajattele että polvesi antavat hevoselle tilaa liikkua aukeamalla hieman, ja kun tiivistät polvia hieman, saat hevosen liikkeen taas pienemmäksi. Jatkuva istunnan tiivistäminen tulee loppujen lopuksi siis pysäyttämään hevosen! 

Jos lantio jännittyy, siirtää se jännityksen myös nilkkaan. Silloin nilkka ei pysty joustamaan. Eli jos huomaat jännitystä nilkassa, eli pohje tuntuu "kovalta" keskity silloin korjaamaan lantion joustoa. Tähän, niinkuin moniin muihinkin istuntaongelmiin, ratkaisu on ilman jalustimia ratsastus.

Muutamia kevyen istunnan haasteita:
Liian etupainoinen istunta aiheuttaa hevosen "painamisen" kädelle koska se ei pysy tasapainossa muuten. Tarkkaile siis että pysyt hevosen painopisteen "päällä" etkä rojahda liian eteen.
Liian takapainoinen istunta on tunnistettavissa siitä että ratsastaja ei pysy kevyessä istunnassa, vaan joutuu istumaan satulaan joka toisella askeleella. Tätä näkee aivan liikaa vaikkapa estekisoissa tai estetunnilla, sanotaan että ratsastaja "keventää" kevyessä istunnassa, ja kaiken lisäksi vielä laukassa. Itse en ole samaa mieltä, olen aika tarkka siitä että kevyessä istunnassa ei hevosta häiritä istunnalla. Jos istuntalla halutaan voimistaa hevosen liikettä, sen voi tehdä tulemalla hetkeksi lähemmäs satulaa, mutta kokoajan pysyen kuitenkin kevyessä istunnassa. Tämän lisäksi hevosen tulee luonnollisesti vastata pohkeeseen välittömästi, oli istunnan muoto mikä tahansa!
Notko selkä estyy ratsastajaa mukautumasta hevosen liikkeisiin, tämä usein myös lukitsee ja laskee kädet hevosen harjan päälle. Rento selkä auttaa välttämään selän notkahtamista.
Kun ratsastajan katse suuntautuu alas, pyöristyy selkä ja kyynärpäät irtoavat kyljistä. Tätä näkee myös paljon kisoissa, ratsastaja tuijottaa hevosen niskaa (varmasti tarkistaa onko kaikki letit kunnossa!) ja samalla kyynärpäät irtoavat kyljistä ja ohjasote "leviää". Kun ohjasote leviää, joutuu ratsastaja käyttämään isompia otteita, eikä ne silti mene perille ajoissa.
Liian "vahva" istunta, ns. rynkyttäminen laukassa aiheuttaa turhaa painetta hevosen selälle ja estää hevosta pyöristämästä selkäänsä. Usein hevonen myös painuu kuolaimen alle tämän johdosta. Tarvitseeko tätä edes selittää, johan se näyttääkin niin rajulta.

Liinassa tehtävien istuntaharjoitusten lisäksi myös kevyessä istunnassa työskentely tuntuu olevan menneen talven lumia. Jokaiselle ratsastustunnille kevyessä istunnassa tehtäviä harjoituksia on vähintään alkuverryttelylaukka, onnistuneen laukkaharjoituksen jälkeinen "leppoisampi" laukkapätkä ja vaikka vielä loppuverryttely kevyessä istunnassa laukassa. Ja maastossa kevyt istunta on lähes vaatimus, siellä pohja on kuittenkin epätasaisempi kuin kentällä, ja hevosen selälle tulee antaa riittävästi vapautta.


Istuntaharjoituksia liinassa.

Ratsastajan ja hevosen välinen yhteys löytyy ratsastajan lantiosta. Hevosen liike siirtyy ratsastajan lantion kautta ratsastajan istuntaan. Lantio toimii eräänlaisena iskunvaimentajana hevosen ja ratsastajan välillä. Lantion toimivuutta voi parantaa ratsastamalla liinassa ilman jalustimia ja ohjia, pitämällä kiinni satulan "kauhukahvasta".

