Tuntisuunnitelma; suoristus, pohkeenväistö, siirtymät

Tällä tunnilla tehdään pohkeenväistöharjoituksia joissa kiinnitetään huomiota suoruuteen ja siirtymät toimivat suoruuden mittareina.

Aloitetaan alkuverryttely alkukäyntien jälkeen ratsastamalla oikeassa kierroksessa käynnissä uraa pitkin, ja kirjaimen M kohdalla siirrä hevonen raviin ja jatka kevyessä ravissa kirjaimelle H asti, eli lähes koko kierros. H kirjaimen kohdalla siirry siis käyntiin, ja taas M kirjaimesta uusi siirtymä raviin.
Kun käännyt kulmasta pitkälle sivulle ja kohti M kirjainta, pidä huolta että hevonen ehtii suoristua kulman jälkeen ennen ravisiirtymää. Kulmassa ja myös kulman jälkeen tarkasta että kätesi ovat kannettuina samalla tasolla, tunnet hevosesi molemmat suupielet ja samoin sinun pitää tuntea hevosen molemmat kyljet pohkeillasi. Mikäli hevonen ei ehdi suoristua ennen M kirjainta, jatka sen verran suoraan että suoruus on hallussa, ja tee siirtymä vasta sen jälkeen. Siirtymän jälkeen on tärkeää myös pitää hevonen suorana linjalla, eli älä päästä hevosta "putoamaan" pois linjalta siirtymän jälkeenkään.
Esimerkki; jos hevonen on M kirjaimen kohdalla tullut hieman uran sisäpuolelle, mutta on siinä suora, tee sillä linjalla siirtymä raviin, mutta pidä hevonen samalla linjalla pitkän sivun loppuun asti, jotta ravi ei kärsi. Hevosen pitää siis pysyä läpi koko linjan molempien ohjien ja pohkeiden välissä.

Muutaman kierroksen jälkeen lisää harjoitukseen pääty-ympyrä kevyessä ravissa (L-päädyssä) jossa taivutat hevosta loivasti ympyräuran suuntaisesti. Ratsasta ensin oikeassa kierroksessa ravit ja siirtymät haltuun ja sen jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla, jonka jälkeen vaihda suuntaa ja tee sama harjoitus siirtymineen ja pääty-ympyröineen vasemmalle. Tämän jälkeen voit laukkailla ympyröillä molempiin suuntiin ihan vaan verryttelymielessä, hevonen saa kulkea laukassa vähän pidemmässä muodossa!

Alkuverryttelyn jälkeen siirrytään itse pohkeenväistöharjoitukseen. Aloitetaan vasemmassa kierroksessa käynnissä. Ratsasta uraa pitkin ja käännä H kirjaimesta hevonen lävistäjälle ja jatka lävistäjää pitkin pohkeenväistössä vasemmalle. Väistä alkuun loivasti siten että pääset pituushalkaisijalle X kirjaimen kohdalla. Viimeisen väistöaskeleen jälkeen pysäytä hevonen pituushalkaisijalle. Pysähdyksen jälkeen siirry taas käyntiin, ja käännä päädystä vasemmalle, eli suunta pysyy samana. Tule pohkeenväistöharjoitus muutaman kerran siten että pikkuhiljaa tee väistöstä jyrkempi, eli väistön jälkeinen pysähdys tulee lähemmäs I kirjainta.

Pohkeenväistöä ollaankin tässä blogissa treenattu ahkerasti, joten en sen tarkemmin käy nyt läpi varsinaisia pohkeenväistöapuja, vaan keskityn enemmän siihen miten juuri tässä harjoituksessa kannattaa tehdä.
Ensimmäisissä väistöissä keskity siihen että hevonen pysyy hyvässä liikkeessä, rungostaan mahdollisimman suorana astuen loivasti ristiin. Ole erityisen tarkka oman istunnan hallinnan kanssa, istunta on loivasti menossa väistön suuntaan, mutta ole varovainen että et keikahda vartalollasi voimakkaasti väistön puolelle. Kun lähestyt pistettä jossa pysäytät hevosen, tiivistä ja vakauta istuntaasi, hellitä väistävä pohje ja yksinkertaisesti pidä hevonen molemman ohjan ja pohkeen välissä ja pysäytä hevonen. Mikäli viimeisetkin väistöaskeleet ovat onnistuneet, hevonen on siis astunut ristiin kropastaan suorana, tulee hevonen pysähtymään täydellisessä tasapainossa, tasajaloin ja rentona. Siitä on hyvä lähteä uudestaan käyntiin! Mikäli viimeisissä väistöaskeleissa hevonen pääsee taipumaan rungostaan, tulee pysähdyksestä vino, eli hevosen etu- ja takaosa on eri urilla ja hevonen joutuu korjailemaan asentoaan useita kertoja. Samoin mikäli hevonen ei etene riittävästi väistössä, jää pysähdys etupainoiseksi, eli hevonen jää painamaan kädelle ja joutuu tällöin korjaamaan pysähdystään eteenpäin. Tästä siirtymä käyntiin tulee olemaan raskas ja hevonen luultavasti painuu vähän kuolaimen alle. Yksinkertaisesti, hyvää väistöä seuraa automaattisesti hyvä ja tasapainoinen pysähdys, ilman että sinun tarvitsee sitä pysähdystä oikeastaan edes pahemmin ratsastaa!

Kun olet tehnyt tämän harjoituksen molempiin suuntiin sekä loivemmalla että jyrkemmällä väistöllä, on aika antaa hevosen levätä hetki.

Seuraavaksi jatketaan muuten ihan samalla harjoituksella, mutta nyt pysähdyksen sijaan viimeisen väistöaskeleen jälkeen tehdään siirtymä harjoitusraviin. Keskity tässäkin tehtävässä aivan samoihin asioihin kuin alun väistöissä, varmista riittävä eteenpäinpyrkimys, suoruus sekä ristiinastunta. Myös tullessasi ravisiirtymään, valmistele se yhtä huolellisesti kuin tullessasi pysähdykseen väistön jälkeen, eli hevonen molempien ohjien ja pohkeiden väliin, avaa istuntaasi vähän (lähinnä polvia ja reisiä) ja anna pohkeella merkki jotta hevonen siirtyy raviin. Tässäkin hyvin tehty väistö palkitsee, sillä siitä saat aikaiseksi siirtymän suoralla hevosella, joka taas takaa askeleen laadukkuuden heti ensimmäisestä askeleesta lähtien.Ratsasta väistö-ravisiirtymäharjoitus myös molempiin suuntiin, ja sen jälkeen voit antaa hevosen kävellä hetken.

Jos puhtia vielä riittää, voit lisätä tuntiin pieniä laukkapätkiä siten että tee sama väistö kuin koko tunnin ajan ollaan tehty, eli vasemmassa kierroksessa lävistäjää väistäen käynnissä, väistä pituushalkaisijalle, ja nosta pituushalkaisijalla oikea laukka ja jatka nyt laukassa oikealle. Ratsasta pitkän sivun keskelle ympyrä laukassa, ja ympyrän jälkeen tee siirtymä raviin ja käyntiin. Siitä jatka seuraavalle lävistäjälle, nyt olet siis oikeassa kierroksessa, tee väistö käynnissä lävistäjää pitkin oikealle, pituushalkaisijalla nosta vasen laukka ja jatka vasemmalle, pitkän sivun keskeltä taas keskiympyrä laukassa. Tee tämä pari kertaa molempiin suuntiin, ja sen jälkeen voit ratsastaa loppuverryttelyn kevyessä ravissa, käytä loppuverryttelyssä apuna isoja ympyröitä, loivaa taivutusta ja hevosella isoa liikettä!

