Tuntisuunnitelma; ympyrä- ja volttikahdeksikko

Tällä tunnilla keskitytään työskentelemään pääsääntöisesti ympyrä- ja volttikahdeksikolla, joten tiedossa on paljon taivutuksia ja askeleen pituuden muutoksia.

Alkuverryttelyssä otetaan ensimmäisenä haltuun kulmien ratsastus. Tämä siksi, että kulmien ratsastus on helpoin keino saada hevonen kuuliaiseksi kääntäville avuille. Aloita ensin käynnissä, siten että ratsastat aina huolellisesti kohti kulmaa, mutta pysäytä hevonen kulmassa, ennen kuin olet kääntänyt sitä askeltakaan. Kun hevonen seisoo rauhassa paikallaan, käännä hevonen kulmassa sisäohjan ja ulkopohkeen avulla. Tämä harjoitus lähinnä huolehtii siitä että hevonen odottaa kulmassa ratsastajan kääntäviä apuja, olet varmasti huomannut että tosi usein hevonen kääntyy kulmassa ihan itse, ennen kuin ratsastaja on ehtinyt tehdä elettäkään kulman ratsastamiseksi. Kun hevonen kääntyy näin oma-aloitteisesti, se ei todellakaan tee kulmaa "oikein" vaan menee sieltä mistä aita on matalin, eli luultavasti etupainoisena ja kaatuen hieman sisällepäin.

Kun olet työskennellyt parin kierroksen ajan kulmissa pysähtyen ja kääntyen, kumpaankin suuntaan, otetaan vielä vähän kulmatyöskentelyä. Nyt kävellään kulman läpi, ei siis pysähdytä, mutta kiinnitetään tarkempaa huomiota itse käännökseen. Kun lähestyt kulmaa, lyhennä käyntiä hieman, ja keskity kääntämään hevonen kulmassa käyttäen enemmän ulkoapuja. Eli voit jopa ajatella että ulkoavut hieman "työntävät" hevosen kulman käännökseen, sisäohja ainoastaan vähän asettaa ja näyttää suuntaa mutta itse käännös lähtee ulkoavuista. Näin kääntäen hevosen tuli astua vähän etujaloillaan ristiin. Käännöksen hahmottamista saattaa helpottaa se, että ajattele ratsastavasi kulmat vähän samalla tavalla kuin tekisit takaosankäännökset. Tee tämäkin harjoitus parin kierroksen ajan kumpaankin suuntaan, ja kun olet itse tyytyväinen kulmien ratsastukseen, voit siirtyä verryttelemään hevosta kevyessä ravissa. Tämä kulmassa kääntäminen ja tuo aiempi kulmaan pysähtyminen tuottavat yhdessä allesi apujasi odottavan, tasaisella ulko-ohjan tuntumalla kulkevan tyytyväisen, itsensä kantavan hevosen! Ei hullumpi tunne vai mitä?!

Kun aloitat verryttelyn ravissa, jätä hetkeksi kulmat rauhaan, ja tee kulmien tilalle loivat kaarteet. Tämä tehdään sen takia että annetaan hevoselle ensin riittävästi aikaa vertyä myös ravissa, ennen kuin lähdetään ratsastamaan sille vaikeita tehtäviä, eli tarkkoja kulmia ravissa. Kun hevonen on saanut ravata rennossa, rauhallisessa ravissa (pysyen kuitenkin pohkeen edessä) molempiin kierroksiin, voit ottaa ohjan vähän lyhyemmäksi, ja lähteä työskentelemään tarkkoja kulmia myös ravissa. Tee siten että aina pari metriä ennen kulmaa istu alas perusistuntaan ja kokoa ravia hieman. Varmista että sisäpohkeesi on hevosen kyljen lähellä, mutta ei purista ja vie oma katseesi käännöksen suuntaan. Kulmassa aseta hevosta sisäohjalla, samalla hieman sillä kääntäen ja tue käännöstä ulkopohkeella, joka on omalla paikallaan heti satulavyön takana. Muista säilyttää ulko-ohjan tuki, joka säätelee asetusta. Sisäpohje on satulavyön kohdalla, tarjoten hevoselle tuen jonka ympärille se saa taipua. Ole tarkkana ettei sisäpohje jännity tai siirry liian taakse, sillä se pakottaa hevosen väistämään pohjetta. Jälleen kerran oikein ratsastettu kulma tuntuu siltä kuin hevonen astuu etujaloillaan hieman ristiin, taipuu loivasti kropastaan ja kokoaa itseään hieman nousten aavistuksen ryhdikkäämmäksi. Kulman jälkeen myötää sisäohjasta ja rohkaise hevosta sisäpohkeella taas normaaliin raviin. Tämä lievä eteenratsastus auttaa hevosta myös suoristumaan nopeammin. Ratsasta molempiin suuntiin kulmat ravissa huolellisesti, ja kun hevosesi toimii kulmissa riittävän herkillä avuilla, voit siirtää sen käyntiin ja antaa sille hetkeksi vapaat ohjat.

Välikäynnin jälkeen siirrytään ratsastamaan varsinaista tehtävää, eli kahdeksikkoja. Aloita ratsastamalla ensin käynnissä ympyräkahdeksikkoa siten että ympyrät ovat halkaisijaltaan noin 15 metriä. Ensin tarkista ratsastettava tie, eli ympyröiden pitäisi pysyä joka kierroksella samankokoisena ja hevosen käynnin askeleen tulisi olla pitkää ja matkaavoittavaa. Sisäohja asettaa ja taivuttaa aivan loivasti, ulkopohje huolehtii että takaosa pysyy samalla uralla etuosan kanssa. Kiinnitä erityistä huomiota myös ympyröiden välissä tehtävään suoristukseen ja suunnanmuutokseen, sillä ellei hevosesi suoristu riittävän ajoissa, ei asetus ja taivutus uuteen suuntaan myöskään onnistu ajoissa. Tarvittaessa voit vähän jopa venyttää suoristuksen ratsastamista, älä siis hätäile ympyröiden vaihdon kanssa.

Kun olet saanut homman kuntoon näillä isoilla ympyröillä, työskentele seuraava kahdeksikko pienemmillä ympyröillä, halkaisijaltaan noin 10 metriä, eli volttikahdeksikolla. Pysy koko ajan siis samalla paikalla, mutta muuta ympyröiden kokoa nyt pienemmäksi. Kun työskennellään volttikahdeksikolla, tulee taivutuksen olla hieman jyrkempi ja voit myös koota käyntiä hieman. Nyt istuntasi joutuu siis tekemään hieman enemmän töitä, kootessaan käyntiä, ja sisäohja huolehtii jyrkemmästä taivutuksesta, yhdessä ulkopohkeen kanssa.

Lyhyesti, on siis tarkoitus työskennellä isolla ympyräkahdeksikolla isossa askeleessa ja loivassa taivutuksessa ja pienemmällä, volttikahdeksikolla kootussa askeleessa ja jyrkemmässä taivutuksessa. Käytännössä on vain omasta mielikuvituksesta kiinni miten hyödynnät nämä kahdeksikot ratsastuksessasi, mutta tässä muutama hyväksi havaittu esimerkki:

Työskentele käynnissä ja ravissa siten että ratsasta toinen ympyrä isokokoisena, eli loivalla taivutuksella ja pitkällä askeleella, ja kun vaihdat ympyrää, ratsasta toinen ympyrä pienempänä, jyrkemmällä taivutuksella ja kootummassa askeleessa. Näin saat hevosen vastaamaan apuihisi todella nopeasti ja tehokkaasti, muista vaan olla erittäin huolellinen ympyröiden välisessä suoristuksessa. Varsinkin nyt kun ympyröiden erot ovat suuret, niin taivutuksen kuin kokoamisasteen osalta, on suoristus ja sen aikana tehtävät valmistelut todella tärkeitä. Muista vaihtaa välillä pienen ympyrän paikkaa, jotta tulee tehtyä taivutuksia myös toiseen suuntaan. Eli jos olet aiemmin tehnyt ison ympyrän C päätyyn, ja pienen ympyrän L päätyyn niin muuta välillä niin että teet pienen ympyrän C päätyyn.

Kun siirryt ratsastamaan ympyräkahdeksikkoa laukassa, on siinäkin variaatioita vaikka kuinka paljon. Voit ratsastaa ensin molemmat ympyrät isona, siten että keskellä vaihdat laukan käynnin tai ravin kautta tai jopa suoraan askeleessa. Kun laukanvaihto on kunnossa, eli hevonen vaihtaa nopeasti uuteen laukkaan, voit ratsastaa toisen ympyrän pienempänä, aivan kuten käynnissä ja ravissakin, kootummassa askeleessa.