Myös silmät kiinni ratsastaminen auttaa löytämään tasapainon, ratsasta käyntiä silmät kiinni ja vaihtele asentoasi nojaten välillä eteen ja välillä taakse. Näin huomaat eron etu- ja takapainoisen istunnan välillä ja sinun on helpompi jäädä oikealle painopisteelle istumaan.

Lantion rentoutumista ja jalan pidentämistä voit harjoitella liinassa seuraavasti: istu siten että päästät ensin vasemman jalan pitkälle alas, vasen käsi pitää satulan etukaaresta kiinni, oikea käsi satulan takakaaresta, ja oikea jalka nousee samalla vähän ylös. Vaihtele puolta muutaman kerran ja huomaat että jalkoihisi tulee lisää pituutta ja lantio rentoutuu.

Jalan oikean asennon löytymistä helpottaa jalan irrottaminen (ylhäältä asti) hevosen kyljistä ja tuomalla sitä selvästi taaksepäin. Tätä voit viedä seuraavalle tasolle myös tarttumalla reiden takaosan lihakseen ja ikäänkuin siirtämällä sitä taaksepäin. Näin saat jalan pidemmäksi, oikeaan asentoon ja rentoutettua polvesi.

Lantion liikkuvuutta voit parantaa myös nostamalla molemmat jalat ylös siten että polvesi koskettavat hevosen harjaa ja laskemalla ne siitä taas alas.

Ylävartalon hallinta lähtee keskivartalosta. Jos keskivartalo on löysä, muuttuvat ratsastajan selkä ja jalat myös löysiksi, ratsastaja ei silloin pysty hallitsemaan käsiään ja jalkojaan itsenäisesti. Ylävartalon suoruutta ja symmetriaa parantaa ihan yksinkertainen harjoitus, kosketa hevosen kaulaa (kuten taputtaisit sitä) vasemmalla kädellä kaulan oikealle puolelle ja oikealla kädellä vasemmalle puolelle, toista tämä useita kertoja sekä käynnissä että ravissa. Koita säilyttää sama tahti kuin käynnissä ja ravissa taputuksissasi.

Ratsastajan toispuoleisuus eli vinous on helppo tarkistaa seuraavanlaisesti;  kävele ympyrällä liinan päässä ja ota raippa käsiisi siten että kannattelet sitä hevosen harjan yläpuolella. Pidä tässä raippa mahdollisimman suorassa. Nosta raippaa pikkuhiljaa ylöspäin, siten että loppujen lopuksi raippa on pääsi päällä, nojaten keskeltä hieman kypärän nuppiin. Nyt avustajasi näkee heti kummalta puolelta raippa on alempana. Jos vasen puoli on alempana, kertoo se sinun vasemman puolen heikkoudesta, ja silloin vasemman puolen lihaksia tulee vahvistaa jotta saat pidettyä vasemman puolen yhtä jäntevänä kuin oikean. Tämä ilmenee ratsastuksessa vasemman kyljen lyhyytenä. Huomaat itsekin miten paljon joudut tekemään töitä jotta saat suoristettua raipan, kokeilepa siitä suoristaa raippa ja pidä se hetken aikaa täysin suorassa! Siinä tulee kädet ja ylävartalon lihakset jopa vähän hapoille! Tämän voi toki tehdä myös ravissa, mutta monelle käynnissä tehtynä tämä harjoitus on jo ihan riittävän vaativa.

Kun selkä on jäntevä, siirtyy jäntevyys myös käsiin. Tämä helpottaa käsien pysymistä paikallaan. Eli jos kätesi heiluvat hallitsemattomasti, on vika silloin selässäsi. Selkäsi on "löysä" joka johtaa löysiin käsiin. Kun selässä on sopiva määrä jäntevyyttä, kätesi pysyvät paikallaan, ja pystyt myös liikuttamaan toista kättä eteenpäin, toisen pysyessä paikallaan. Tätä tulee harjoitella liinassa ilman ohjia.

Harjoittele liinassa myös siirtymiä siten että keskityt käsien kantamiseen siirtymisten läpi. Käsien koordinaatiota parantaa harjoitus jossa ratsastat kevyttä ravia, ja kevennyksen tahdissa taputat hevosta kerran oikealle ja vasemmalle puolelle, ristikkäisellä kädellä. Eli vasemmalla kädellä oikealle puolelle ja oikealla kädellä vasemmalle puolelle.