Tällä tunnilla olet toivottavasti saanut hevosen suoristamiseen apuja, sekä siirtymien pitäisi nyt olla varsin hyvällä mallilla. Pohkeenväistö mukavasti aktivoi sisätakajalkaa, joka auttaa tekemään siirtymästä voimakkaan ja tasapainoisen. Pohkeenväistön jälkeinen pysähdys on omiaan rauhoittamaan kiirehtivää hevosta, ja mikäli hevosesi kiirehtii läpi koko pohkeenväistön, voit toki aina muutaman väistöaskeleen jälkeen suorittaa pysähdyksen, jotta hevosesi jää paremmin odottamaan apujasi. Jos taas hevosesi on hieman hidas väistöissä, helpota tilannetta kävelemällä aina välillä muutama askel suoraan, ja muutama askel väistöä ja taas muutama askel suoraan. Hitaalla hevosella keskity siis enemmän eteenpäinpyrkimykseen kuin väistöön, ja kun eteenpäinpyrkimys paranee, voit taas tehdä väistöä vähän jyrkemmin ja pidempään. Ja muista, mitä herkemmäksi avuillesi hevonen tunnin edetessä muuttuu, pienennä apujasi sen mukaan, jotta pääset aina ratsastamaan mahdollisimman kevyillä avuilla!

Ihania treenejä ihanassa auringonpaisteessa!

Tuntisuunnitelma; takaosankäännös, vastataivutus, laukannosto

Tällä tunnilla tehdään siis ylläolevia asioita, lisäksi alkuverryttelyssä otetaan muutamia suoruutta tarkentavia harjoituksia sekä luonnollisesti siirtymiä.

Aloita alkukäyntien jälkeen ratsastamalla pituushalkaisijaa pitkin suoraan kentän päästä päähän, ja käänny joka toisella kerralla pituushalkaisijan jälkeen vasemmalle ja joka toinen kerta oikealle. Pituushalkaisijalla tarkistetaan ratsukon suoruus, pidä huolta että hevonen kävelee aktiivisesti jo ennen pituushalkaisijalle kääntymistä. Voit aktivoida sisätakajalkaa sisäpohkeella (joka on omalla paikallaan satulavyön kohdalla) kaarteessa juuri ennen pituushalkaisijalle kääntymistä, ja kun olet suorittanut käännöksen, anna hevosen vaan kävellä suoraan eteenpäin. Riittävä eteenpäinpyrkimys usein riittää hevosen suoristamiseksi, joten jos huomaat että hevonen alkaa "seilata" puolelta toiselle pituushalkaisijalla, on se yleensä merkki liian hitaasta temposta, ja silloin on aika muistuttaa hevosta kunnon käynnistä.
Mikäli hevosen etuosa hakeutuu toistuvasti oikealle, korjaa se siirtämällä etuosaa enemmän vasemmalle. Voit nostaa vähän oikeaa kättä, ja tukea oikeaa ohjaa hevosen kaulaan, samalla kun siirrät vasemmalla kädellä etuosaa vasemmalle. Vasemman ohjan ote saa olla jopa aavistuksen johtava tässä tapauksessa.
Ja jos etuosa siirtyy vasemmalle, vasen käsi nousee hieman ylös ja tukeutuu kaulaan, samalla kun oikea ohja johtaa ja siirtää etuosan oikealle.

Muutaman kerran jälkeen lisää pituushalkaisijan keskelle pysähdys. Pysähdykseen tultaessa hevosen aktiivinen käynti on erityisen tärkeää, ei pelkästään suoruuden vuoksi, vaan myös tasapainoisen pysähdyksen aikaansaamiseksi. Ratsasta siis hevonen molemman pohkeen ja ohjan välissä ihan siihen pysähdykseen asti, hieman ennen pysähdystä rauhoita käden joustoa hieman, tiivistä istuntaa (erityisesti polvia ja reisiä) ja kun olet pysähdyskohdassa, pysäytä käden liike ja odota että hevonen pysähtyy sen mukana. Pidä istunta ryhdikkäänä, kädet kannettuina ja ohjat tuntumalla pysähdyksessä, käden ollessa kuitenkin rento. Kun siirrät hevosen käyntiin, usein riittää pelkästään istunnan "avaaminen" eli erityisesti polvien avaaminen ja hevonen saa siitä vapauden siirtyä käyntiin. Pohkeella voit tarvittaessa tehostaa siirtymää.

Kun olet tehnyt muutamia onnistuneita pysähdyksiä pituushalkaisijalla,  siirrytään ratsastamaan käynnissä koko kenttää, mutta pysyen 1-2 metriä uran sisäpuolella. Tällä varmistetaan että hevonen pysyy kuuliaisena avuillesi, eli ei painu ulkoapujesi ohi takaisin aidalle. Toki tämän onnistumiseksi sinunkin pitää olla skarppina, pidä ulkopohje hieman satulavyön takana tukemassa hevosta (ei siis aktiivisesti käyttäen vaan ainoastaan hieman normaalia lähempänä hevosta) ja ulko-ohjaa voit tarvittaessa tehostaa nostamalla kättä aavistuksen ylemmäs kuin sisäkäsi, siis silloin kun sitä apua tarvitset enemmän.
Kun tulet kulmaan, pysäytä hevonen mutta heti pysähdyksen jälkeen käännä hevosen etuosaa muutama askel sisäohjalla, eli ratsasta puolikas takaosankäännös, siten että hevosen turpa osoittaa seuraavalle sivulle. Käännöksessä sisäohja on pääasiallinen apu, ratsastajan paino on enemmän käännöksen suuntaan, ulkopohje satulavyön takana tukee takaosaa ja estää hevosta siirtämästä sitä ulos käännöksen aikana, ulko-ohja tukee hevosta ja säätelee asetusta ja taivutusta, sisäpohje omalla paikallaan pitää tarvittaessa huolta poljennasta. Jos hevonen lähtee peruuttamaan, rentouta kädet ja käytä sisäpohjetta. Jos se taas kävelee liikaa eteenpäin, jarruta molemmilla ohjilla.
Tee muutama kulma näin, eli ensin pysäytät hevosen, ja heti pysähdyksestä käännä se takaosankäännösmäisesti uudelle uralle. Kun tämä onnistuu, voit jättää pysähdyksen pois ja ainoastaan hidastaa ja aavistuksen koota käyntiä ennen kulmaa ja käännöstä.
Toista nämä molempiin suuntiin, ja sen jälkeen anna hevosen kävellä hetki vapaalla ohjalla.