Kun haluat saada laukan avulla hevosta jumpattua paremmin, tee siten että ratsasta kahdeksikon pieni ympyrä myötälaukassa, ja suuri ympyrä vastalaukassa, eli älä vaihdakaan laukkaa suoristusvaiheessa. Voit käydä lukemassa vinkkejä vastalaukan ratsastamiseen täältä. Vastalaukassa on tärkeää tukea hevosta kevyesti sisäpohkeella ja säilyttää loiva asetus sisäpuolelle, ja istunnan kanssa on tärkeää olla menemässä aina laukan suuntaan, eli jos laukkaat vasemmassa kierroksessa oikeaa laukkaa, ole istuntasi tai jopa tarkemmin rintakehäsi kanssa "menossa" oikealle, näin ollen istuntasi sijoittuu hevosen selässä oikein.

Myös askellajien muutokset volttien tai ympyröiden välissä ovat hyvää harjoitusta, ratsasta toinen iso ympyrä ravissa, keskellä siirrä hevonen käyntiin, ja tee toinen ympyrä pienenä, kootussa käynnissä. Sama juttu toimii tietysti myös laukan avulla, eli voit laukata isoa ympyrää isossa askeleessa ja keskellä siirrä hevonen raviin tai käyntiin, ja työskentele toinen ympyrä pienenä, kootussa askeleessa. Pienen ympyrän jälkeen nosta laukka kootusta askeleesta ja laukkaa taas iso ympyrä loivassa taivutuksessa ja isossa askeleessa.

Ja kuten sanoin, vain mielikuvitus on rajana, voit myös lisätä ympyröiden väliin pysähdyksen ja peruutuksen, jos tuntuu esimerkiksi siltä että työskentelyn aikana hevonen häviää pois avuilta, eli ei vaikka vastaa pidätteisiin riittävän herkästi.

Välillä saattaa myös käydä niin että et ehdi saada taivutusta tai askeleen pituuden muutosta aikaiseksi puolikkaan tai kokonaisen ympyrän aikana, silloin on syytä jatkaa vielä samalla ympyrällä työtä vaikka toinen kierros, ennen kuin vaihdat ympyrää. Pyritään siis aina siihen että jokainen tehtävä tehdään huolella loppuun asti ennen siirtymistä uuteen.

Kun tunnin työskentely tapahtuu pääsääntöisesti ympyröillä, ja vielä varsin paljon työtä vaativilla ympyröillä, on todella tärkeää osata lukea hevosta ja antaa sille riittävän usein lepotaukoja vapaan käynnin muodossa, suoralla uralla. Kun hevonen alkaa vähän painaa kädelle tai jopa nyppiä ohjaa pois käsistäsi, on se usein merkki siitä että hevonen alkaa väsyä, ja silloin on tärkeää antaa sen levätä, vaikka ihan muutaman kierroksenkin ajan.

Kun varsinainen ympyrätyöskentely on saatu tehtyä, loppuverryttele hevonen sekä laukassa kevyessä istunnassa että kevyessä ravissa isolla uralla tai vaikka maastossa, jotta hevonen saa venyttää kroppaansa kunnolla lopussa. Siihen on hyvä lopettaa, loppukäynnit maastossa ja ratsukolla hyvä mieli!!!

Ja koska tämä on ensimmäinen kirjoittamani tuntisuunnitelma pitkiin aikoihin, pyydän teiltä nyt vähän apua, onko teksti edelleen ihan ymmärrettävässä muodossa, vai haluatteko vielä tarkempaa selostusta onnistuaksenne ratsastamaan tämän suunnitelman mukaan? Sitä kummasti kirjoitustaito vähän ruostuu näin pitkän tauon jälkeen, ja varmasti kestää hetken päästä taas normaaliin tekstintuottamiseen takaisin!

Oikein hyviä treenejä kaikille!

Sari

Ratsastuksen EM, keep Marko talking!

Hah, niin se vaan tämäkin hiljaisuudessa liian pitkän aikaa viettänyt blogi taas täältä nousee, nyt on aikaa tärkeille asioille ja tämä on yksi niistä.

Ennen kuin palataan takaisin normaaliin päiväjärjestykseen tuntisuunnitelmien pariin, on pakko puhua muutama sana parhaillaan käynnissä olevista ratsastuksen EM-kisoista.

Varmasti tekin olette istuneet Areenan ääressä kädet kyynärpäitä myöten ristissä seuraten suomalaisratsukoiden suorituksia, hengittäen ensimmäisen kerran vasta lopputervehdyksessä! Näin ainakin itse huomaan tekeväni.

Eikä yhtään haittaa että kouluratsastuksessa Henri Ruoste superkevyellä ratsastuksellaan, upeasti liikkuvalla hevosellaan siivitti tiensä henkilökohtaiseen finaaliin!

Itse kiinnitin kisoja katsoessani erityistä huomiota hevosten rentouteen ja ratsastajan apujen käytön keveyteen, eli tuijottelin hevosten korvia, silmiä, suuta, häntää ja ratsastajien istuntaa. Niin varmasti tekin! Näyttävät liikkeet vievät fiilistä pois jos hevonen tekee ne jännittyneenä tai ratsastaja joutuu käyttämään voimaa niiden aikaansaamiseksi. Hyvän ratsastuksen katsominen on kannattavaa. Piste.

Asia joka erityisesti lämmittää mieltä on Marko Björsin huikea selostus. Markolla on erityinen kyky kommentoida ratsastusta todella laajalle yleisölle, riippumatta siitä onko ruudun ääressä hevosalan ammattilainen tai hevosista mitään tietämätön tyyppi. Jotenkin Marko pystyy samaan lauseeseen yhdistämään timanttista tietoa hevosihmisille ja selkeästi selostamaan ummikoille mitä radalla juuri nyt tapahtuu, tai miten hevonen toimii tai mitä ratsastaja tekee tai hänen tulisi tehdä juuri nyt.

Itselleni jäi tunne kuin olisin ollut huippuvalmennuksessa tai koulukisoissa erittäin asiantuntevan tuomarin sihteerinä, ja oli todella hieno saada tarkistettua myös omaa silmääni mitä tulee ratsukoiden suoritusten arviointiin.

Suuri kiitos Ylelle että olette ottaneet ratsastusta taas vähän lisää mukaan ohjelmistoon, ja erityiskiitos Markolle sinne isolle kirkolle!

Ja koska positiivinen palaute on paras tae palvelun jatkumiseksi, oli aivan pakko laittaa palautetta sekä Markolle että Ylelle, teethän sinäkin niin! Jos haluat saattaa palautteesi suoraan Ylelle oikealle henkilölle, voin välittää sinulle sähköpostilla hänen yhteystietonsa. Laita siis mulle meiliä vasenkarisari@gmail.com niin saat paluuviestissä Ylen tuottajan yhteystiedot!

Miten ikinä selviämme huomisen finaalin jännityksestä???

Tuntisuunnitelma; tilanne haltuun volteilla

Tällä tunnilla keskitytään volttien ratsastamiseen. Voltit, samalla tavalla kuin kulmatkin, ovat näin paperilla todella helppoja asioita, mutta toisaalta, niiden ratsastaminen monesti unohtuu tosielämässä.
Moni varmasti nyt tuntee piston sydämessään, kun sanon että eikö aika usein tulekin voltti ratsastettua vain "pakollisena ympyränä" ja kulma nyt vaan on paikka jossa hevonen kääntyy automaattisesti, välttääkseen aitaan törmäämisen. Tämän tunnin jälkeen on suorainainen ihme jos hevosen lavat eivät ole hallussa!

Rakennan tämän tuntisuunnitelman nyt vähän eri tavalla kuin aiemmin. Kirjaan tunnin tehtävät ja loppuun lisään niihin erilaisia variaatioita, jotta voit itse, oman tasosi mukaisesti, vähän muokata suunnitelmia.

Alkuun tietysti pidetään huolta että hevonen on saanut kävellä vapaalla ohjalla riittävän pitkään, ja aloitetaan tunti käynnissä tehtävillä harjoituksilla.

Ensimmäiseksi ratsasta uraa pitkin ja ratsasta jokainen kulma huolellisesti. Kulmien ratsastaminen on käyty läpi täällä. Se kannattaa käydä lukemassa ja tekemässä ihan käytännössäkin, jotta kulman ratsastaminen tulee sinulle "automaatioksi".

Kun olet ratsastanut yhden kierroksen ajan kulmat huolellisesti, lisää harjoitusta niin että tee jokaisen sivun keskelle voltti. Voltin ratsastamisessa on tärkeää olla yhtä tarkka kuin kulmissa, jos tuntuu että hevonen karkaa avuilta voltilla, ratsasta se samalla tavalla kuin ratsastat kulman, voit jopa jakaa voltin 2 tai 4 kulman ratsastukseen, ja kun hevonen on varmasti avuilla myös voltilla, voit "pienentää" apuja ja ratsastaa voltin "normaalisti".

