Ratsun oppikoulu, osa 10, yhteenveto

No niin, nyt olemme edenneet tässä ratsuksi kouluttamisen lyhyessä oppimäärässä siihen että hevosellemme on opetettu yhteiskuntakelpoisen ratsun perusteet. Sekä nuoren hevonen että entisen ravurin kouluttamisessa pätee luonnollisesti "hitaasti mutta varmasti"- periaate, kuten toki kaikessa muussakin hevosten kouluttamisessakin, mutta tässä tilanteessa levon merkitystä ei voi riittävästi korostaa, sillä hevosen joutuessa käyttämään eri lihaksia ratsukoulutuksen eri vaiheissa, on lihasten kipeytyminen valitettavan yleistä. Ja hevosen psyykkisen hyvinvoinninkin turvaamiseksi on lepo todella tärkeää, sopivassa määrin, sopivissa tilanteissa.

Käydään tässä nyt läpi ratsukoulutuksemme vaiheet, ja tarkastellaan tilanteita joissa ongelmia voi ilmetä jatkossa ja miten niistä selvitään, ja myös miten ongelmat voi jos ei nyt välttää niin ainakin minimoida.

Ihan ensimmäisessä postauksessa käytiin läpi asioita joihin hevonen tulee totuttaa ennen selkäännousua. Tämä maastakäsittelyn tärkeys tulee olemaan tärkeässä asemassa läpi koko hevosen elinkaaren, mikäli myöhemmässäkin vaiheessa ilmenee ongelmia esimerkiksi selkäännousussa, tulee sinun palata opetuksessa muutama askel taaksepäin. Eli jos jossain vaiheessa hevosesi tulee jännittyneeksi selkäännousutilanteessa, palaa ihan alkutekijöihin ja tarkkaile miten hevosesi suhtautuu satulointiin, satulavyön kiristykseen, kylkiin koskeviin jalustimiin. Mikäli hevonen alkaa jossain vaiheessa reagoida satulointiin negatiivisesti, tulee satulan sopivuus tarkastaa. Mikäli hevonen reagoi satulavyön kiristykseen, tarkasta ensin oma tapasi tehdä tämä hevoselle epämiellyttävä asia. Moni ratsastaja tulee ihan huomaamatta kiristäneeksi satulavyötä turhan nopeasti ja turhan kireäksi, ja hevonen saattaa ensin tätä sietää, mutta pikkuhiljaa alkaa reagoida siihen yhä vahvemmin. Myös mahdolliset terveydelliset ongelmat tulee ottaa huomioon, kylkien yhtäkkinen arkuus saattaa olla johdannainen ongelmiin vatsan alueella.

Muista myös tehdä näitä selkäännousuharjoituksia maastossa, sillä joskus voit joutua maastossa tulemaan alas ratsailta ja jos hevosta ei ole totutettu selkäännousuun muualla kuin aidatulla kentällä, voi teille tulla ongelmia maastossa. Aivan samalla tavalla kuin kentälläkin, tulee hevosen malttaa seistä rauhassa paikallaan ja odottaa ratsastajan selkäännousua rentona. Ja muista, jos tuntuu että et saa ratkaistua eteentulevia ongelmia turvallisesti, ota aina mukaan joku kaveri joka voi sinua auttaa, näin vältät ongelmien suurenemisen.

Toisessa postauksessa otettiin ensimmäisiä käyntiaskeita ja harjoiteltiin pysähdyksiä, liikkeellelähtöjä ja hyvin loivia käännöksiä. Ensimmäisinä kertoina ratsastusaika tulee pitää melko lyhyenä, tärkeintä on lopettaa silloin kun hevonen menee hyvin, jotta sille jää ratsastuksesta hyvä mieli, ja ehkä jopa sellainen että se olisi halunnut tehdä töitä vielä vähän aikaa! Ja kuten tuossa postauksessa mainitsinkin, parasta mahdollista käyntitreeniä on mahdollista tehdä maastossa, hieman epätasainen ja haastavampi pohja auttaa hevosen koordinaation parantamisessa, lihasten monipuolisessa käytössä ja mikä tärkeintä, pitää hevosen mielen virkeänä! Tämä maastossa ratsastamisen tärkeys tulee seuraamaan teitä koko hevosen eliniän, joten muista viedä hevosesi riittävän usein maastoon, sekä yksin että porukassa!