Seuraavaksi työskennellään hetki kevyessä ravissa. Käytetään hyödyksi ympyräkahdeksikkoa, eli ratsasta päätyyn iso ympyrä, keskellä kenttää suorista hevonen (ratsasta keskellä kaarto poikki radan) ja käännä toiseen päätyyn ympyrälle. Ympyrällä taivuta hevonen loivasti, eli ympyrän kaaren mukaan. Pidä huolta ulkopohkeella (hieman satulavyön takana) että hevonen taipuu koko rungostaan, ja ole maltillinen sisäohjan kanssa ettet tule taivuttaneeksi kaulaa liikaa. Ole erityisen tarkka keskellä tapahtuvan suoristuksen kanssa, hevosen pitää kulkea muutama askel suoraan tukeutuen molempiin ohjiin. Tässä keskellä voit myös tarvittaessa tehdä muutoksia raviin, jos tarvitsee.

Muutaman kierroksen jälkeen lisää vielä keskelle siirtymä käyntiin, siten että hevonen saa kävellä maksimissaan 3-4 askelta. Käytännössä heti kun olet suoristanut hevosen keskelle, tee siirtymä käyntiin, mutta heti kun tunnet että hevonen on siirtynyt käyntiin, tee jo uusi siirtymä raviin. Näin saat pidettyä käyntipätkän riittävän lyhyenä, se 3-4 askelta on ohi ennenkuin huomaatkaan!
Kun olet työskennellyt tovin ympyröillä ravaten, voit antaa hevosen taas kävellä hetken.

Seuraavaksi siirrytään ratsastamaan vastataivutuksia ja laukannostoja ympyrälle. Jää pääty-ympyrälle vasemmassa kierroksessa käynnissä. Taivutus tehdään aina ympyrän avoimella sivulla. Kun avoin sivu alkaa. siirrä hevosen takaosaa hieman ympyrän ulkopuolelle eli oikealle. Sen jälkeen aseta ja taivuta hevosta loivasti ulospäin, eli taas oikealle. Ole tarkka että et jää oikeaan ohjaan "kiinni" vaan pehmeästi ohjaa käyttäen  rohkaiset hevosta taipumaan hieman. Tämän jälkeen hevosen pitäisi jatkaa muutama askel vastataivutuksessa. Kun lähestyt ympyrän avoimelta sivulta taas aitaa, suorista hevonen, jätä ulko-ohja aavistuksen tukevammaksi tarkistaen samalla että hevonen on rento sisäohjalle ja siirrä sisäpohje hieman satulavyön eteen, vaikuta sisäistuinluulla ja nosta laukka. Jatka laukassa yksi kierros uraa seuraten, eli koko kentällä. Siirrä hevonen kierroksen jälkeen raviin ja käyntiin, jotta pääset tekemään uuden vastataivutuksen samalla pääty-ympyrällä ja nostamaan sen jälkeen taas laukan.

Hevosen laukannostojen pitäisi parantua huimasti mikäli taivutus on onnistunut, sillä taivutuksessa vasemmassa kierroksessa vasen pohje työskentelee hevosen takaosan siirtämiseksi, joten hevonen herkistyy laukannostopohkeelle jo ennen laukannostoa. Ja kun muistat jättää ulko-ohjan vähän tukevammaksi laukannostossa, saat aikaiseksi laukan jossa hevonen todellakin ottaa painoa reilusti takaosalle, ja tämmöisen noston jälkeen laukka pyörii paremmin kuin koskaan ennen!!!

Työskentele tämä harjoitus molempiin suuntiin, siten että anna hevonen kävellä hetki vapaalla ohjalla suunnanvaihdon välissä. Kun olet saanut muutamia onnistuneita toistoja molemmissa kierroksissa, voit lopetella ja ratsastaa loppuun kevyttä ravia, antaen hevosen venyttää kaulaa hieman pidemmälle kuin normaalisti, säilyttäen kuitenkin tuntuman loppuun asti.

Vastataivutusharjoituksen voi luonnollisesti tehdä myös harjoitusravissa, mutta siinäkin harjoitus kannattaa ottaa ensin haltuun käynnissä, jotta voit olla varma että taivutus onnistuu sitten myös ravissa. 

Tämän jälkeen sitten vaan vapaat ohjat ja käyntiä!

Pieni virstanpylväs

Nyt on tämän pienoisen ratsastusblogin elämässä saavutettu blogimaailmassa varsin pieni virstanpylväs, mutta itselleni puhutaan aika mainittavista luvuista. Blogissa on nyt vierailtu 10 000 kertaa sen perustamisesta lähtien, enkä olisi kyllä uskonut että ikinä blogini pääsee tuohon lukuun! Kiitos siitä kuuluu teille kaikille jotka olette löytäneet mukaan!

Tässä onkin hyvä käydä läpi blogin suosituimpia tekstejä:

Ohjastuntuma, äärimmäisen tärkeä asia oppia. On olemassa tuntumaa, tyhjyyttä, vetoa ja kaikkea siltä väliltä, toivottavasti mahdollisimman moni on hyötynyt tästä postauksesta ja löytänyt käteensä oikeanlaista herkkyyttä.

Suoruus, tästä ei vaan voi oikaista. Kun hevonen on suora, kaikki asiat vaan onnistuu ja taas, kun suoruutta ei ole, tuntuu ettei yksinkertaisimmatkaan asiat suju. Muistakaa aina palata suoruuden tarkistamiseen jos homma ei ota onnistuakseen!

Avotaivutus, liike josta on suotta tehty aivan liian vaikean kuuloinen. Se kun on "vaan" taivutusta! Mutta kuitenkin niin täydellistä hevosen jumppaa ettei tosikaan! Toivottavasti olette löytäneet rentouden avotaivutuksen tekemiseen!

Pohkeenväistö on avotaivutuksen ohella yksi lempiharjoituksistani sen kymmenien eri variaatioiden vuoksi. Eräs suurimmista ahaa-elämyksistäni on liittynyt pohkeenväistöön ja sen oikeaoppiseen ratsastamiseen, kiitos tästä kuuluu Seppo Laineelle. Tämän opittuani hevoseni ovat olleet todellisia pohkeenväistömestareita, ja ovat antaneet upean pohkeenväistön tunteen monille ratsastajille.

Jalustinhihnan pituus vaikuttaa uskomattoman paljon ratsastajan oikeaan asentoon, on ihanaa että niin moni on käynyt kurkistamassa sitäkin!

Nyt onkin aika antaa kommenttiboksi teille täytettäväksi, pyydän teiltä muutamia asioita ja arvon kaikkien kommentoijien kesken pienen palkinnon.

Turkoosi

Oranssi

Kirsikka

Palkintona on Roecklin Grip Lona ratsastushanskat upeissa kesäväreissä, turkoosi, kirsikka tai oranssi.

Toivon että kerrot mistä postauksista olet saanut eniten apua ratsastukseesi ja lisäksi kerro minkälaisia postauksia toivoisit tulevaisuudelta!

Laita kommenttisi yhteyteen myös toimiva sähköpostiosoitteesi sekä Roecklin kesähanskan väri sekä koko.

Arvontaan on aikaa osallistua koko toukokuu, eli 31.05.2015.

Vielä kerran, kiitos teille kaikille, kommenttiboksi laulamaan ja onnea arvontaan!