Ratsasta yhden kierroksen ajan siis sekä kulmat että voltit huolellisesti, ja nyt olet jo tehnyt käännöksiä aika monta lyhyessä ajassa! Vaihda suuntaa ja tee harjoitus samalla tavalla, eli ensin pelkät kulmat, ja kierroksen jälkeen sekä kulmat että voltit.

Tämän jälkeen verryttelyä kevyessä ravissa, ja ravissa aloitetaan tekemällä pääty-ympyrät kumpaankin päätyyn. Muista että yhä edelleen ratsastetaan tarkat kulmat, tosin raviverryttelyn alussa voit tehdä ensin kulmista hieman loivemmat, mutta hevosen verryttyä tuo kulmien ratsastus takaisin tarkalle tasolle.

Kun olet ratsastanut muutaman kierroksen ravissa tehden pääty-ympyrät, lisää harjoitukseen voltit. Tee siten että kun ratsastat pääty-ympyrää, tee ympyrän avoimelle sivulle voltti toiseen suuntaan ja palaa sen jälkeen pääty-ympyrälle toiseen suuntaan. Eli, jos ratsastat vasemmassa kierroksessa, tee pääty-ympyrä vasemmalle, ja ympyrän avoimella sivulle käännä hevonen voltille oikealle. Ole huolellinen että suoristat hevosen huolellisesti ennen kääntymistä uuteen suuntaan voltille.

Työskentele näin muutama kierros kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen voit antaa hevosen kävellä hetken vapaalla ohjalla.

Käynnin jälkeen voit jatkaa voltti- ja kulmatyöskentelyä siten että aloita käynnissä, tee kokorataleikkaa jokaisella kierroksella, kummastakin päädystä käännät siis lävistäjälle, eli käytännössä teet "kahdeksikkoa" mutta tarkoilla kulmilla. Tee aina lävistäjän keskelle voltti siihen suuntaan josta lähdit lävistäjälle. Jos esimerkiksi olet vasemmassa kierroksessa, ja käännät hevosen lävistäjälle, tee lävistäjän keskellä voltti vasemmalle. Ja siitä kun suunta vaihtuu, niin seuraava voltti kääntyy lävistäjältä oikealle.

Lävistäjällä tehtävässä voltissa on todella tärkeää pitää hevosen lavat hallussa, sillä pienikin lipsahdus vie voltin lävistäjän linjan yli. Voi olla jopa tarpeen merkata lävistäjän keskikohta jollain merkillä, jolloin itsellesi sen hahmottaminen on helpompaa. Pitää olla siis erityisen tarkkana että voltti alkaa ja päättyy samaan paikkaan. Jos käy niin että hevonen livahtaa ulkoapujesi ohi lävistäjän voltilla, tee heti perään uusi voltti ja korjaa tilanne.

Työskentele tässä harjoituksessa muutaman kierroksen ajan käynnissä, ja kun tunnet että käännökset (sekä kulmat että voltit) ovat hallussa, siirry harjoitusraviin ja tee sama harjoitus ravissa. Sen jälkeen voit antaa taas hevosen levätä hetken.

Vielä harjoitus laukassa. Käyntitauon jälkeen siirrytään laukkaan, ja tee alussa isoa ympyräkahdeksikkoa laukassa siten että suoralla linjalla ympyröiden välissä vaihda laukka joka ravin tai käynnin kautta tai suoraan. Tämä ympyräkahdeksikko toimii ikäänkuin verryttelynä kohti laukkaharjoitusta.

Verryttelyn jälkeen siirrytään ratsastamaan toiseen päätyyn, ja nosta ensimmäiseksi myötälaukka ympyrällä. Ratsasta kierros ympyrällä, ja toisen kierroksen aikana, käännä hevonen voltille ympyrän avoimelta sivulta, eli samalla tavalla kuin alkuverryttelyssä. Ratsastetaan kuitenkin voltti myös myötälaukassa, eli vaihda laukka haluamallasi tavalla avoimella sivulle, ennen voltille kääntymistä. Voit ratsastaa voltillakin 2 kierroksen ajan, jotta varmasti saat avut siinäkin läpi. Ja voltin jälkeen taas vaihto uuteen myötälaukkaan, kääntyessäsi ympyrälle.

Tee tätä harjoitusta muutama kierros kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen voit tehdä vielä alun lävistäjä-voltti-harjoituksen laukassa. Eli harjoituslaukka, käänny päädystä lävistäjälle, tee lävistäjän keskelle voltti myötälaukassa, voltin jälkeen vaihda laukka ja jatka lävistäjä loppuun ja taas seuraavan lävistäjän keskellä voltti myötälaukassa.

Kun olet tehnyt tämän harjoituksen muutaman kierroksen ajan, voit verrytellä hevosen ravissa, ja pikkuhiljaa lopetella!

Ja sitten niitä variaatioita:

Kulmien ja volttien ratsastaminen tulee astetta haastavammaksi, kun teet ne uran sisäpuolella. Silloin aita ei korvaa ulkoapujasi, vaan joudut todella ratsastamaan myös ulkoavut läpi jatkuvasti.

Voit muuttaa voltteja siten että aina kun teet voltit (missä tahansa askellajissa) tee ne kootussa askellajissa.

Laukkaharjoituksessa tee pääty-ympyrä vastalaukassa, ja avoimella sivulla oleva voltti myötälaukassa, eli tässä variaatiossa laukkaa ei vaihdeta.

Voit myös lisätä voltteihin muutaman pohkeenväistöaskeleen, eli tee aina voltin sisällä muutama askel väistöä takaosalla. Ajoita väistöaskeleet voltin puoleen väliin, jotta ehdit saada hevosen takaosan taas uralle ennen voltin päättymistä.

Kun teet lävistäjäharjoitusta laukassa, voit tehdä siten kun teet volttia lävistäjän keskelle, vaihda laukka voltin jälkeen lävistäjällä ja käännä heti uudelle voltille toiseen suuntaan. Teet siis volttikahdeksikon vaihtaen laukan, ja kun lävistäjä päättyy, olet automaattisesti myötälaukassa.

Oikein hyviä treenejä kaikille, otetaan yhdessä tilanne haltuun!!!

Hevosen esteälyn kehittäminen

Esteratsastus on ainakin omasta mielestäni todella teknistä ja vaikeaa, aina pitää olla mittailemassa estevälejä lähes sentin tarkkuudella ja sitten pitää varmistaa että hevonen tulee esteelle juuri oikeassa tempossa, ja hevoselle pitää vielä kertoa se oikea ponnistuspaikkakin ja tämän lisäksi pitäisi vielä saada se hyppykaarikin juuri ideaaliksi.

Huh huh, siinä on työtä kerrakseen, nostan hattua kaikille esteratsastajille mutta uskallan vähän myös haastaa teitä! Mitä jos kehitettäisiinkin sitä hevosen esteälyä sen sijaan että tehdään liikaa asioita hevosen puolesta? Eikö ratsastamisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista ja perustua mahdollisimman pieniin ja yksinkertaisiin apuihin? Enkä varmaan ole väärässä jos väitän että kaiken (myös esteratsastuksen) perustana on huolellinen perusratsastus, joku sitä myös kouluratsastukseksi kutsuu?!

Postauksen otsikon mukaisesti tässä keskitytään harjoituksiin joilla pyritään kehittämään hevosen esteälyä. Esteäly tarkoittaa sitä että hevonen pystyy ratkaisemaan esteratsastuksessa esiintyviä haasteita ilman ratsastajan jatkuvaa apua. Näitä voivat olla esimerkiksi sopivan tempon, sopivan askelpituuden ja sopivan ponnistuspaikan löytäminen. 

Ja jos mietit mistä tiedät onko hevosellasi esteälyä vai ei, on se helppo testata aivan yksinkertaisella harjoituksella. Rakenna joko pysty- tai okserieste ja lähesty sitä aivan normaalisti, kuten yleensäkin hyppäät. Sen sijaan että esteen lähestyessä tekisit paljon töitä hevosen puolesta liittyen esimerkiksi ponnistuspaikan löytämiseen, jätäkin se tällä kertaa vähän yksin. Pidä kuitenkin ohjat ja pohkeet tuntumalla, mutta anna hevosen lähestyä estettä itse valitsemassaan tempossa ja hypätä itse valitsemastaan paikasta. Jos hevosesi automaattisesti korjaa askelpituuttaan ja löytää ideaalin ponnistuspaikan pudottamatta estettä, on hevosellasi ainakin kohtalaisesti esteälyä!
Jos se taas rämähtää esteeseen, hyppää joko liian juuresta tai liian kaukaa, huonossa tempossa, on se merkki siitä että esteälyä ei juurikaan ole, ja hevonen odottaa ratsastajan tekevän kaikki päätökset sen puolesta.