Käynnissä kevyt istunta ilman ohjien tukea. Jos kevyt istunta on vakaa, pystyt liu'uttamaan käsiäsi hevosen harjaa pitkin lähes korviin saakka menettämättä kevyttä istuntaa ja siitä vielä palaamaan käsien kanssa normaalille paikalle. 

Jos istuntaharjoitukset pitäisi tiivistää muutamaan lauseeseen, olisivat ne:
- Ratsasta mahdollisimman usein ilman jalustimia. Hae rentous ilman jalustimia kaikissa askellajeissa.
- Ratsasta mahdollisimman usein liinassa ilman jalustimia ja ilman ohjia, harjoittele lantion rentouttamista ja huomaat käsiesi rentoutuvan samalla, eikä ne jalatkaan enää purista!
- Muista ratsastaa kevyessä istunnassa!!!
- Treenaa keskivartalon lihaksia, keskivartalon hallinta on yhtä kuin hyvä istunta. 

Tässä tuli vain murto-osa kaikista mahdollisista istunnan korjauksista, mutta näitä harjoituksia minä yleisesti käytän tunneilla. Tuleeko teille mieleen muita mainitsemisen arvoisia istuntaan vaikuttavia korjauksia? Jäikö joku alue täysin käsittelemättä? 

Tuntisuunnitelma; hevosen muodon muuttaminen harjoitusten edetessä

Tällä tunnilla keskitytään hevosen työskentelymuodon muuttamiseen harjoitusten mukaan. Ratsastuksen alussa on syytä aina antaa hevosen vertyä rauhassa ja juuri siinä muodossa missä hevonen mieluiten liikkuu. Tässäkään tuntisuunnitelmassa en varsinaisesti keskity "muodon ratsastamiseen" (eli kädellä tekemiseen) vaan oikea muoto saavutetaan tunnin edetessä, hevosen kapasiteetin mukaan. Ratsastaja voi toki muotoa säädellä, mutta siinäkin on tärkeää muistaa että käden tulee aina mennä hevosen suuta kohti, ei koskaan taaksepäin. Toinen tärkeä asia on ratsastajan istunta. Tiivis istunta tuo hevoseenkin ryhtiä eli nostaa sen muotoa hieman ylös, ja kun taas istuntaa avataan (erityisesti reisiä ja polvia) ja tuodaan vähän eteenpäin kevyemmäksi, antaa se hevosellekin mahdollisuuden venyttää ylälinjaa pidemmälle ja muotoa pyöreämmäksi. Todella usein näkee ratsastajien tekevän kädellä työtä aivan tolkuttomasti, jopa siten että hevosen pää heiluu puolelta toiselle, aikomuksenaan ratsastaa ne "pyöreään muotoon". Tuskin yksikään hevonen voi rentoutua kun päätä heilutetaan puolelta toiselle, ja siihen kun vielä lisätään ratsastajan voimakas ja tiivis istunta, on ristiriitatilanne valmis. Ratsastaja haluaisi hevosen päätä heiluttelemalla saada sen painumaan alas, ja hevonen ei yksinkertaisesti siihen pysty ratsastajan istunnan pistäessä niin paljon vastaan. Tässä tilanteessa ratsastajan tulisi rauhoittaa kätensä, tuoda niitä hevosen suuta kohti ja avata ja keventää omaa istuntaansa huomatakseen että hevonen käyttää heti tämän tilaisuuden hyväkseen ja hakeutuu pidemmälle kaulalle, kuolainta ja kevyttä kättä kohti.

Aloita alkukäyntien jälkeen hieman normaalia pidemmällä ohjalla käynnissä. Ratsasta ensin jokaiseen kulmaan käännös takaosalla siten että käännät hevosta enemmän ulkoavuilla, pitäen erityisesti sisäohjan rentona ja kevyenä. Hevosen ei tässä vaiheessa tarvitse koota itseään ennen kulmaa, tai pysähtyä kulmassa, vaan tarkoituksena on vaan alkuverryttelymäisesti siirrellä hevosen etuosaa aina kulmissa. Tee tämä jokaiseen kulmaan, ja sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista samat käännökset toiseen suuntaan. Tämän jälkeen siirry ratsastamaan hieman uran sisäpuolelle, ja tee jokaiseen kulmaan käännös etuosalla. Nyt hevosen tulee pysähtyä kulmassa, ja pysähdyksestä käännä hevosen takaosaa sisäpohkeella muutaman askeleen verran. Tee tämä jokaisessa kulmassa, sen jälkeen vaihda suuntaa ja tee samat käännökset myös toiseen kierrokseen.