Sari

Tuntisuunnitelma; väistöä, avoa, kokoamista ja askeleen pidennystä

Tänään tunnin varsinaisena teemana ovat askeleen kokoamiset sekä askeleen pidennykset, avot ja väistöt toimii lähinnä alkuverryttelynä.

Aloita kävelemällä pitkään vapaalla ohjalla, mieluiten tietysti maastossa! Kun aloitat varsinaisen työskentelyn, eli otat ohjat tuntumalle, aloitetaan heti ratsastamalla pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle ja uralta taas pituushalkaisijalle. Muista huolehtia siitä että hevonen kävelee aktiivisesti eteenpäin, pidä siis väistöt varsinkin alussa riittävän loivina jotta eteenpäinpyrkimys ei kärsi. Näin alkuverryttelyssä ei pohkeenväistöllä haeta "sitä parasta mahdollista" poikitusta, vaan lähinnä nyt halutaan aktivoida hevosen takaosaa ja saada koko kroppa vähän auki.

Väistön jälkeen jatka avotaivutuksilla, edelleen käynnissä. Ratsasta pitkänsivun alkuun voltti, jatka siitä avossa pitkää sivua pitkin, ja tee pitkän sivun puoleen väliin uusi voltti jos avo uhkaa "hajota" eli hevonen tulee vahvaksi tai sinulle tulee tunne että joudut puskemaan sitä sisäjalalla liikaa. Voiman lisääminen ei siis ole ratkaisu, vaan nollaa tilanne hetkeksi käyttämällä hyväksi volttia, ja voltin jälkeen voit taas jatkaa pätkän hyvässä avotaivutuksessa. Mieluummin muutama askel laadukasta liikettä, kuin pitkä pätkä huonoa suoritusta, eikö vaan? Tee vielä pitkän sivun loppuun voltti avotaivutuksen päätteeksi. Eli pitkälle sivulle tulee yhteensä kolme volttia, ja volttien välissä edetään avossa.

Tämän jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla hetki, ja sen jälkeen ota ohjat tuntumalle, mutta anna hevosen edetä vähän pidemmällä kaulalla seuraavan pätkän ajan. Nyt ratsastetaan kevyessä ravissa, käyttäen aina välillä hyödyksi isoja ympyröitä, pidä koko ajan huoli että ravin tahti ei häviä ympyröilläkään. Päätyihin tultaessa tasapainota hevosta hieman ulko-ohjalla ja tuomalla omaa painoasi hieman enemmän ulkojalustimelle, näin sinun ei tarvitse varsinaisesti jarruttaa hevosta yhtään. Nyt haetaan vapautunutta liikettä eteen, eteen ja eteen! Ei silti juoksemalla, muista hallita ravia omalla istunnallasi!

Kun olet ravannut molempiin kierroksiin, siirry laukkaan ja jatka laukkatyöskentelyä samalla kaavalla, mutta nyt kevyessä istunnassa. Kyllä, nyt saa pohjelihakset vähän runtua! Tee muutamia siirtymiä välillä raviin, ja taas nosta uusi laukka, ja heti laukannoston jälkeen nouse kevyeen istuntaan ja salli hevosen edetä isossa laukassa, pitkällä kaulalla! Muista vaihdella suuntaa muutaman kerran. Laukkatyöskentelyn jälkeen ravaa hetki ja anna hevosen kävellä taas vapaalla ohjalla niin kauan että hengitys vähän tasaantuu.

Ota ohjat tuntumalle ja aloitetaan varsinainen tehtävä ensin käynnissä. Ratsasta uraa pitkin käyntiä, ja lyhyen sivun loppuun ratsasta voltti, jossa kokoat käyntiä. Muista koota askel omalla istunnallasi, ohja ei saa jarruttaa yhtään, ohja ainoastaan ohjaa, istunta hoitaa kokoamisen. Se miten istunta kokoaa askelta, on selitetty täällä.
Eli muista ikäänkuin halata hevosta pitkillä jaloillasi, ajattele vaikka että jaloillasi nostat hevosen kroppaa ylöspäin. Jalan tulee tehdä tässä nyt todella paljon työtä, mutta kun maltat tehdä sen näin, huomaat että askel kerrallaan hevosen etuosa kevenee sen ottaessa lisää painoa takaosalle. Istunnasta tulee siis todella tiivis ja voimakas. Jalat kasvaa alaspäin, ja selkä kasvaa ylöspäin. Ryhti on ykkösasia kokoamisessa, katse ei saa missään nimessä laskea alas sillä sen myötä ryhti häviää ja samalla häviää myös istunnan voima.
Kootun voltin jälkeen jatka voltilta suoraan lävistäjälle, eli koko rataa leikkaa, ja lävistäjällä rentouta istuntasi, siirrä kättäsi eteenpäin kohti hevosen suuta ja anna hevosen venyttää käyntiaskeltaan pidemmäksi. Ole varovainen ettet lähde puskemaan istunnallasi lisää käyntiä, silloin usein käy niin että hevosen tasapaino häviää, kaikki paino tulee etuosan päälle ja hevonen painaa kädelle. Kun tuntuma säilyy kevyenä, tiedät että askeleen pidennys on onnistunut!
Lävistäjän jälkeen ratsasta taas voltti kulmaan, jossa kokoat askelta. Tämän jälkeen ratsasta käynnissä seuraavalle lyhyelle sivulle, ja siellä taas teet voltin kootussa käynnissä, siitä lävistäjälle askelta pidentäen ja lävistäjän jälkeen taas voltti kooten. Toista harjoitus siten että teet maksimissaan lävistäjiä 3-4 kpl, jolloin kootussa käynnissä tehtyjä voltteja tulee 6-8. Tämä on varsin riittävä määrä, harjoitus on sekä hevoselle että ratsastajalle varsin vaativa, ja käyntiosion jälkeen tuleekin taas antaa hevoselle vapaa ohja ja hetken lepoa.

Sama lyhyesti selitettynä; aloitetaan vaikka vasemmassa kierroksessa. Lyhyen sivun loppuun voltti vasemmalle kootussa käynnissä, siitä jatka lävistäjälle askelta pidentäen, lävistäjän loppuun voltti oikealle käyntiä kooten. Suunta siis vaihtuu, ja jatka tästä heti seuraavalle mahdolliselle lävistäjälle.

Seuraavaksi tee sama harjoitus ravissa perusistunnassa. Avut pysyvät ihan samoina, ravissa luultavasti saat koottua askeleita hieman selvemmin ja askeleen pidennyskin on selkeämpi! Pidä silti maltti mukana, älä tee liikaa, taas 3-4 lävistäjää on riittävä toistomäärä sillä tehdään vielä pari laukkaharjoitusta.

Tässä välissä kuitenkin pätkä käyntiä vapain ohjin.