Aivan liian usein estekisoissa tai -valmennuksissa kiinnitän huomiota mm. seuraaviin asioihin:

- ratsastaja istuu aivan vinossa, jolloin hevonen ei pysty liikkumaan suorana, eikä näin ollen pysty ottamaan riittävästi painoa takajaloilleen.
- ratsastajalla on aivan liian pitkät jalustimet, jonka johdosta hän ei pysty nousemaan kunnolla kevyeen istuntaan eikä hevosen selkä saa riittävää vapautta.
- ratsastajalla on aivan liian pitkät ohjat, jonka johdosta ratsastaja joutuu pidätteitä tai käännöksiä tehdessään vetämään ohjasta taaksepäin, jolloin käden jousto häviää ja hevosen rytmi rikkoontuu.
- ratsukko ei työskentele kaarteita kunnolla, vaikka siellä kaarteissa se laukka rakennetaan. Usein käy niin että esteen linjalla ratsastaja yhtäkkiä huomaa että hevosen laukka ei tule riittämään esteen ylitykseen tai sen laukka on liian nopeaa ja hän joutuu joko patistamaan voimakkaasti pohkeella ja pidättämään, joka juuri ennen estettä tehtynä rikkoo hevosen luontaisen rytmin ja tasapainon ja näin ollen hyppy kärsii.

Miten helppoa esteratsastus olisikaan jos nuo haasteet olisi selätetty!

Jos nyt ei tässä postauksessa keskitytä noihin ratsastajan istuntaan liittyviin haasteisiin, vaan otetaan käsittelyyn muutama harjoitus joilla saat parannettua hevosen esteälyä. Näiden harjoitusten pyrkimyksenä on siis saada ratsastaja tekemään vähemmän ja haastaa hevosta katsomaan ja miettimään asioita enemmän itse.

Ennen varsinaisiin harjoituksiin menemistä, huomautan, että ainoastaan huolellinen perusratsastus siten että hevonen on koko ajan avuilla, on ainoa oikea tie onnistumiseen myös esteratsastuksessa, mutta näillä muutamalla harjoituksella voidaan hetkellisesti "oikoa" kulmia ja saada hevosen älykkyystasoa nostettua ja tätä kautta oma ratsastamisesikin yksinkertaistuu.

Mikäli hevosesi pyrkii ryntäämään esteelle, voit "jarruttaa" sitä rakentamalla aivan tavallisen pystyesteen ja päällimmäisen puomin päälle kahdesta puomista V-kirjaimen. Puomien väli esteen päällä on noin hevosen levyinen, eli hevonen laukkaa esteelle V-kirjaimen avoimesta päästä, jonka on oltava noin 2 hevosen levyinen.

Tämä harjoitus pistää hevonen hieman hidastamaan tempoa, sillä rakennelma on hieman haastavan näköinen, ja hevosen pitää tosissaan pohtia miten siitä selviäisi. Ratsastajan tehtävänä on tuoda hevonen esteelle mahdollisimman suorana ja hyvässä tempossa, siten että esteen linjalla ratsastaja ei häiritse hevosta vahvoilla pidätteillä vaan jätetään se hevosen hommaksi, unohtamatta kuitenkaan ohjalla pidettävää tukea.

Esteen ollessa hieman erikoisen näköinen, tulee ratsastajan kuitenkin pitää pohkeet lähellä hevosen kylkiä ja käyttää niitä tarvittaessa hyvinkin nopeasti, jos hevonen yhtään epäröisi esteen ylitystä. Kannattaa myös varautua siihen että hevonen saattaa varsinkin ensimmäisillä kerroilla hypätä esteen hyvinkin reilulla ilmavaralla, joten myötäys kädellä tulee mitoittaa sen mukaan.

Muutaman kerran jälkeen hevonen rentoutuu tämänkin estetyypin hyppäämiseen, ja ratsastaja pääsee paremmin vaikuttamaan hevoseen joka ei enää ryntää jännittyneesti esteelle. Pikkuhiljaa nuo apupuomit kannattaa jättää pois ja testata miten pehmeästi hevonen vastaa pidätteeseen. Jos taas sama vanha ryntäily jatkuu, ota puomit uudestaan käyttöön.



Toinen haaste liittyy hevosen takaosan käyttöön ja oikean ponnistuspaikan löytämiseen.  Monasti hevonen saattaa myös vähän rynnätä esteelle, ja se vie usein hevosen painopisteen etuosalle, jolloin hypyn kaari ei ole ideaali.

Rakenna yksinkertainen pystyeste, ja laita sekä esteen eteen että taakse maapuomi, noin 3 metrin päästä esteestä. Voit lisätä näitä puomeja enemmänkin, sekä ennen että jälkeen esteen, mutta on varmasti järkevin aloittaa näillä yksillä puomeilla ja maltillisella estekorkeudella.

Lähesty estettä laukassa, ja yritä itse olla huolehtimatta ideaalista ponnistuspaikasta, jätä se homma taas hevoselle, puomit kyllä auttavat siinä! Pidä itse huoli että estettä lähestyy suora ja rytmikkäästi laukkaava hevonen. Mikäli hevonen ensimmäisillä kerroilla lähtee hyppyyn väärästä ponnistuspaikasta, anna sille mahdollisuus korjata se seuraavalla hyppykerralla, eli älä taaskaan itse välitä puomeista, esteestä ja ponnistuspaikasta, vaan keskity hevosen suoruuteen ja rytmikkääseen, aktiiviseen laukkaan. Huomaat että hevonen myös rentoutuu ja pehmenee harjoituksen edetessä, sillä maapuomit usein "pidättävät" hevosta hieman, sillä se joutuu oikeasti katsomaan ja miettimään miten askeleensa asettaisi. On myös varsin tavallista että hevonen hieman laskee päätään puomeja lähestyessään, ja se on hyvä asia, sillä silloin hevosen hyppykaari pysyy hieman pyöreämpänä. Ole kuitenkin tarkka että et menee ylävartalollasi liikaa mukaan vaikka  hevonen laskee hieman päätään, vie kättä vaan hieman eteen. Jos heilahdat ylävartalolla eteen, häiritset hevosen tasapainoa, ja hyppy muuttuu etupainoiseksi.

Muutaman onnistumisen jälkeen voit nostaa estekorkeutta ja vaikka lisätä lisää maapuomeja, ja voit myös lisätä toisen pystyesteen jonon jatkoksi! 

Vielä yksi haaste, jolla pyritään ottamaan haltuun laukan lyhentämisen haasteet ja hevosen etujalkojen tekniikka. Joskus näkee hevosia joilla on hieman "hitaat" etujalat, ja usein estevirheet koostuvat etujaloilla pudotetuista puomeista. Toinen yleinen ongelma liittyy laukan lyhentämiseen, joka todella usein vie energian pois laukasta, jos hevonen ei vastaa lyhentämiseen oikein.

Rakenna in-and-out sarja matalista pystyesteistä, joiden väli on noin 3 metriä. Jos hevosesi ei ole tottunut innariin, aloita ensin kahdella esteellä. Jos itseäsi jännittää pystyeste, voit aivan hyvin rakentaa myös ristikot.

Tässä harjoituksessa on (kuten aiemmissakin) tärkeätä olla häiritsemättä hevosta liikaa, ja lähestyä esteitä lyhyessä, aktiivisessa laukassa. Esteillä on erittäin tärkeää olla huolellinen oman istunnan kanssa, ole varovainen että pysyt ylävartalolla rauhassa, ajattele että annat hevosen hypätä allasi menemättä ylävartalolla mukaan hyppyyn. Mikäli ylävartalosi notkahtaa eteenpäin, menee paino helposti hevosen etujaloille, ja harjoituksesta tulee hevoselle todella raskas ja vaikea. Keskity siis lähestymiseen, erityisesti suoruuteen ja lyhyeen, aktiiviseen laukkaan. Kun nämä ovat kunnossa, ja istuntasi pysyy rauhallisena, onnistutte harjoituksessa hyvin.

Kun harjoitusta on tultu muutama kerta, voit lisätä esteiden määrää mutta pidä estekorkeus koko ajan hyvin maltillisena, sillä tämä harjoitus toimii nimenomaan jumppana, eikä siihen tule yhdistää liian rohkeita estekorkeuksia. 

Tässä nyt muutama hevosen esteälyä kehittävä harjoitus, toivottavasti näistä on apua ja kertokaahan miten älykkäitä teidän estehevosenne ovat!

Sari

Kumppani ratsaille, uhka vai mahdollisuus?

Sain lukijalta postaustoiveen tilanteesta, jossa kumppani (tai kaveri tai ihan kuka tahansa) haluaa joko omasta tahdostaan tai hevostelevan kumppanin tahdosta opetella ratsastamaan. Ihana postaustoive, katsotaan saadaanko pidettyä aihe pelkästään hevosissa vai lipsahdetaanko jopa vähän parisuhdeterapian puolelle!!!