Kolmannen oppitunnin aiheena oli ensimmäiset ravipätkät ratsastajan kanssa. Näissä keskityttiin ensisijaisesti siirtymiin, ja siihen miten ne tulee ratsastaa siten että hevonen alusta asti oppii kantamaan itse etuosansa läpi koko siirtymän. Varsinkin näin alkuvaiheessa tähän etuosan keveyteen tulee kiinnittää hurjasti huomiota, sillä mikään ei ole raskaampaa kuin vahvasti etuosallaan makaava hevonen. Ensimmäisissä ravipätkissä myös ratsukon kokonaistasapaino oli tarkastelun alla, kehotinkin ratsastajaa istumaan perusistunnassa ensimmäisten ravien aikana jotta kevennys ei sekoita hevosen  vielä puutteellista tasapainoa. Ja luonnollisesti, ensimmäiset ravitkin olisi suotavaa tehdä maastossa, mutta jos sinua tai hevostasi maastoilu vielä jännittää, riittävän iso kenttä kyllä on varsin varteenotettava vaihtoehto koulutuksen tähän vaiheeseen!

Kun ensimmäiset ravisiirtymät saatiin haltuun, olikin aika jo työskennellä hieman enemmän ravissa. Ravityöskentelyssä tärkeitä asioita ovat edelleen siirtymien keveys ja laadukkuus sekä hevosen luontaisen eteenpäinpyrkimyksen salliminen (vaikka vauhti saattaa alussa tuntua hurjaltakin!).
Ratsastajan tulee kiinnittää huomiota kaarreratsastukseen ja muutenkin käännöksiin ravissa. Ratsuprojekteille ravissa tehtävät käännökset ovat todella haastavia, joten tee niitä maltilla ja muista aina tasapainottaa hevosta ulkoavuilla jos käännöksissä alkaa tuntua siltä että hevonen "kaatuu" sisäapujen päälle. Eli älä potki hevosta sisäpohkeella vaan tasapainota ulko-ohjalla ja tuo omaa painoasi enemmän ulkopuolelle.
Myös ravista käyntiin tehtävät siirtymät tulevat tässä vaiheessa ajankohtaisiksi, muista aina auttaa ja valmistella hevosta siirtymään ääniavulla (joka tulee käyttää ennen ohjan pidätettä) ja muista myös lopettaa ohjalla pidättäminen juuri ennen kuin hevonen on siirtymäisillään käyntiin, näin hevonen saa tehtyä siirtymän rauhassa ratsastajan avuilta, siirtymästä tulee rennompi ja siirtymää seuraava käyntikin on heti alusta asti mahdollisimman laadukasta!

Ratsun oppikoulun viidennessä osassa keskityttiin ratsastajan istunnan vaikutuksiin. Erityisesti otettiin haltuun ratsastajan erilaiset istunnat ravissa. Tässä postauksessa ravattiin perusistunnassa, kevyessä ravissa sekä kevyessä istunnassa. Erityisesti kevyessä istunnassa hevonen saa riittävästi vapautta selälle ja se pääsee venyttämään askeltaan juuri sen verran mitä se koulutuksen tässä vaiheessa pystyy tekemään. Näitä istunnan muutoksia voi ja tuleekin tehdä myös käynnissä ja laukassa, vaikka niitä ei tässä postauksessa sen tarkemmin käytykään läpi.

Tämän jälkeen oltiinkin jännän äärellä, sillä oli aika suorittaa ensimmäisiä laukannostoja. Ennen selästä käsin tehtäviä laukannostoja on hyvä seurata hevosen liikkumista vapaana, siten näet minkälaista hevosen luontainen laukka on  ja myös sen kumpaan suuntaan hevosen laukka on helpompaa. Helpommasta suunnasta on järkevämpi aloittaa laukannostoharjoitukset. Postauksessa esittelin kolme erilaista laukannostoharjoitusta, mutta ensimmäisten laukannostojen mukana on aina vahva jännitysmomentti, joskus laukkaa saattaa nousta täysin yllättäen, ja silloin kun näin tapahtuu, on syytä vaan antaa mennä ja nauttia!
Kommenttiboksissa tuli myös mukavasti vinkkejä miten muut ovat saaneet hevosillaan laukannostot suoritettua.