Laukassa tehdään kokoamiset samalla tavalla volteilla, mutta ei käytetä nyt lävistäjää vaan pituushalkaisijaa askeleen pidentämisessä, ettei jouduta kesken kaiken vaihtamaan laukkaa! Nosta siis harjoituslaukka pitkän sivun puolesta välistä, ja lyhyen sivun keskellä käännä hevonen voltille, kokoa laukkaa voltilla ja jatka siitä pituushalkaisijalle, jossa annat hevosen pidentää askelta hieman. Pituushalkaisijan loppuun käännä taas voltille samaan suuntaan kuin alussa, ja kokoa laukka voltilla. Voltin jälkeen siirry raviin ja käyntiin. Toista tämä pari kertaa molempiin suuntiin, ja sen jälkeen tunti onkin pulkassa!

Loppuverryttelyssä anna hevosen ravata taas pidemmällä kaulalla, tuntuma kuitenkin säilyttäen jotta saadaan lihakset vielä lopussa venymään kunnolla.

Muutamia huomioita tuntisuunnitelmasta:
- Alun pohkeenväistössä muista riittävän loivat väistöt, eteenpäinpyrkimys on tärkeämpää.
- Alun avotaivutuksessa pidä maltti mukana taivutuksen määrässä, mieluummin loiva taivutus läpi koko kropan kuin ylitaivutettu kaula ja suora loppukroppa. Avossa sinun pitäisi päästä tilanteeseen että pääset rentouttamaan kätesi hevosen jatkaessa avossa.
- Kaikkia askellajeja kootessasi iloitse muutamastakin hyvästä askeleesta, älä jää jahkaamaan aina vaan enemmän ja enemmän. Kun tunnet etuosan kevenevän vähänkään ilman että olet tehnyt ohjalla mitään muuta kuin ohjannut (siis näyttänyt suuntaa) tiedät tehneesi istunnalla oikeat asiat kokoamisessa.
- Askeleen pidennyksessä älä ajattele varsinaista lisäämistä, vaan ainoastaan pienoista askeleen pidentämistä. Tässä haluamme ainoastaan todeta eron askelpituudessa, pienikin ero on jo huippusuoritus! Älä siis yliratsasta askeleen pidennystä, silloin yleensä ratsukon tasapaino järkkyy ja hevonen kellahtaa etupainoiseksi, ja sitä emme halua!

Tämän tunnin jälkeen pitäisi vähän jo tuntua siltä että jotain tuli tehtyä, tehtävät seuraavat toinen toisiaan aika nopeasti, ja kyllä se kokoaminen on ihan totista työtä, vai mitä?!

Maastossa ratsastamisen mahdollisuudet

Jos hevonen saisi valita, suoritettaisiin kaikki ratsastukset aina maastossa. On todella harmi että hevonen ei saa valita, mutta eikö me ratsastajat olla hevosillemme velkaa sen että viedään ne mahdollisimman usein maastoon nauttimaan?

Olen kuullut lukemattomia tekosyitä miksi juuri kyseisellä hevosella ei voi ratsastaa maastossa, tässä niistä parhaimmat ja omat vasteeni niihin:

- Se on maastossa aina ihan hullu.
No, hullu on aika vahva sana, kun otetaan huomioon että hevonen on juuri sellainen jollaiseksi ihminen sen kouluttaa. Oletko koskaan ajatellut että se sinun väittämä "hulluus" voisikin olla innostuneisuutta? Ihan samalla tavalla kuin ihmisetkin reagoivat eri tavalla, tekevät hevoset ihan samoin. Joku on revetä liitoksistaan kun tajuaa päästessään maastoon, ja silloin ratsastajan pitää vaan kestää se hetkittäinen sekoilu, ja luultavasti, sen jälkeen ratsastajakin tajuaa viedä hevosensa maastoon useammin! Toiset hevoset taas näyttävät innostumisensa lievemmin, ja nauttivat maastossa rauhallisemmin, askeleeseen tulee ihan erilaista joustoa ja liikettä ja siellä selässä on kuin pilvilinnoilla ratsastelisi!

- Ei täällä ole kunnon maastoreittejä.
On totta että joka paikassa ei ole täydellisellä pohjalla varustettuja, vain ratsastukseen tarkoitettuja teitä, mutta tässäkin vain ratsastajan mielikuvitus on rajana. Jos tie on mielestäsi huonossa kunnossa, älä silloin ravaa tai laukkaa siinä, nautiskele kävellen. Jos saat maanomistajalta luvan ratsastaa pellon reunalla, tee se. Jos löydät pienenkin metsäkaistaleen, käy siellä kävelyllä, metsässä samoilu on hevoselle parasta mahdollista jumppaa, voittaa mennen tullen kaikki avot, sulut ja väistöt.

- Se ei suostu lähtemään yksin maastoon.
Tämä on perustavanlaatuinen ongelma, hevosen ja ratsastajan välinen suhde ei ole kunnossa. Jos se olisi, hevonen lähtisi ratsastajan kanssa maastoon ongelmitta, eikä tarvitsisi toisen hevosen tukea siihen. Keskinäisen luottamuksen kasvattaminen vie aikaa, ja sitä kasvatetaan kohtelemalla hevosta reilusti ja oikeudenmukaisesti ja siten, että hevoselta ei vaadita tehtäviä joita se ei sillä hetkellä ole valmis tekemään. Joskus nuorilla hevosilla on toki hyvä olla mukana vanhempi konkari vetoapuna, mutta sekään ei ole mikään välttämättömyys, jos perusasiat on hallussa.
Jos hevosesi kaikesta huolimatta kieltäytyy lähtemästä yksin maastoon, varaa siihen reilusti aikaa ja kärsivällisyyttä (joskus jopa eväät ja joku hyvä kirja on ihan paikallaan!) ja ohjaa hevonen maastoon, jos se pysähtyy niille sijoilleen, älä voimista apujasi vaan jää odottamaan että hevonen ottaa askeleen haluamaasi suuntaan. Siitä voit palkita. Ja taas odotetaan seuraavaa askelta jne. Mikäli hevonen kääntyy takaisin tallia kohti, älä tee asiasta mitään numeroa vaan yksinkertaisesti vaan käännä hevonen rauhallisesti takaisin menosuuntaan ja jää odottamaan. Hevonen kyllä muutaman toiston jälkeen huomaa että takaisin kääntymällä se ei saavuta mitään, ja muutaman hetken jälkeen lähtee kuin lähteekin maastoon! Ja ihan yksin! Sama homma jatkuu jos hevosesi kääntyy kesken maastolenkin kotiinpäin, käännät vaan rauhassa takaisin menosuuntaan, siten että hevosen ainoa vaihtoehto on edetä eteenpäin.

- Se kompuroi metsässä ja pelkään että jalkoihin tulee haavoja.
Jos hevosesi kompuroi metsässä, on se merkki siitä että metsässä ei ole käyty riittävästi. Hevosen koordinaatio paranee jokaisen metsäretken jälkeen, joten sinne vaan! Suojaa jalat suojilla jos pelkäät haavojen puolesta. Kompuroivalla hevosella on tärkeää aloittaa työskentely metsässä rauhallisessa käynnissä, riittävän pitkällä ohjalla jotta hevonen saa vapauden tasapainottaa itseään. Muutaman kerran jälkeen tilanne on jo hevosellekin helpompi!

- Ei se ole ikinä ennenkään ollut maastossa, ei se tiedä mitä menettää jos ei sinne pääse.
Aika surullista, mitä tähän voi sanoa. 