Lähtökohtaisesti kaikki ne, jotka eivät ratsasta, luultavasti ajattelevat että ratsastus on vain istumista hevosen selässä. Tästä johtuen, on todella vaikeaa selittää kumppanille niitä mikroskooppisen pieniä onnistumisia hevosen kanssa, joilla on meille ratsastajille todella iso merkitys. Se jos mikä on turhauttavaa, trust me!

Kannattaakin siis lähteä heti alussa miettimään oikeita lähestymistapoja kun ummikko nostetaan hevosen selkään. Lähtökohtaisesti on parasta pitää kaikki asiat mahdollisimman yksinkertaisina, itseasiassa, niinhän niiden pitäisi ollakin meidän edistyneempienkin ratsastaessa, miksi se aina välillä pääsee unohtumaan?

Eli, käydään ensin läpi ratsastuksen perusasiat.

Käännös; hevonen kääntyy sinne mihin ratsastaja kääntää katseensa, tuo painonsa ja kääntää ohjalla.
Liikkeelle lähtö; hevonen lähtee liikkeelle kun ratsastaja puristaa sitä pohkeilla, maiskuttaa äänellä ja avaa polvensa.
Hidastus; hevonen hidastaa vauhtia kun ratsastaja tiivistää istuntaansa (istuu hieman liikettä vastaan), käyttää ääniapua ja pidättää tarvittaessa ohjalla.
Pysähdys; hevonen pysähtyy kun ratsastaja käyttää ääniapua, tiivistää istuntaansa ja pidättää ohjalla.

Ratsastajan asento; jalustin päkiän kohdalla, kantapää hieman alempana kuin varpaat, varpaat menosuuntaan, selkä suorana, nyrkit pystyssä ja kyynärpäissä kulma, katse kohti ratsastettavaa tietä.

Näiden perusasioiden lisäksi on hyvä käydä läpi myös se ratsastuksen psyykkinen puoli, ratsastajan tulee aina olla hevostaan rohkeampi, päättäväinen, kärsivällinen, nöyrä ja rauhallinen. Hevonen ei tee mitään tahallaan, vaan peilaa aina ratsastajaansa.

Kun nämä asiat on käyty läpi, on aika lähteä ratsastamaan. Ratsastajan olisi syytä hoitaa hevonen ennen ja jälkeen ratsastuksen, edes siten että hän harjaa hevosen vaikka toinen sen varustaisikin. Usein jo tässä vaiheessa voidaan nähdä miten hevosen ja ratsastajan kemiat kohtaavat, ja onhan se nyt ihan kohteliastakin tutustua hevoseen vähän ennen sillä ratsastamista.

Jos mitenkään mahdollista, olisi ensimmäiset ratsastukset hyvä tehdä maastossa, siten että ratsastaja pääsee rauhassa fiilistelemään hevosen askeleita käynnissä, ja jopa vähän vaihtelevassa maastossa. Luonnollisesti taluttajan kanssa, vaikka kumppani varmasti siitä onkin eri mieltä.

Tehtiin ensimmäiset ratsastukset sitten maastossa tai kentällä, tulee ratsastajan malttaa työskennellä käynnissä riittävän pitkän aikaa, jotta hevosen liikerata tulee ratsastajalle selväksi. Samalla on hyvä aloittaa työskentely käännöksillä, siten että ratsastaja pyrkii kääntämään hevosta katseen ja istunnan voimalla enemmän kuin ohjalla, taluttaja voi huolehtia käännösten hallinnasta, mutta ratsastajan olisi hyvä päästä tuntemaan mitä sillä tarkoitetaan kun sanotaan että hevonen lähtee kääntymään sinne suuntaan mihin ratsastajan paino sen johtaa. Ellei tätä käydä alussa läpi, tulee helposti hevoselle annettua ristiriitaisia apuja sen jälkeen kun otetaan ohjasavut mukaan ohjelmaan.

Kun olette tehneet käännöksiä molempiin suuntiin, lähdetään harjoittelemaan hevosen tempon hidastamista ja pysäyttämistä, jälleen ensisijaisesti ääniavulla ja istunnalla. On todella tärkeää osoittaa ratsastajalle että joskus jopa pelkkä ääniapu voi riittää hevosen pysäyttämiseen, jotta ohjaa ei tule käytettyä liikaa.

Ja kun olette tehneet pysähdyksiä, tulee eteen tietysti myös liikkeellelähtö, eli eteenpäin vievien apujen käyttö. Jälleen, ensisijaisesti ääniapu ja hyvin kevyt pohjeapu, ja muistakaa käydä läpi mitä tarkoittaa avulla myötääminen. Eli kun hevonen on lähtenyt liikkeelle tai lisännyt tempoaan, rentoutetaan pohje jotta hevonen saa "rauhan" työskentelyyn. Tämä tulee muistaa käydä läpi myös hidastamisessa, eli pidäte pitää uskaltaa lopettaa riittävän aikaisin.

Ensimmäisillä kerroilla olisi suotavaa mennä pelkkää käyntiä, ja harjoitella kropan hallintaa tässä askellajissa. Tehkää monipuolisesti käännöksiä, erilaisia kaartoja, voltteja ja ympyröitä. Muista että sitä mukaa kun käännökset tulevat jyrkemmiksi, tulee apujen käyttö käydä ratsastajan kanssa läpi huolella, sillä kuten itse tiedämme, käytetään kääntäviä apuja eri tavalla riippuen siitä onko kyseessä loiva vai jyrkkä käännös.

Käännösten lisäksi tempon muutokset ja pysähdykset käynnissä kuntoon, ja tässäkin erityishuomio ratsastajan kropan hallintaan, jälleen kerran! Kun käännökset ja temponmuutokset onnistuvat kohtalaisen hyvin käynnissä, muuttakaa harjoitusta siten että ratsastaja irrottaa jalkansa jalustimista ja tekee saman ilman jalustimia.

Kun käynnissä tehtävät asiat on kunnossa sekä jalustimilla että ilman, on aika siirtyä raviin. On hyvin yksilöllistä pystyykö ratsastaja istumaan helpommin perusistunnassa tai keventää, meillä jokaisella on oma rytmitajumme, ja jos rytmitaju ja tasapaino on kunnossa, ja vielä jos kroppa on hallinnassa, voi ratsastaja omia kevennyksen hyvinkin nopeasti. Jos taas nämä eivät ole ihan iskussa, on helpompi aloittaa ihan harjoitusravissa. Ja lyhyehköjä pätkiä, kuitenkin niin että ravia mennään sen verran, että ratsastaja kuitenkin pääsee ravin rytmiin mukaan.

Alussa raviharjoitukset on syytä tehdä vain suoralla uralla, ja vasta kun ratsastaja itse tuntee että pysyy kohtalaisen hyvin tasapainossa, voidaan ravissa tehdä loivia kaarteita.

Suosittelen että raviharjoitukset tehtäisiin mahdollisimman pitkään niin että taluttaja huolehtii hevosesta, jotta ratsastaja voi keskittyä vain ja ainoastaan kropan hallintaan ravissa. On siis tarkoitus että ratsastaja ei juurikaan ota ohjia tuntumalle, ettei vahingossakaan käy siten että ratsastaja tukeutuu ohjiin ja näin ollen vedä hevosta suusta.

Kaikissa harjoituksissa tulee myös ottaa treenin alle tehtävien suorittamiset tietyssä pisteessä, eli käydään ratsastajan kanssa läpi mitä tarkoittaa kun hevonen valmistellaan tiettyyn tehtävään ja miten ajoissa se pitää tehdä. 

On vaikea antaa arviota siitä montako ratsastuskertaa vaaditaan ennen kuin kumppani on jo kohtalaisen sinut hevosen ja koko ratsastuksen kanssa, mutta kärsivällisyys on kultaa tässäkin asiassa. Niin kauan olisi syytä harjoitella käyntiä ja ravia että ratsastaja pystyy jo pikkuhiljaa itse hallitsemaan hevosensa, eli ei välttämättä enää tarvitse taluttajaa, ja kykenee tekemään sekä käynnissä että ravissa isoja ympyröitä ja isohkoja voltteja. Myös siirtymät tulisi olla hallussa, eli ratsastajan tulisi kyetä siirtämään hevonen ravista käyntiin mahdollisimman tarkasti tietyssä pisteessä.

Kun nämä asiat on kunnossa, on aika kokeilla laukkaa. Moni (ainakin miespuolinen) ratsastajan alku on luultavasti jo ensimmäisestä käyntiaskeleesta lähtien haaveillut laukkaavansa kohti auringonlaskua John Waynen tavoin. Ja vaikka me tosiratsastajat varmasti pelkäämme kumppanimme hengen puolesta (itse ainakin pelkään!!!), on todella usein käynyt niin että tämä ensikertalainen hevosmies kykenee laukkaamaan vailla mitään ongelmia kierros kierroksen jälkeen! Ja se johtuu vain ja ainoastaan siitä että hevosmies istuu siellä hevosen selässä aivan rentona, jolloin yleensä hevonenkin laukkaa varsin rennosti ja sekös meitä harmittaa!