Kun käyntityöskentely on tehty, aloita ratsastamalla edelleen hieman pidemmällä ohjalla, nyt siirtyen raviin ja ympyräkahdeksikolle. Alussa etene rauhallisessa kevyessä ravissa, ole erityisen huolellinen että hevonen ehtii suoristua ympyröiden välissä. Työskentele muutaman kierroksen verran kevyessä ravissa, ja sen jälkeen pysy edelleen ympyräkahdeksikolla mutta siirry nyt harjoitusraviin ja ota työskentelyyn mukaan siirtymät käyntiin. Tee siirtymiä ympyräkahdeksikolla eri paikoissa, aloittaen esimerkiksi yhdellä siirtymällä per ympyrä, ja lyhentäen siirtymiä siten että lopuksi teet kaksi tai kolme lyhyttä siirtymää per ympyrä. Näin lyhyillä siirtymillä hevosen takaosa joutuu todella töihin, sillä käyntipätkät ovat jo niin lyhyitä, että ne ovat oikeastaan vain käynnin tapailua, varsinaista käyntityöskentelyä ei juurikaan ole. Myös näissä lyhyissä siirtymäpätkissä huolehdi ympyröiden välisestä suoristuksesta, jos fuskaat siinä ei siirtymät tule onnistumaan täydellisesti. Siirtymissä pidä huolta että teet suurimman työn istunnalla ja ääniavuilla, jotta ohja ja sitä kautta hevosen suu saa olla mahdollisimman rauhassa.

Tämän jälkeen hevonen saa kävellä hetken vapaalla ohjalla.
Vapaan käynnin jälkeen työskentele hetki suoralla uralla tehden pohkeenväistöjä vasemmalle ja oikealle. Väistä ensin uran sisäpuolelle, jatka muutama askel suoraan ja väistä taas takaisin uralle. Muutaman toiston jälkeen siirry pituushalkaisijalle ja tee samat väistöt myös pituushalkaisijan molemmin puolin. Lisää väistöharjoitukseen laukannostot siten että pituushalkaisijalta tee ensin väistö oikealle, ja nosta vasen laukka suoraan väistöstä. Jatka vasemmassa laukassa linjan loppuun ja jatka vasemmassa kierroksessa laukkaa ja käänny uudestaan pituushalkaisijalle laukassa. Käännöksen jälkeen siirrä hevonen käyntiin, tee pohkeenväistö pituushalkaisijalta vasemmalle, nosta suoraan väistöstä oikea laukka ja laukkaa linjan loppuun ja käännä laukassa oikealle. Toista tämä väistö-laukkaharjoitus pari kertaa molempiin suuntiin ja sen jälkeen hevonen saa hetken taas levätä.

Seuraavaksi lähdetään tekemään laukannostoja ja nopeita vaihtoja suoralla uralla. Hevonen saa nyt olla melko korkeassa muodossa, jotta se pysyy edestä mahdollisimman kevyenä. Pidä siis huolta että ohja on riittävän lyhyt ja käsi pysyy rentona ja pehmeänä. Jos hevonen jossain tilanteessa painuu liian alas ja ehkä jopa painaa vähän kädelle, hidasta vähän tempoa istunnalla ja sen jälkeen nosta rauhallisesti etuosaa molemmilla ohjilla. Nosta vuorotellen oikeaa ja vasenta laukkaa, laukkaa aina muutama askel ja suorita pehmeä siirtymä raviin ja käyntiin. Tässäkin siirtymässä ohjalla mahdollisimman vähän työtä, istunta ja ääniapu ovat tärkeimmät avut. Kun siirtymässä käytetään mahdollisimman vähän ohjaa, on käynti heti rentoa ja uusi laukannosto voidaan suorittaa nopeasti, ja sitä tässä harjoituksessa juuri haetaan! Työskentele nopeiden laukannostojen ja -vaihtojen kanssa muutama kierros kumpaankin suuntaan, antaen hevosen välillä kävellä vapaalla ohjalla.