Ja sitten muutamia vinkkejä maastossa ratsastamiseen!

Mikäli ratsastat ns. kärrypolkua tai ihan tavallista maastotietä, voit tehdä käynnissä mm. seuraavia asioita:
Temponvaihtelut käynnissä
Siirtymät käynti-seis-käynti, käynti-ravi-käynti, käynti-laukka-käynti
Peruutus
Pohkeenväistöt tien puolelta toiselle käynnissä ja ravissa
Avo- ja sulkutaivutukset käynnissä ja ravissa
Temponvaihtelut ravissa, sekä keventäen, perusistunnassa että kevyessä istunnassa
Siirtymät ravi-käynti-ravi, ravi-laukka-ravi, ravi-seis-ravi
Temponvaihtelut laukassa
Siirtymät laukka-ravi-laukka, laukka-käynti-laukka

Mikäli reitiltäsi löytyy mäkiä, hyödynnä niitä käynnissä kevyessä istunnassa kiipeillen, ravissa kevyessä istunnassa sekä laukassa kevyessä istunnassa edeten. Vaihtele harjoituksia myös ylämäessä, voit esimerkiksi aloittaa mäen kipuamisen käynnissä, siirtää hevosen raviin muutaman metrin jälkeen ja pitää sen hetken ravissa, ja lopussa vielä nostaa laukan ylämäessä. Alamäessä aloita rauhallisesti käynnissä, varmista että tasapainonne on kunnossa, ja kun menoon tulee lisää varmuutta, voit tulla alamäetkin rauhallisessa ravissa ja laukassa.

Anna hevosen tasapainottaa liikettään kaulallaan, eli salli sille pidempi ohja mikäli se sitä vaatii. Hevonen kyllä tietää mikä muoto sille milloinkin on paras.

Mikäli reitilläsi on umpimetsää, mene rohkeasti sinne ja hyödynnä vähän epätasaisempi maasto edeten rauhallisesti kävellen. Anna hevosen taas katsoa tarkkaan mihin jalkansa asettaa, ja kevennä istuntaasi tarvittaessa. Puiden lomassa kiemurtelu on varsin oivaa taivutusjumppaa ja kun siihen lisätään vielä epätasaisen maaston aiheuttama jalkojen nostelu, on hevonen saanut varsin tehokkaan treenin ihan näin metsässäkin!

Jos oikein tuuri käy, ja maastosta löytyy vesielementti, käytä sitä hyväksesi kahlaillen siinä edestakaisin. Muista aina varmistaa pohjan turvallisuus ennen kuin viet hevosesi veteen.

Ja jos pohjat on kunnossa, ja tielle on ikävästi kaatunut sopivan kokoinen puunrunko, rohkeasti yli vaan! Mikään ei voita luonnonesteitä!

Muista kunnioittaa muita maastossaliikkujia, ja vastaantulijoiden kanssa voi aina jäädä vähäksi aikaa juttelemaan hevosista, se hyödyttää sekä ratsukoita että ilman hevostakin kulkevia lisäämällä tietoa hevosesta ja sen käyttäytymisestä.
Pidä puhelin mukana maastossa ratsastaessasi, ja ilmoita jollekin mihin päin olet menossa ja milloin olet suurinpiirtein tulossa takaisin tallille.

Minä en kyllä millään keksi yhtään pätevää syytä miksi hevosemme eivät pääsisi mahdollisimman usein maastoon, keksitkö sinä vai koitko maastovalaistumisen?!

Esteelle ryntäävä hevonen, liian laakea hyppy ja se ainainen takapuomin pudotus

Ohhoh, tulipa pitkä otsikko, mutta nämä asiat halusin siinä tuoda esille, enkä tuon lyhyemmin sitä saanut muokattua!

Kuulostaako tutulta; hevonen lähestyy estettä kiihdyttäen vauhtia viimeisille askeleille, lähtien hyppyyn lähes joka kerta hieman liian kaukaa, tämä aiheuttaa hyppykaaren muodon mataluuden, ja usein vielä tästä johtuen se esteen takapuomi putoaa.
Tätä ongelmaa lähdetään aika usein korjaamaan sijoittamalla esteen eteen ja/tai taakse maapuomit, joiden tarkoituksena on osoittaa hevoselle oikea ponnistuspaikka sekä ikäänkuin pidentää niiden hyppyä esteen päällä. Tämä on ihan hyvä harjoitus, jos halutaan korjata tätä ongelmaa ainoastaan sillä yhdellä hyppykerralla, mutta jos ratsukon toiveena on hypätä esteitä useamminkin, kannattaa pureutua vähän tarkemmin ratsukon haasteisiin ja lähteä korjaamaan niitä jo tutuksi tulleita perusasioita!

Esteelle ryntäävä hevonen kärsii yleensä heikosta ravin tai laukan rytmistä, ja lievästä etupainoisuudesta, eli se ei kanna itseään takaosansa päällä riittävästi eikä siis saa takaosasta riittävästi apua ponnistukseen. Kun se ei saa takaosasta apua ponnistukseen, se joutuu kompensoimaan sitä kiihdyttämällä vauhtia, ikäänkuin taatakseen että varmasti pääsee esteen yli. Kyseessä ei siis välttämättä ole mitenkään erityisen kuuma hevonen, vaikka usein sellaiseksi se mielletään, vaan ainoastaan hevonen jolla ei ole askeleen rytmi ihan hallussa.

Askeleen rytmin parantamiseksi kannattaa aloittaa työskentely kavaleteilla, joiden korkeus on noin 50 cm. Kavaletit rakennetaan suoralle linjalle in-and-outina, siten että ensin kavaletteja on kaksi peräkkäin. Kaveletteja lisätään yksi kerrallaan kun edelliset on suoritettu rennosti. Kavalettien väli on luonnollisesti hevoskohtaista, mutta jos lähestyt kavaletteja ravissa, hyvä väli on noin 3 metriä. Väliä tulee luonnollisesti pidentää mikäli hevosen askel sitä vaatii, hevonen ei saa ahdistua eikä joutua harppomaan kavaleteilla. Laukassa lähestyttävät kavaletit rakennetaan noin 3,5 metrin väleihin, väliä voi kasvattaa 4 metriin,mikäli hevosen askel sitä vaatii. Mikäli hevosesi lähestyy esteitä ravissa hyvässä rytmissä, eikä ryntää esteelle ja selviää esteistä helposti, on se merkki siitä että hevosesi ravin rytmi on kunnossa. Silloin sinun ei välttämättä tarvitse keskittyä näihin kavaletteihin ravissa, vaan voit suoraan aloittaa harjoittelun laukassa.

In-and-outin tarkoituksena on siis parantaa hevosen askeleen rytmiä ja hevosen "terävyyttä". Hevonen oppii myös nostamaan jalkojaan nopeammin ja tulee notkeammaksi ja tämän johdosta hevonen pystyy hidastamaan vauhtiaan hieman menettämättä kuitenkaan askeleen voimaa.