Olen itse todistanut poikaystäväni laukkaavan ensimmäisellä ratsastuskerralla sänkipellolla hevosen kanssa, koska "cowboyt tekee niin" ja voitte uskoa että olin aivan varma että nyt tulee ruumiita. No ei tullut, kaikki meni kuten oppikirjoissa konsanaan ja ainoa tappelun aihe olikin poikaystävän ihmettely siitä miksi sitä ratsastusta pitää opetella niin paljon, kun se kerran on noin helppoa...

Kuitenkin, jotta homma ei lähde ihan lapasesta, on hyvä ottaa ratsukko liinan päähän ja tehdä ensimmäiset laukkaharjoitukset ympyrällä, jotta sinulla on edes teoreettinen mahdollisuus pitää ratsukko maan pinnalla. Tässä auttaa jos hevosesi on opetettu nostamaan laukka liinassa vaikka ihan laukka-komennolla, ratsastajan voi olla vielä tässä vaiheessa vaikea hallita raajojaan siten että saisi annettua selkeän laukka-avun.

Tässä on oikeastaan tämmöinen helppo aloituspakkaus kumppanin ratsastusuran alkuun. Jos ja kun käy niin että kumppani tosissaan innostuu ratsastuksesta, voit hakea vaikka täältä blogista helppoja harjoituksia joilla voitte jatkaa ratsastusta. Ja muistakaa myös käydä nautiskelemassa maastossa ratsastamisesta, se on kuitenkin sekä ratsastajalle että hevoselle sitä todellista terapiaa!

Kertokaapa tosielämän kokemuksia, kuinka moni teistä on saanut poikaystävän houkuteltua ratsaille, ja onko moni teistä saanut poikaystävän todella innostumaan ratsastuksesta?!

Sari

Toivepostaus; hevonen ei halua lähteä yksin maastoon

Sain lukijalta kysymyksen liittyen tilanteeseen jossa hevonen ei suostu lähtemään yksin maastoon. Lukijan tilanteessa hevonen joudutaan taluttamaan vähän matkaa maastoon, jotta edes päästään pois tallin pihasta, sen jälkeen noustaan selkään, mutta siitäkään huolimatta, hevonen ei suostu maastossa etenemään, vaan pyörii ja pakittaa.

Tässä kohtaa voin todeta että vihdoinkin ensimmäisen kasvattini kanssa tekemistäni virhearvioinneista on hyötyä, sillä pihassani majailee juuri tuon kaltainen hevonen, jonka kanssa on tuskailtu saman asian kanssa jo vuosia. Kerron teille siis tällä kertaa varsinaisen tarinan, johon liittyy myös lukijan ongelman ratkaisu, mutta tarina itsessään on niin silmiä avaava, että koen sen kertomisen pakolliseksi!

Aikanaan ostaessani ensimmäistä hevostani, suomenhevostammaa, en ollut missään vaiheessa sitä astuttamassa. Kuitenkin, kohtalo puuttui peliin, muutimme maalle, ostin pari hevosta lisää ja siinä samassa päätin tammani kuitenkin astuttaa. Kyseessä oli siis ensimmäisen hevoseni ensimmäinen varsa, joten odotukset olivat kovat. Näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä jopa liiankin kovat.

Olin pienessä mielessäni toivonut sitä täydellisen kaunista tammavarsaa, jonka kanssa ratsastaisin auringonlaskuun! Varsa syntyi, kaikki meni sen osalta hyvin, mutta kyseinen varsa oli hemmetin ruma ori, joten olin varsin pettynyt, jo siinä vaiheessa. En tätä asiaa ole silloin vielä ajatellut sen tarkemmin, mutta olen melko varma, että se pettymys joka varsan synnyttyä mieleni valtasi, on jäänyt jotenkin kummittelemaan takaraivooni, ja olen tiedostamatta suhtautunut tähän varsaan hieman epäreilusti.

Varsa, joka ruunattiin 2-vuotiaana, kävi läpi aivan normaalin nuoren hevosen ratsukoulutuksen alkeet, eikä missään vaiheessa tullut suuria haasteita eteen. Jossain vaiheessa ratsastaessa hevonen reagoi vahvasti, hyppi pystyyn ja ryntäili, mutta siinä vaiheessa se myös oli kovasti kasvavassa vaiheessa, joten päättelin tämän käytöksen johtuvan ainakin osittain "kasvukivuista". Tässä vaiheessa hevonen sai hieman lomaa. Jossain vaiheessa sille myös kehittyi kesäihottuma, joka ei varsinaisesti auttanut yhteiseloamme.

Kaiken kaikkiaan hevonen oli välillä hieman haastava, se lähti kädestä muutamankin kerran, ellei sitä taluttanut riimusta. Pitkällä, tai edes puolipitkällä narulla sitä ei voinut taluttaa, sillä se sai siitä niin nopeasti voimaa etten saanut sitä pidettyä. Silloin en osannut vielä yhdistää oman fiilikseni vaikutusta tähän hevoseen, sillä aivan yhtäkkiä hevonen vaan jäykisti niskansa, ja otti ja lähti.

Hevosen kanssa tehtiin töitä säännöllisen epäsäännöllisesti, suurimpana haasteena oli sen nuorena kehittämä tapa nousta tosi rajusti pystyyn ja kääntyä 180 astetta ympäri aina kun siltä tuntui. Ja voin kertoa, että siltä tuntui aika hemmetin usein! Kertaakaan en ole sen selästä pudonnut, mutta liikkeet ovat kieltämättä aika rajuja, joten kyllä siinä pitää ihan kiinni pitää että mukana pysyy!

Jossain vaiheessa, hevosen ollessa 7-vuotias, kun ratsastaminen alkoi olla jo itsellenikin pakkopullaa tämän hevosen kanssa, pysähdyin pohtimaan itseäni ja tätä hevosta. Hevonen vaikutti kokoajan tyytymättömältä, sen perusilme oli korvat luimussa, vähän epäileväinen ja ankea. Teuraaksi laittaminen olisi ollut varsin varteenotettava vaihtoehto, sillä selvää oli, että näin vaarallisesti käyttäytyvää hevosta ei myytäisi.

Jostain mieleni syövereistä nousi hyvin kirkkaana esiin se hetki, kun tämä varsa syntyi, ja muistan kuinka pettynyt siihen silloin olin. Tajusin että olin tiedostamattani ollut koko hevosen eliniän siihen pettynyt, ja hevonen luonnollisesti tämän vaistoaa, eikä missään vaiheessa kokenut oloaan kanssani hyväksi. Tämä oli käänteentekevä hetki, jonka johdosta taisin itkeä pillittää hyvän tovin, harmituksesta hevoseni puolesta. Siitä hetkestä lähtien, kun oma asenteeni hevostani kohtaan muuttui, alkoi hevonen viettää kanssani aikaa, ihan mielellään ja omasta halustaan, sen korvat kääntyivät eteenpäin ja sen katse ikäänkuin pehmeni. Voitte arvata että olin itselleni todella vihainen, kun olin "kiusannut" hevostani tiedostamatta kaikki nämä vuodet.

Siitä eteenpäin asiat ovat lähteneet sujumaan huomattavasti paremmin, hevonen on antanut minulle muutaman kerron jo todella hienoja onnistumisen tunteita, joita voi vaan tuntea silloin kun hevonen tekee ihmisen kanssa mielellään töitä!

Tästä huolimatta, joudun edelleen rakentamaan tämän hevosen itseluottamusta päivittäin, sillä näinä vuosina olen tajunnut että hevosen rajut reaktiot ovat aina tulleet esiin tilanteissa, joissa se ei luota itseensä, eikä se ole tähän mennessä luottanut myöskään ihmiseen, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt vahva pakoreaktio. Hevoseni on siis todella herkkä ja sillä on äärimmäisen huono itsetunto, mutta nyt kun olen itse samalla sivulla hevoseni kanssa, tiedän miten etenen näiden asioiden kanssa.

Meillä on siis ollut, ja on edelleen, sama tilanne kuin kommentin jättäneellä. Hevoseni lähtee silloin tällöin yksin maastoon, mutta jossain vaiheessa, joskus aiemmin, joskus myöhemmin, se hyppää rajusti pystyyn, ja ryntää kotiinpäin. Alussa tulkitsin sen niin, että se ei kestänyt yhtään painetta ratsastajalta. Sen takia talutin sen vähän matkaa maastoon, nousin siellä selkään ja jatkoin siitä. Joskus se onnistui, joskus taas ei. Joskus peruutimme maastoon vähän matkaa, käänsin sen ympäri ja pääsimme jatkamaan matkaa, joskus taas sekään ei auttanut. Joskus pääsin jatkamaan matkaa hyvinkin pitkälle, sillä opin tulkitsemaan hevostani siten, että onnistuin hieman "harhauttamaan" sen aikeita juuri ennen kuin se oli hyppäämässä pystyyn. Se ei tietenkään ole kovinkaan pitkäkestoinen tapa toimia, mutta sillä tultiin toimeen.