Kun tämä on tehty, on aika vielä työskennellä hevonen pitkässä ja matalassa muodossa kaikissa askellajeissa. Aloita ravissa, ratsastaen ravin tempo melko hitaaksi jotta hevosella on riittävästi aikaa venyttää askeltaan ja muotoaan pidemmäksi. Omalla istunnallasi on tässä tärkeä merkitys, jos hevonen ei "uskalla" venyttää linjaansa pidemmäksi, se usein johtuu siitä että puristat reisilläsi liikaa, ikäänkuin lukiten hevosen etuosan. Kun rentoutat jalkasi ja "avaat" reitesi ihan irti satulasta, huomaat että hevosesi alkaa pikkuhiljaa päästää muotoaan pidemmäksi ja matalammaksi. Muista seurata kädelläsi hevosen pään ja kaulan liikettä ja suuntaa. Kun olet saavuttanut rauhallisessa ravissa matalan ja pitkän muodon, nosta harjoituslaukka ja päästä hevonen samanlaiseen pitkään ja matalaan muotoon myös laukassa. Edelleen laukassakin rentouta jalkasi, irrota reitesi ja huomaat että istuntasi tulee "syvemmäksi", hevosen laukka muuttuu rauhallisemmaksi ja askel pidemmäksi samalla kuin kaulan muoto pitenee. Työskentele hetki laukassa, siirrä hevonen raviin, odota että muoto pysyy pitkänä myös ravissa ja vasta sen jälkeen siirrä hevonen käyntiin. Kun käynnissä muoto on pitkä ja pyöreä, siirry taas raviin ja uudestaan laukkaan. Toista tämä muutaman laukan verran molempiin suuntiin ja sen jälkeen voit ratsastaa hetken kevyessä ravissa ja sitten vaan maastoon loppukäynteihin!

Huomaatteko eron hevosen muodossa kun muutatte omaa istuntaanne? Olisi kiva kuulla fiiliksiä, erityisesti jos huomaatte että kädellä ei tarvitse tehdä yhtään mitään hevosen muodon muuttamiseksi!

Hevonen pelkää, ihan oikeasti.

Hevosen pelkoa vähätellään ihmisen toimesta varsin usein. On suoranainen ihme, mikseivät ihmiset voi "antaa" hevosten pelätä, vaan aina ihmisten pitää keksiä pelolle jokin muu selitys, joka varsin usein muuttuu muotoon "se nyt vaan kettuilee" ja "kyllä sen pitää tämä tehdä". Ajan myötä olen tullut siihen tulokseen että ihan kuin ihmiset eivät haluaisi myöntää että hevonen pelkää. Kun sanoo että hevonen kettuilee, se tuntuu antavan ihmiselle "oikeuden" pistää hevonen ruotuun, näyttää sille kuka on johtaja ja mitä näitä ikävyyksiä nyt on. En paasaa sen enempää aiheesta kuin sanomalla että hevonen ei osaa kettuilla eikä hevosen pidä tehdä yhtään mitään. Hevonen peilaa ihmistä jatkuvasti, ja tekee kaikki asiat juuri niin kuin ihminen sille näyttää.

Ellei se pelkää.

Tästä pelosta ajattelin tänään puhua, siitä miten ihminen pystyy tulkitsemaan onko hevonen oikeasti jossain tilanteessa peloissaan vai onko se mahdollisesti vaan haluton tekemään jotain asiaa. Vaikka hevonen ei kettuilekaan, on se kuitenkin niin mukavuutta rakastava eläin, että mieluiten valitsee sen helpoimman reitin. Eli, sovitaanko että tästä eteenpäin on kaksi vaihtoehtoa jos hommat ei suju, joko hevonen pelkää tai on vain haluton tekemään asioita. Ei siis enää kettuilevia hevosia ja väkivaltaisia ihmisiä, eihän?