Ensimmäisillä kerroilla innaria lähestyessä hevosesi saattaa rynnätä vanhasta tottumuksesta, ja jopa heittää päänsä ylös. Tässä kohtaa on tärkeää että ratsastaja pitää päänsä kylmänä eikä välitä tuon taivaallista hevosen pään asennosta, vaan jatkaa suoraa linjaansa kohti innaria, tukien hevosta tasaisesti molemmilla ohjilla ja pohkeilla. Muista antaa hevosen kaulalle riittävästi vapautta, kuitenkin tuntuma säilyttäen.

Työskentele huolellisesti innareilla molemmista suunnista lähestyen, ja kasvattaen kavalettien määrää alun kahdesta lopun neljään tai viiteen. Sitä mukaa kun hevosen askeleen rytmi paranee (eli se ei rynni sarjalle niin pahasti) voit lyhentää kavalettien välejä 20-30 cm. Lyhyemmällä välillä haetaan aivan samaa lopputulosta kuin pidemmälläkin, eli laukan rytmin parantumista, hevosen painon siirtymistä enemmän takajaloille sekä vauhdin hidastamista. Kun tämä onnistuu lyhyemmilläkin väleillä, voit lopettaa kavalettiharjoitukset tältä kerralta. Muista kuitenkin palata näihin harjoituksiin aina kun esteellä tuntuu siltä että hevonen on palaamassa takaisin "vanhoihin säätöihin", eli mahdollisesti painaa kädelle, rynnii esteelle eikä pysty pitämään hyppykaarta mukavan pyöreänä.

Sitten päästään hyppäämään jo ihan kunnon esteitä! Mikäli hevosesi tuntuu tiputtelevan okserin takapuomeja usein, tai jopa pystyn yläpuomin, otetaan tarkempaan syyniin hevosen kaulan pituus. Usein näissä tapauksissa hevosen kaula jää lyhyeksi, jonka johdosta sen selkä laskeutuu alas, eikä hevonen saa takajalkojaan nostettua riittävästi. Auta hevostasi tässä yksinkertaisesti viemällä käsiäsi hevosen harjaa pitkin eteenpäin hevosen lähtiessä hyppyyn. Eli seuraa hevosen pään ja kaulan liikettä rohkeammin kädelläsi! Tätä myötäämistä kannattaa harjoitella ensin ihan ravissa, kevyessä istunnassa jotta hypätessä käden toiminto olisi lähes automaatio!

Käden myötäämisen lisäksi voidaan käyttää maapuomia esteen takana. Sijoita maapuomi yhtä kauas esteestä mitä se on korkea. Eli jos hyppäämäsi este on 80 cm korkea, sijoita takamaapuomi 80 cm päähän esteestä. Näin puomi on hevosen luonnollisen hyppykaaren "sisällä" eikä hevonen pääse astumaan sen päälle, mutta puomi luo hevoselle pienen optisen harhan, joka saa sen pysymään ilmassa pidempään ja venyttämään hyppyään.

Näiden harjoitusten jälkeen voit rakentaa vielä yhden sarjan, jossa päästään testaamaan oletko saanut hevosesi laukan rytmin tasaisemmaksi. Rakenna kolmoissarja (maltillisilla korkeuksilla) siten että ensimmäinen väli on yhden askeleen ja toinen väli on kahden askeleen pituinen. Rakenna sarja pitkälle sivulle, ja pidä innarikavaletit toisella pitkällä sivulla. Ratsasta kolmoissarja ensin kerran, ja tarkkaile hevosen hyppykaarta, omaa myötäämistäsi ja erityisesti hevosen lähestymistä sarjalle. Mikäli lähestymisessä tai hyppykaaressa on vielä parantamisen varaa, tule harjoitus siten että ratsasta ensin innarikavaletit, jatka siitä kolmoissarjalle, ja sarjan jälkeen vielä uudestaan innarikavaleteille. Näin saat hevosen laukan rytmin kuntoon ja painon paremmin takajaloille jo ennen vaativaa kolmoissarjaa, ja mikäli sarjan aikana tai sen jälkeen pakka tuntui vähän leviävän, voit korjata tilanteen tulemalla innarin uudestaan!

Tässä nyt muutama harjoitus joilla uskon sinun pääsevän parempiin (ja turvallisempiin) tuloksiin esteradalla, pidä kuitenkin mielessä että se kaikista tärkein työ on perusratsastus, jolla parannetaan hevosen eteenpyrkimystä  sekä painon hakeutumista takaosalle. Mutta näitä töitä me onneksi teemme jokainen päivä hevosta ratsastaessamme, eiköstä vaan?

Oletko jo lukenut postaukseni esteillä kuumuvan hevosen ratsastuksesta? Kehotan tutustumaan siihenkin, ja ratsastamaan hevosta rohkeammin ja vapautuneemmin eteen!

Missio; ulko-ohja rennommaksi

Siinäpä missiota kerrakseen.

Monilla nousee nyt suuri kysymysmerkki, miksi ihmeessä ulko-ohjaa pitäisi rentouttaa, kun kaikki nämä vuodet on käsketty ratsastaa hevonen vahvalle ulko-ohjan tuelle??? Eikö ulko-ohjan tuki olekaan enää kaiken ratsastuksen perusta? Mihin tässä nyt enää voi pieni ihminen uskoa?

Ymmärrän varsin hyvin jos postauksen loppuun lukeminen alkaa jo tässä vaiheessa ahdistaa, omista opituista tavoista on niin vaikea päästä eroon. Ja jokuhan ne opitut tavat on meille opettanut, eikö vaan? Mutta muistelepa tarkkaan niitä kertoja kun sinulle on opetettu sitä ulko-ohjan tuelle ratsastamista, onko kertaakaan kerrottu miksi niin tehdään. Miksi ei ratsastettaisi hevosta molempien ohjien tuelle? Onko se tullut edes puheeksi? Ja jos olet joskus joutunut ratsastamaan ulko-ohjalla siten että samaan käteen ulko-ohjan kanssa otetaan jalustinhihnan pää, jotta hevonen ei varmasti pääse kiskomaan ulko-ohjaa kevyemmäksi, ollaan jo todella syvässä suossa. Olen muutaman kerran nähnyt näin tehtävän, enkä silloin ymmärtänyt sen tarkoitusta, enkä kaikkien näiden vuosien jälkeen ymmärrä sitä vieläkään. Päinvastoin, nyt paheksun sitä entistä enemmän.

Tässä vaiheessa toivon että käyt lukaisemassa aiemman postaukseni ohjastuntumasta jotta ymmärrät paremmin minkälaisella kädellä toivon hevosta ratsastettavan. Sen lisäksi ihan toimiva harjoitus hevosen suoristamiseksi kannattaa myös lukaista ja harjoitella. Varsinkin tässä suoruusharjoitteessa unohdetaan ulko- ja sisäohja, ja keskitytään saamaan hevonen molemmille ohjille, tasaisesti ja luottavaisesti.