Nyt pidän tärkeimpänä tavoitteena viedä hevosta pikkuhiljaa kohti vahvempaa itseluottamusta, jolloin se selviää niinkin arkisista tilanteista kuin maastoon yksin lähtemisestä.

Ja sitten siihen lukijan haasteeseen. Vaikka en hevosta tunne tai tiedä, voisin kuvitella että tässäkin on kyse luottamuksen puutteesta. Hevonen ei jostain syystä koe että se voisi luottaa ratsastajaansa niin paljon että "uskaltaisi" lähteä hänen kanssaan maastoon. Vaakakupissa painaa toiset hevoset jotka jäävät talliin, eikä hevonen koe ratsastajaansa vielä niin tärkeäksi että hän voisi "korvata" muiden hevosten antaman turvallisuuden tunteen.

Työskentelisin tämän hevosen kanssa paljon maastakäsin, jotta luottamussuhde syvenee. Erityisesti taluttaisin hevosta maastossa, pitkiäkin lenkkejä, jotta hevonen saa riittävästi aikaa alkaa pikkuhiljaa luottaa ihmiseen, juuri siellä maastossa.
Jos selkäännousu on hevoselle täysin stressitön tilanne, silloin kannattaa hyödyntää maastossa se hetki jolloin hevonen on oikeasti rento ja mielellään ihmisen kanssa, ja nousta siellä selkään ja jatkaa matkaa ratsain vaikka alkuun vain lyhyen matkaa. On ihan ok laskeutua välillä ratsailta ja jatkaa taluttamista, varsinkin jos hevonen kovasti jännittyy ratsastaja selässä maastossa. Usein kuullaan sanottavan että ratsastaja ei saisi missään tapauksessa laskeutua hevosen selästä kun tilanne käy hankalaksi, väitetään jopa että hevonen oppisi tästä huonoja tapoja. Tämä ei pidä paikkaansa, on ihan ok, ja usein jopa parempi laskeutua alas selästä, kun hevonen jännittyy, ja saada se rennoksi maastakäsin. Jännittyneellä hevosella ei kehitystä tapahdu.

Toinen keino on pyytää joku kaveri (siis ihminen) mukaan maastoreissulle, eli silloin ratsastaja voi pysyä koko ajan selässä, ja kaveri auttaa taluttamalla hevosta vaikeiden paikkojen ohi. Juuri tämä maastoon lähtö on yksi sellainen tilanne. Moni sanoo että kannattaa ottaa toinen, varma, hevonen mukaan kaveriksi, mutta jos kuitenkin halutaan että hevonen jatkossa lähtee myös yksin maastoon, välttäisin tätä vaihtoehtoa. Usein hevonen lähtee vaan "sokkona" seuraamaan kaverihevosta, eikä keskity ratsastajaan riittävän hyvin.

Kaiken kaikkiaan, näissä tilanteissa on todella tärkeää edetä pienin askelin, ja kehua hevosta jokaisesta askeleesta jonka se ottaa yksin maastoon. Ja ratsastajan tehtävä on luonnollisesti olla aina hevostaan rohkeampi, jotta hevonen uskaltaa antaa ratsastajan tehdä päätökset. Jokainen askel kehittää hevosen ja ratsastajan luottamussuhdetta, ja pikkuhiljaa, näistä muutamista rohkeista askelista muodostuu kokonainen maastolenkki, kahdestaan hevosesi kanssa!

Kun niitä tilanteita kuitenkin eteen tulee, joissa hevonen yhä edelleen jää pyörimään tai pakittamaan, on tärkeää pitää oma ajatus koko ajan kirkkaana. Ainoa mahdollinen etenemissuunta on eteenpäin, eli vaikka hevonen pyörisi tai pakittaisi, tulee sen pää kääntää/pitää aina menosuuntaan, ja heti kun se ottaa askeleen oikeaan suuntaan, sitä tulee siitä kehua. Joskus voi käydä niin että hevonen vain pysähtyy paikoilleen, eikä kuuntele ratsastajan apuja ollenkaan. Tässäkin tilanteessa on tärkeää pitää hevosen pää menosuuntaan, ja rauhassa odottaa ja olla paineistamatta hevosta liikaa, ja kehua jokaisesta askeleesta.

Kommenttiboksi on auki, onko muilla vastaavia kasvutarinoita hevostensa kanssa kuin itselläni?

Sari

Toivepostaus; hevonen jännittyy siirtymissä

Sain kommentin jossa kysyttiin mitä tehdä kun hevonen jännittyy siirtymissä, erityisesti siis siirtymissä alaspäin. Tämä on varmasti yksi yleisimmistä haasteista, ainakin näin olen itse havainnut, ja onkin hyvä perehtyä aiheeseen vähän tarkemmin.

Ei varmasti tule yllätyksenä että kaiken a ja o on se että hevonen on rehellisesti pohkeen edessä, kaikissa askellajeissa. Sen lisäksi hevosen tulee olla rento suustaan, eli se ei saa purra kiinni kuolaimeen (eli vastustaa ratsastajan ohjasapuja) ja tätä ratsastajan tulisikin vaalia koko hevosen eliniän ajan. Tee siis aina mahdollisimman vähän ja mahdollisimman pieniä pidätteitä ohjalla, ja keskity enemmän ratsastamaan hevostasi istunnalla ja pohkeella. Kun nämä asiat ovat kunnossa, voidaan lähteä enemmän siirtymien maailmaan.

Siirtymät ovat asioita joita luonnollisesti tulee tehdä jokaisella ratsastuskerralla, mutta aina välillä on hyvä pyhittää tunti pelkästään siirtymille, jotta näet itsekin parhaiten niiden tuoman eron hevoseen. Kun teet tunnin pelkästään siirtymiä ajatellen, pidä huolta että samaan tuntiin ei tule ängettyä asioita jotka saavat hevosen helposti huolestumaan tai jännittymään, eli pidä tunnin muut asiat, kuten ratsastettavat linjat, riittävän helppoina hevoselle.

Kyseisessä kommentissa oli erityisesti nostettu esiin pulma, jossa hevonen suorastaan rysähtää alaspäin siirtymissä, erityisesti laukasta raviin siirtymässä. Kaikenlaiset rysähtämiset siirtymissä johtuvat ennen kaikkea siitä että hevonen ei ole takaosansa päällä, ja osansa siihen tuo myös turhan vahva reaktio ratsastajan ohjasapuun. Yksinkertaisesti, ratsastaja tekee siirtymän lähes pelkästään ohjasavulla, eikä muista ratsastaa hevosta istunnalla siirtymän läpi.

Jotta tämä saadaan korjattua, tulee ratsastajan aloittaa harjoitukset hyvin yksinkertaisesti, ja erityisesti tulee muistaa käyttää ohjasapua mahdollisimman vähän ja mahdollisimman kevyesti. Muista että mitä pienempiä apuja käytät, sitä herkemmäksi hevonen tulee, ja siihenhän me ratsastuksessa pyrimme!

Jos haluamme (ja miksemme haluaisi!) tiivistää siirtymien ratsastamisen yhteen lauseeseen, voisi se mielestäni kuulua näin: Ratsasta siirtymissä aina enemmän uutta askellajia eteenpäin kuin vanhaa taaksepäin.
Jos tämä ei vielä auennut, postausta eteenpäin lukemalla se toivottavasti selkenee!

Alkuun tulee siirtymät saada kuntoon käyntiharjoituksissa, ja mikäpä sen parempi ja helpompi harjoitus kuin käynti-pysähdys-käynti siirtymät, joissa ratsastajan tulee kiinnittää huomiota oman istunnan vaikutukseen pysähdyksessä, eikä pidä myöskään unohtaa ääniavun merkitystä. Muista siis tiivistää istuntaasi ja ohjastuntumaa ennen pysähdystä, yhdessä ääniavun kanssa, ja heti kun tunnet että hevonen on pysähtymässä, rentouta kätesi ja luota siihen että hevonen pysähtyy "loppuun asti". Tällä yritetään juuri päästä eroon siitä että hevonen jännittyy siirtymissä, sillä usein ratsastajan ohjasapu jää päälle liian pitkäksi aikaa, jolloin hevonen tekee siirtymän jännittynyttä kättä vasten, ja ajan myötä se luonnollisesti "kovettaa" itsensä siirtymässä, jotta se ei tuntisi ohjan painetta niin kovana. Ratsastajan tehtävä on ikäänkuin opettaa hevonen uudestaan pehmeän käden siirtymään.