Pelon merkit

Kun hevonen pelkää, tunnet sen sydämen lyövän nopeammin ja voimakkaammin kuin normaalisti. Sinun ei tarvitse mitata sen sykettä, huomaat kyllä vähän kauempaakin jos hevonen pelkää, sen hengitys kiihtyy ja katse muuttuu levollisesta pelokkaaksi, silmistä tulee "teelautasen kokoiset". Jos olet ratsailla, tunnet hevosen voimistuneet sydämenlyönnit satulaan asti, ja hiljaisessa ympäristössä ne sydämenlyönnit ihan kuuleekin! Itse olen muutaman kerran kohdannut hevoseni kanssa peuran tai hirven, ja silloin hevosen sydämenlyönnit kyllä tuntuivat ja kuuluivatkin!
Kun olet ratsailla ja vaikka maastossa ja hevonen havaitsee jonkin pelottavan asian ja tunnet sydämenlyöntien kiihtyvän, jos hevonen on pysähtyneenä, silloin on syytä vain istua itse hiljaa mutta ryhdikkäänä, pitäen ohjat tuntumalla mutta paineistamatta hevosta. Hevosen tulee antaa katsoa pelon kohdetta "molemmilla silmillä" joten älä estä hevosen pään ja kaulan liikettä. Jos paineistat hevosta avuilla tässä tilanteessa, se luultavasti reagoi niihin vastustamalla niitä voimakkaasti. Kun hevonen on tutkaillut pelon kohdetta riittävän pitkään, ja sinä olet ollut koko ajan rohkeampi hevosta (psyykkisesti siis) on teidän mahdollista päästä pelottavan kohteen ohi ilman suurempia ongelmia.
Pitää kuitenkin muistaa että hevosta ohjaavat saaliseläimen vaistot, joten oletettavaa on että hevonen ohittaa pelon kohteen hieman normaalia reippaammin, tästä hevosta ei saa rankaista, vaan pysyttävä vaan kyydissä. Seuraavalla kerralla ohitus on varmasti rauhallisempi.

Joskus pelottava asia voi olla ihan kentällä tai maneesissakin, se voi olla mitä tahansa aina varjosta estetolppaan tai aidalla roikkuvaan takkiin, loimeen tai oikeastaan ihan mihin vaan. Jos et vielä ole noussut hevosen selkään, kannattaa sinun taluttaa hevonen pelon kohteeseen, katselkaa sitä sekä vasemmalta että oikealta puolelta, anna hevosen koskettaa pelottavaa asiaa jos se niin haluaa tehdä. Pääasia että et ahdista hevosta tässä tilanteessa millään tavalla, se ei johda muuhun kuin luottamuksen häviämiseen, ja sitä me emme halua. Kun pelon kohde on todettu vaarattomaksi maastakäsin, voit nousta selkään, mutta varaudu siihen että voit joutua käymään saman prosessin läpi vielä selästäkin. Usein nimittäin on niin että hevonen luottaa maassa olevaan ihmiseen enemmän kuin selässä olevaan, tämä johtuu ainoastaan ihmisen omasta psyykestä (ihminen jännittyy hevosen selässä enemmän). 

Pelon kohteet

Hevosen pelon kohteita on kahdenlaisia, niitä jotka ihminen näkee ja niitä joita ihminen ei havaitse.
Ne jotka ihminen näkee tuntuvat meistä usein merkityksettömiltä, mutta hevosen maailmassa ne ovat varsin mainittavia. Olkoon se sitten postilaatikko, kivi, kanto, muovipussi, iso tai pieni eläin, ihan mikä tahansa. Ratsastajan tulee tässä tilanteessa olla hevosta rohkeampi, mutta ei kuitenkaan pidä aliarvioida pelon kohdetta. Hevonen ei ymmärrä pelon kohteen vaarattomuutta ennen kuin se on saanut sen itse, ratsastajan avustuksella, todeta, ja vielä sen jälkeenkin se luultavasti suhtautuu kohteeseen epäillen. Tässä nousee ratsastajan rooli todella tärkeäksi, sillä ratsastajan rohkeuden pitää voittaa hevosen rohkeus, joka ikinen kerta.