Laukannostojen opettelun jälkeen keskityttiin hetki opettamaan hevoselle pohkeenväistön alkeita. Tämä on mielestäni yksi ratsun hyödyllisimmästä "taidoista" jonka opettamiseen ja harjoitteluun kannattaa varata riittävästi aikaa. Kuten postauksessa mainitsin, saattaa hevonen alussa vastata väistävää pohkeeseen "painautumalla" sitä vasten, mutta siinä ei ole missään nimessä kyse tottelemattomuudesta vaan hevosen luontaisesta tasapainosta. Hevonen kun pyrkii aina korjaamaan itsensä tasapainoon, joten alussa (ennen kuin hevonen ymmärtää sivullevievän pohkeen tarkoituksen) tulet varmasti kohtaamaan tätä "vastaanpanemista". Mutta tämäkin haaste häviää kuin itsestään, kunhan maltat opettaa hevosellesi sivullevievän pohkeen merkityksen rauhassa. Postauksessa oli myös linkit aiemmin kirjoittamiini pohkeenväistöharjoituksiin, jotka kannattaa ehdottomasti käydä sisäistämässä, jos pohkeenväistö on sinulle vielä vähän haastavaa.

Seuraavaksi keskityttiin parantamaan hevosemme laukan laatua. Postauksessa oli kolme erilaista laukannostoharjoitusta, joista yhdessä keskityttiin työstämään laukkaa ympyrällä, tehden ravisiirtymät voltilla jotta vältyttäisiin turhalta ohjalla pidättämiseltä. Toinen harjoitus keskittyi laukannoston ja -laadun parantamiseen pohkeenväistön jälkeen, eli perusteena on mahdollisimman hyvin onnistunut pohkeenväistö, josta hevonen siirtyy laukkaan lähes itsestään! Kolmannessa harjoituksessa tehtiin lyhyitä siirtymiä, eli pidettiin askelmäärä varsin lyhyenä, jotta päästiin tekemään monta siirtymää joka samalla aktivoi hevosta reagoimaan ratsastajan apuihin mahdollisimman nopeasti. Siirtymäharjoitukset ovat hevoselle todella vaativia, joten on erittäin tärkeää muistaa antaa hevosen levätä riittävästi siirtymien välissä.

Vielä yksi treenikerta tuli käytyä, ja tässä otettiin haltuun maapuomit. Maapuomit tulee esitellä hevoselle aina ensin maastakäsin, näin hevonen saa sinusta riittävästi tukea uusien asioiden edessä. Kun esittelet maapuomit hevoselle maastakäsin, saat itsekin mukavasti liikuntaa! Postauksessa oli muutamia linkkejä myös aiemmin kirjoittamiin maapuomiharjoituksiin, joita kannattaa hyödyntää kun ratsuprojektimme koulutustaso niihin antaa myöden.

Toivon kovasti että tästä postaussarjasta on sinulle apua nyt ja tulevaisuudessa ratsua kouluttaessasi. Kaikessa hevosen koulutuksessa on erittäin tärkeää edetä hevosen ehdoilla ja aina hitaasti kiirehtäen, ettei hevoselle jää mistään koulutuksen vaiheesta muistoksi kipeitä lihaksia tai huonoja muistoja. Toki, sitä mukavuualuetta pitää laajentaa ja sen ulkopuolellakin pitää välillä käydä, mutta kaikessa tekemissä tulee muistaa että rentous on ainoa askel kehitykseen!

Kiitos että jaksoit seurata koko postaussarjan, ja erityisesti mieltäni lämmittää jos maltat jakaa kokemuksiasi oman projektisi etenemisestä kommentiboksissa!