Toinen hyväksi havaittu keino on tehdä "lähes"siirtymiä, eli esimerkiksi käynnissä, hidastaa tempoa istuntaa tiivistämällä ja ääniavulla, siten että hevonen on lähes pysähtymässä. Juuri kun hevonen on tarjoamassa pysähdystä, rentouta (avaa) istunta ja päästä hevonen jatkamaan peruskäyntiä. Kun tämä sujuu, pääset helposti ja pienillä avuilla tekemään siirtymiä askellajin sisällä, joka on tärkeässä asemassa kun halutaan saada hevonen paremmin takaosansa päälle. Kun tehdään siirtymiä askellajin sisällä, haetaan siis askellajiin joko hitaampia tai nopeamipia askeleita, siirtämättä hevosta kuitenkaan toiseen askellajiin.

Nämä samat harjoitukset tulee luonnollisesti tehdä myös ravissa ja laukassa, mutta on todella tärkeää muistaa että ennen kuin hevonen on rento kaikissa askellajeissa, ei siirtymätkään voi onnistua täydellisesti.

Kun siirrytään tekemään siirtymäharjoituksia ravissa, aloitetaan taas tekemällä siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin raviin. Muista aina että siirtymät tulee tehdä parhaasta mahdollisesta askeleesta, eli jos teet käynti-ravi-käynti siirtymää, pidä huoli että hevonen kävelee hyvässä, aktiivisessa ja rennossa käynnissä ennen kuin siirrät sen raviin. Ravisiirtymässä muista lopettaa pohjeapu juuri kun tunnet että hevonen on siirtymässä raviin, näin saat sen pysymään rentona läpi koko siirtymän, eikä se ryntää raviin (ts. juokse pois paineistavan pohkeen alta). Kun siirtymä raviin on tehty, ratsasta ravia sen aikaa että saat hevosen raviaskeleen rennoksi ja aktiiviseksi, ja valmistele vasta sen jälkeen siirtymä takaisin käyntiin. Muista taas tiivistää istuntaa ja ohjastuntumaa, yhdessä ääniavun kanssa ja tee siirtymä käyntiin. Tässäkin siirtymässä tulee pidäte lopettaa juuri kun tunnet että hevonen on siirtymässä, tai "notkahtamassa" käyntiin, jotta itse siirtymässä hevosen suu pysyy rentona eikä sillä ole mitään syytä kiskoa itseään alas siirtymään. Taas jatka käyntiä sen aikaa kunnes käynti on kunnossa ja tee taas uusi siirtymä raviin.

Muista koko ajan olla erityisen tarkka oman keskivartalosi kanssa, istunta on kuitenkin se tärkein apu siirtymissä. Tämän lisäksi tarkkaile muitakin apujasi, pyri joka kerta tekemään pidäte tai eteenpäinvievä apu mahdollisimman pienenä, jotta hevonen herkistyy mahdollisimman pienelle avulle.

Ravissa on selkeästi helpompi tehdä siirtymiä askellajin sisällä (näin ainakin itse sen koen) joten käydä tämä hyväksesi ja työskentele hevonen takaosansa päälle ravissa, joko perusistunnassa tai keventäen.

Kun siirrytään tekemään siirtymäharjoituksia laukassa, ei minkään pitäisi muuttua. Edelleen aloita tekemällä siirtymiä ravista laukkaan ja takaisin raviin, pitäen huolta laadukkaista askeleista ja erityisesti siitä että et pidä apua "voimassa" liian pitkää aikaa siirtymän aikana, vaan uskalla rentouttaa apu juuri kun hevonen on tekemässä siirtymää. Kun teet siirtymiä askellajin sisällä laukassa, tulee sinun siis ajatella että laukassa olet jo lähes siirtymässä raviin, ja juuri kun hevonen on siirtymässä raviin, annatkin sen jatkaa laukassa. Näin saat hevosen todella tehokkaasti takaosansa päälle, ja tästä on hyvä siirtyä tekemään varsinaista siirtymää laukasta raviin. Voit vaikka tehdä niin että joko pääty-ympyrällä tai pitkällä sivulla, tee ensin muutama siirtymä laukka-askeleen sisällä, eli niin että hevonen lähes siirtyy raviin, ja kun tunnet että se todellakin alkaa jo istua takaosansa pääläl, hyödynnä tämä tunne, ja tee seuraavaksi siirtymä laukasta raviin. Nyt hevosen pitäisi pysyä ylhäällä koko siirtymän läpi, ja muistat vaan ratsastaa sen ravin kuntoon heti siirtymän jälkeen!

Tämä pätee kaikissa siirtymissä, muista aina ratsastaa sitä tulevaa askellajia eteenpäin, tätä ei tullut tuossa alussa mainittua mutta heti kun olet saanut hevosen rentoutumaan ja herkistymään apuihisi, keskity itse siihen että siirtymässä keskityt aina ratsastamaan sitä uutta askellajia eteenpäin.

Hyvänä esimerkkinä varmasti meidän kaikkien tekemä "virhe" johon ei tule ainakaan yksinään ratsastaessa kiinnitettyä huomiota. Olet työskennellyt jonkun harjoituksen parissa jo tovin, ja ehkä olet itsekin jo vähän väsynyt, sitten päätät lopettaa harjoituksen ja antaa hevosen kävellä hetken vapaalla ohjalla. Teet siirtymän käyntiin mutta annat hevoselle heti siirtymästä pitkät ohjat ja suorastaan annat sen rojahtaa laiskaan käyntiin, ehkä jopa töksähtää lähes pysähdykseen asti. Muista että hevonen peilaa aina ratsastajaansa, jos itse lösähdät löysäksi siirtymässä, tekee hevonenkin samoin. Pidä siis jatkossa huolta että teet jokaisen siirtymän yhtä huolellisesti, hellität avuilla riittävän ajoissa ja ratsastat sitä uutta askelta eteenpäin, vaikka olisit seuraavaksi antamassa ne vapaat ohjat, tee tämä silti, ettei tunnillesi osu yhtään huonoa siirtymää!

Mikäli koet että et saa hevosta rennoksi laukka-ravi-siirtymissä, palaa hetkeksi takaisin helpompaan harjoitukseen, eli tee muutama siirtymä käynnin ja ravin välillä, eli palaa hevosen mukavuualueelle jossa se on varmasti rentona, ja kun tämä onnistuu, voit siirtyä takaisin haastavampaan harjoitukseen.

Toinen keino jolla saat kaikissa askellajeissa painoa enemmän takaosan päälle, on tehdä joko ympyrällä väistöä takaosalla tai suoralla uralla avotaivutusta. Kummassakin sisäpohje aktivoi sisätakajalkaa, jonka tulee koko ajan pysyä rungon alla.
Voit tehdä avotaivutuksen siten että pitkän sivun alusta teet avoa käynnissä, pitkän sivun keskellä käännä hevonen voltille ja voltin aikana siirrä hevonen raviin. Jatka uraa pitkin avotaivutuksessa ravissa, ja pitkän sivun lopussa käännä hevonen taas voltille. Voltilla nosta harjoituslaukka, laukkaa lyhyt sivu, tee seuraavan pitkän sivun alkuun voltti ja jatka uraa pitkin avotaivutusta laukassa. Tee pitkän sivun loppuun voltti, jonka aikana siirrä hevonen raviin, ja lyhyellä sivulla taas käyntiin, jotta voit tehdä saman harjoituksen uudestaan.

Olen kirjoittanut useita postauksia siirtymiin liittyen, alla linkki niistä muutamiin:

Täällä tehdään siirtymäharjoituksia joilla saadaan aikaiseksi lisää  keveyttä siirtymiin. Harjoitus on ensisijaisesti tehty hevosille jotka ovat hieman jähmeitä siirtymissä, mutta toimii todella hyvin kaikenlaisilla hevosilla, niitä herkistäen. Tämä harjoitus on erittäin hyvä ratsastajan apujenkäytön aktivoimiseksi.

Täällä hyödynnetään kiemurauraa siirtymien ratsastamisessa.

Täällä on otettu haltuun siirtymä laukasta käyntiin, haastava mutta aivan hyvin ratsastettavissa oleva siirtymä!

Blogista löydät muutenkin postauksia joissa siirtymään on kiinnitetty erityistä huomiota, joko tunnisteesta siirtymä tai käyttämällä hakutoimintoa. Mikäli allasi on herkästi kuumuva hevonen, löydät juuri tuolla tunnisteella (herkästi kuumuva hevonen) pari postausta joista toivottavasti on apua.

Toivottavasti tästä oli apua sekä kommentin lähettäneelle että teille muillekin! Hyviä treenejä kaikille!

Sari