Toisenlainen pelon kohde on se jota ihminen ei havaitse. Oletko joskus ihmetellyt miksi hevosesi jännittyy vaikka maastossa aina samassa kohtaa? Kyseessä voi olla esimerkiksi tien alta menevä ojarumpu, jossa virtaa vähän vettä. Siitä tuleva ääni on niin vaimeaa että ihminen ei sitä kuule, mutta hevonen vaistoaa "erikoisuuden" tiessä ja on erityisen tarkka askelistaan siinä kohtaa! Samoin hevonen havaitsee vaikka pellolla myyrän kolot tms. ja saattaa kiertää tietyn kohdan kaukaa, vaikka ratsastaja ei niin haluaisikaan. Näissä tapauksissa ratsastajan tulee vaan mukautua hevosen liikkeisiin ja luottaa siihen että tässä kohtaa hevonen tietää ratsastajaa paremmin.


Ihan oman osionsa ansaitsee mielestäni kilpailutilanteessa ilmenevä pelko. On totta että uusi paikka, kisatilanteen erikoisuudet (kovaäänisistä pauhaava musiikki, ihmispaljous, erikoisesteet ja valkoiset kouluaidat) ovat hevoselle ihan todellisia pelon kohteita, mutta pelosta yli pääseminen kisatilanteessa on valitettavasti hieman vaikeampaa kuin kotona. Tämä johtuu tietysti ratsastajan jännityksestä, johon on vaikea löytää muuta lääkettä kuin rutiini. Kisatilanteiden simulointi kotioloissa on todella hyvä keino totuttaa hevosta (ja itseäsi) näihin jännittävyyksiin. Käytä myös hyödyksesi aidot kisapaikat, esimerkiksi jos kotitallillasi järjestetään kilpailut, mutta et itse osallistu niihin, vie hevosesi kuitenkin kisapaikalle ihmettelemään hulinoita. Jos saat kisajärjestäjiltä luvan, hyödynnä sama tilanne myös ratsain, vaikkapa verryttelyyn osallistuen. Joskus omalta talliltasi saattaa lähteä yksi hevonen kisoihin, mikset silloin kysyisi pääsetkö hevosesi kanssa mukaan "seuraneidiksi" ja samalla pääset totuttamaan hevostasi uuteen paikkaan ja uusiin kisatilanteisiin. Nuoren hevosen raahaamista kaikenlaisiin kissanristiäisiin aina patistetaan tekemään, mutta kyllä se minun mielestäni on aivan yhtä tärkeää puuhaa myös aikuisemman hevosen kanssa.

Pelon kanssa eläminen

Hevonen ei milloinkaan lakkaa pelkäämästä, mutta se ei silti tarkoita sitä että hevonen ei saisi kohdata pelkoa milloinkaan. Jos hevosta pidetään "pumpulissa" ovat reaktiot hevosen pelästyessä aina vahvemmat ja vaarallisemmat. Välillä huomaan että talleilla ei suvaita minkäänlaista liikehdintää katsomossa tai tallinpihalla kun hevosella ratsastetaan kentällä tai maneesissa. Sen yhden kerran kun joku sureva omainen katsomossa aivastaa, on se hevoselle yhtä kuin taivas putoaisi niskaan. Ja kyllä se sureva omainenkin saa aika nihkeitä katseita osakseen, vai mitä? En tietenkään tarkoita että katsomossa pitäisi bailata ankarasti, mutta kyllä ratsukoiden pitää tietyllä tavalla tottua normaaliin arkeen kuuluviin ääniin ja liikkeisiin, jotta reaktiot niihin pienenevät ajan myötä. Ja meidän ratsastajien on vaan opittava pysymään hevosen kyydissä myös niissä poikkeuksellisissakin tilanteissa.

Kaikkiin pelottaviin kohteisiin totuttelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta harrastuksen turvallisuuden vuoksi totuttelua pitää tehdä joka ikinen päivä.

Tähän loppuun pitäisi saada tiivistettyä hevosen pelon kanssa eläminen...

No, sanotaan vaikka niin että ratsastajan on kaikissa tilanteissa kyettävä olemaan hevosta rohkeampi ja tuettava hevosta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Älä pelkää pelkoa, mutta älä myöskään ruoki sitä!

Miten teillä eletään pelon kanssa?