Jos et vieläkään ole ihan varma että siitä ulko-ohjan tuesta kannattaa jossain vaiheessa luopua, ajattelepa asiaa hevosen kannalta. Ratsastuksella luonnollisesti haetaan rentoutta koko ratsukkoon, ja kaikkihan tiedämme että pakottamalla ei kukaan rentoudu. Rentous tulee luottamuksen kautta, ja luottamus ratsastuksessa tarkoittaa sitä että hevosen tulee luottaa ettei ratsastaja ikinä aseta sitä liian vaikean tehtävän eteen, eikä missään nimessä aiheuta kipua hevoselle.
Ja mitä tekee ratsastaja? Kiskoo hevosta ulko-ohjasta kierros toisensa jälkeen, aiheuttaen valtavan paineen ja kivun ulkosuupieleen, pakottaen hevosen jännittymään niskastaan, hakeutumaan kuolaimen taakse (kipua karkuun) ja kun hevonen on poistanut itsensä ratsastajan käden tuelta, on ratsastaja tyytyväinen, sillä nyt se on "kevyt". Mihin hävisi rentous ja luottamus, ja miksi ihmeessä tämä hevonen enää ikinä tekisi töitä ratsastajan kanssa hyvillä mielin ja rentona, kun odotettavissa on edellämainitun kaltaista kiskomista?

Jos olet pikkuhiljaa kanssani samaa mieltä ulko-ohjan tietynlaisesta "tarpeettomuudesta", onnea, olet oikealla tiellä! Haetaan mieluummin se tasainen tuki molemmilla ohjilla, ja kun tämä onnistuu, huomaat itsekin ettet edes tarvitse sitä ulko-ohjaa enää samalla tavalla kuin ennen.

Laitetaan tähän loppuun yksi harjoitus jolla on hyvä harjoitella ulko-ohjan rentouttamista. Harjoituksessa käytetään sulku- ja vastataivutuksia, joiden alkeita voit käydä tarkastamassa täältä.

Ratsasta käynnissä kentällä vasemmassa kierroksessa siten että pidät ratsastettavan tien hieman uran sisäpuolella. Et siis saa aidasta automaattisesti tukea hevosellesi, vaan joudut nyt itse pitämään huolta hevosen suoruudesta ja ratsastettavasta tiestä, aita ei tee sitä sinun puolestasi! Ratsasta ensin käynnissä pitkällä sivulla sulkutaivutusta, tarkista että hevonen liikkuu noin 30 asteen kulmassa uraan nähden, on tasaisesti taipunut rungostaan vasemmalle. Suurinpiirtein pitkän sivun puolessa välissä vaihda taivutus oikealle, eli siirry vastataivutukseen. Siirrä ensin oma painopisteesi enemmän oikealle istuinluulle, sen jälkeen muuta vasemman jalan paikka satulavyön taakse ja siirrä oikea pohje satulavyön kohdalle, ja oikeasta ohjasta tulee taivuttava, vasen ohja säätelee taivutusta, mutta pysyy pehmeänä ja tasaisena. Eli käytännössä muutat vaan avut "päittäin". Kun pitkäsivu loppuu, suorista hevonen vastataivutuksesta uralle, ja huomaat että hevonen muuttuu kerta kerralta pehmeämmäksi ulko-ohjalle.

Toista harjoitus muutaman kerran ensin vasemmassa kierroksessa, ja sen jälkeen anna hevosen levätä hetki ennen kuin teet harjoituksen muutaman kerran oikeassa kierroksessa. Toistojen jälkeen huomaat että omat apusi pehmenevät kerta kerralta, jonka johdosta hevonenkin saa mahdollisuuden rentoutua.

Muutamia haasteita joita (vasemmassa kierroksessa tehtävässä) vastataivutuksessa voi ilmetä ja ratkaisuja niihin: (käytän tässä vasenta kierrosta esimerkkinä jotta pystyn helpommin selittämään apujen merkitystä käyttämällä sanoja oikea ja vasen, luonnollisesti taivutukset tulee ratsastaa molemmissa kierroksissa)

- Hevonen liikkuu liian jyrkässä kulmassa uraan nähden.
Tämä on usein seurausta riittämättömästä taivutuksesta, eli hevonen tekee enemmän pohkeenväistön kaltaista liikettä, katsoen usein vielä kentän keskustaa päin, vaikka hevosen tuli katsoa liikkeen suuntaan, eli suoraan uraa pitkin eteenpäin. Tämän korjaamiseksi ratsastajan tulisi hieman lisätä oikean pohkeen taivuttavaa vaikutusta (oikea pohje on siis satulavyön kohdalla), samoin pieni vaikutus oikealla ohjalla taivutuksen aikaansaamiseksi on suotavaa. Lisäksi ratsastajan tulee tarkistaa oman painonsa sijoittuminen, sillä sen pitäisi olla enemmän oikealla istuinluulla, eli taivutuksen puolella.

- Hevonen on taipunut liikaa.
Kun hevonen on taipunut liikaa oikealle, aiheuttaa se vasemman lavan putoamisen. Loivenna taivutusta niin paljon kunnes huomaat hallitsevasi ulko-lavan. Kun hevonen muutaman toiston jälkeen hyväksyy apusi paremmin, voit taas tehdä taivutuksesta aavistuksen jyrkemmän.

- Hevonen menettää rytminsä ja painuu kuolaimen alle.
Tämä saattaa johtua ratsastajan liiallisesta oikean ohjan käytöstä ja joskus jopa oikea ohja saattaa työntyä kaulan yli vasemmalle puolelle. Ratsastajan tulisi löytää oikeaan ohjaan tietynlainen rentous taivuttaessa, enemmänkin ajatella sitä "taivutukseen houkuttelevana" apuna kuin väkisin taivuttavana. Muista rentouttaa taivuttavaa ohjaa riittävän usein.

Ja loppuun muutama vinkki sulku- ja vastataivutusten ratsastamiseen: (käytän tässä termejä ulko- ja sisäapu, muista aina että taivutuksen puoleinen apu on sisäapu, eli vasemmassa kierroksessa sulkua mentäessä vasen on sisäapu ja vastataivutuksessa oikea on sisäapu.

- Tarkkaile että omat hartiasi ovat asettuneet samalla tavalla kuin hevosen lavat. Esimerkiksi vastataivutuksessa ulkohartiasi on taaempana (kuten hevosen ulkolapakin) ja sisähartia on edempänä (kuten hevosen sisälapa).

- Ratsastaja ja hevonen katsoo aina ratsastettavaan suuntaan, sekä vasta- että sulkutaivutuksessa. Toisin sanoen hevosen otsa on kohtisuoraan ratsastettavaa uraa kohti, samoin kuin ratsastajankin.

- Sisäohja houkuttelee hevosta taipumaan, mutta sen tulee säilyä pehmeänä ja joustavana.

- Ulko-ohja hieman kannattelee ulkolapaa jotta se ei pääse putoamaan alas, ja samalla säätelee kaulan taivutuksen määrää.

- Sisäpohje on satulavyön kohdalla ja hevonen taipuu sen ympärille ja sisäpohje myös aktivoi liikettä.

- Ulkopohje hieman satulavyön takana ikäänkuin kannattelee hevosen kroppaa, pitäen hevosen takajalat uralla ja säätelee kropan taivutusta.

Tässäpä näitä ajatuksia lauantai-illan ratoksi, toivon että saatte ajatuksesta kiinni ja treenaatte ulko-ohjasta edes hieman pehmeämmän!